Thursday 28 August 2014

Vasta käytössä sen huomaa...

Joko se toimii tai sitten ei

Opin taas hieman millaisista vaatteista pidän.

Kun vähensin käyttövaatteiden määrää vain niihin, joita oikeasti käytän, huomasin pian yhden yksityiskohdan tökkivän.

Nimittäin kuvan paidan selkämyksen.



Vaikka kuinka olen tykästynyt mummolantapettimaiseen kuvioon, reiluun pituuteen ja selän pitsiyksityiskohtiin, niin aina paitaa päällelaittaessani ärsyynnyn sen hartian ja olkapäiden seudusta.

Hartioiden muotokieli ei mielestäni ole imarteleva päälläni, ja kun tajusin turhautumisen johtuvan siitä etten halua paljastaa kainaloitani ja hartioitani aivan niin paljon, tajusin myös hieman millainen tyyli saa minut voimaan paremmin. 

Olkapään paljastavia paitoja on mukava käyttää, mutta vain jos ne loppuvat siihen mistä hihat yleensä alkavat. Pikälle selän puolelle kaulaa kohti jatkuvat leikkaukset pakottavavat pukemaan alle jotain peittävämpää.


Kun säät tästä viilenevät ja paita jää tauolle, niin katsoaan saisinko aikaiseksi muokata sitä jotenkin. Mielessä on pyörinyt ajatus, että tuon mustan pitsiosan osuutta voisi jatkaa hieman pidemmälle, jotta paidasta saisi edes hieman peittävämmän. 

Ajatus ja etenkin toteutustapa vaatii vielä hieman jatkokehittelyä.

Ideoita?



Thursday 21 August 2014

Kestävä koululaukku

Mistä tunnistaa hyvän koululaukun? No tietenkin siitä, kun se on kestänyt jo yhden alakoululaisen taipaleen läpi.

Muistan omista alakouluvuosistani ja silloisista laukuistani lähinnä sen, että melkein heti kirkkaat värit haalenivat, reput alkoivat näyttää nuhjuisilta kun ne likaantuntuivat ja sitten niistä hajosi vetoketju. Vieläpä suht nopeassa syklissä.

Ehkä juuri siksi kaikki nahkaiset tai muuten vain aikaa kauniisti kestävät laukut saavat polveni aina veteliksi.

Erittäin läheinen sukulaistyttöni aloitti koulutaipaleensa juuri. Kun samalla sain käsiini monen onnellisen sattuman kautta kuvan mukaisen koululaukun, en voinut olla lahjoittamatta sitä hänelle. Jotain suloista, kestävää, laadukasta kulkemaan koulumatkassa mukana. Jotain elämää jo nähnyttä, häntä itseään vanhempaa mutta silti käyttökelpoista ja tarpeellista.

Laukkua on käytetty jo yhden ala-asteen verran, päivittäin ja joka säässä. Kuudessa vuodessa muutamia kulumia laukkuun on tullut, mutta yleisilme on edelleen siisti ja kaikki osat toimivat. Ennen kaikkea se taitaa kuitenkin johtua siitä, että vain yksi pieni, harvoin käytettävä tasku on vetoketjullinen; muuten kaikki toimii erittäin järeän oloisten metalliklipsujen ja koukkujen avulla.

Kuluvia osia ovat lähinnä päällisläppä ja olkahihnat.

Päällisläppä kiinnittyy laukun pohjassa olevaan salpaan ja aukeaa helposti. Suuressa taskussa on hyvin tilaa kirjoille, vaikka hieman toivon että tyttö osaisi toimia hieman toisin kuin itse pienenä tein, ja hillitä itsensä kirjastokirjojen apajille päästessään.

Kaverini, jolta laukun sain oli hieman yllättynyt ajatuksesta, että kovaa käyttöä läpi käynyt laukku pääsisi uudestaan käyttöön uuden koululaisen matkassa.

Sukulaistyttö riemastui uudesta laukustaan sen saadessaan. Koululaukku pääsi käyttöön jo ennen kuin koulut edes olivat alkaneet, sillä laukku oli vain aivan pakko saada mukaan tarhaan.

Thursday 14 August 2014

Haussa täydelliset balleriinat

Miksi kenkämakuni eroaa myynnissä olevista?



Tämän kesäkauden alussa huomasin, että minulta puuttuivat täysin perussiistit, kevyet, mukavat ja kaupunkikelpoiset kesäkengät. Aikaisemmista oppineena tällä kertaa päätin panostaa valintaan: mukavuus, materiaalit ja ulkonäkö, kaiken pitäisi olla just eikä melkein.

Ensimmäinen ongelma: malli. Tosin päätin jo alussa, että mustat balleriinat, ei liian tyttömäiset ja sellaiset joita voisin käyttää myös hameiden kanssa. Ei mitään ylimääräistä, jotta voisin käyttää niitä myös töissä niinä päivinä, kun kävelyä ja seisomista on luvassa enemmän. 

Toinen ongelma: materiaali. Sadepäivien yleisyydestä huolimatta ehdottomasti nahkaa. Huonomminkin istuvan kengän pelastaa se, kun se ajan kanssa hieman muovautuu oman jalan mukaiseksi. Kumikenkien kanssa tätä ei koskaan tapahdu, paitsi jos jalka alkaa muovautua kengän mukaiseksi.

Kolmas ja suurin ongelma: mukavuus. Toiselta nimeltään myös istuvuus ja kengän ulkonäkö omassa jalassa. Miten voi olla mahdollista, että suurin osa kenkäkauppojen balleriinoista on joko kapeita tai ei vain istu yksiin jalkani mallin kanssa?

Pitkä juttu pähkinänkuoressa: lopussa päädyin umpikujaan kahden kenkäparin välillä.


Toisessa laidassa Camperin tossut (tosin mustat), joita esimerkiksi Keep It Simple -blogin pitäjä on kehunut ja kertonut ostavansa aina uudet vanhojen tilalle.

Plussaa siitä, että kenkä on sen mallinen että varmasti pysyy jalassa. Useimmissa kengissä ns. apuremmi on hieman liian koristeellinen omaan makuuni, mutta näissä se on mukavan ronskin kokoinen.

Toisessa laidassa sitten Janan ballerinat mustina. En voi sanoa muuta kuin että aikaisemmat Janan H-lestin korkokenkäni ovat olleet kevyesti mukavimmat, vähiten puristavat ja mieltäpiristävimmat kengät mitä olen onnistunut ostamaan. (Aikaisemmat kenkäni näkyvät esimerkiksi tässä postauksessa.) 

Myös balleriinoja sovittaessani lesti vaikutti vähintään yhtä mukavalta.

Lopputulos: Camperit

Vaikka alemmissa kengissä olikin sopivampi lesti ja kengät olivat muuten ryhdikkäät, olivat rusetit liian ärsyttävä tekijä kengässä. Tutkin pitkään, saisinko rusettinauhoja ratkottua irti: saisihan ne, mutta melkoiset reiät siitä jalkapöydän päälle jäisi. Niinpä päädyin sitten ylempään kenkäpariin, ja päätin luottaa siihen, että vaikka lesti ei ollutkaan alunperin leveä, niin pehmeä kenkä ja pehmeä nahka mukautuisi ennen pitkää jalkani muotoiseksi.


Täytyy kyllä myöntää, että näillä on aivan ihana tallustella. Työkenkinä olen näitä myös käytänyt, vaikka pehmeä kärkiosa hieman itsetietoiseksi olon saakin tuntemaan. Seuraavalla kerralla (sitten joskus) pitää muistaa yksi avainsana lisää: kovakärkiset kengät.

Friday 8 August 2014

Vähemmän vaatteita kuin koskaan

Tein itselleni kokeen ja pakkasin pois kaikki vaatteeni. Myös ne, joita olin ottanu aiemmin mukaan P333 -suunnitelmaani. Kaikki pois kaapista, pois silmistä ja aloitus puhtaalta pöydältä. Päätin ottaa kaappiin takaisin vain niitä vaatteita, joita oikeasti tarvitsen ja joita myös tykkään työssä ja arjessa käyttää. 

Haasteeni erosi huomattavasti aiemmasta Projekti 333 -yritelmästäni, ja tuloksena oli huomattavasti vähemän käyttövaatteita kuin olisin tarkasti etukäteen suunnittelemalla saanut rajatuksi.

Mitään sen kummempia rajoituksia en asettanut: jos halusin jotain käyttää, kaivoin sen esiin ja otin käyttöön. Jos välillä tuntui siltä että halusi käyttää hieman naisellisempaa kuin olin aiemmkn ottanut, otin haluamani vaatteen esiin ja lisäsin käytön jälkeen kaappiin. 

Ainoa asia mitä mietin, oli se että voisinko laittaa jo jotain valmiiksi kaapissa olevaa vai jaksaisinko nähdä sen vaivan, jota etsiminen, silittäminen ynnä muu sellainen vaatii. Usein tulin siihen tulokseen, että kaapissani oli juuri passeleja vaatteita, enkä tuntenut mitään tarvetta vaihdella vaatteita vain vaihtelemishalun vuoksi. 

Neljän viikon jälkeen vaatekaappini sisältö näyttää kutakuinkin tältä. 

Tämänhetkinen huomattavan minimalistisen vaatekaappini sisältö
Listasta puuttuvat kaikki alusvaatteet ja aluspaidat, sukat ja sukkahousut ynnä muu harpäke, joka ei näy ulospäin ja jota pitää usein pestä. 

Hämmentävää. 
Usein minimalistisia vaatelistoja lukiessani tuntui, etten ikinä voisi karsia omaa vaatekertaani yhtä pieniin lukuihin. Ajatus tuntui mahdottomalta. Ja kyllä se oikeastaan tuntuu edelleenkin - en ikinä voisi karsia vaatteitani näin pieneen määrään. 

Tärkein ero on kai siinä, että tiedän vaatteideni olevan saatavilla. Jos sittenkin tunnen tarvitsevani sitä ja sitä vaatetta, saan sen esiin ilman suurta ajallista tai rahallista panostusta. 

Tällä hetkellä mielessä vilahtelee silloin tällöin ajatus siitä, että jokin simppeli mekko olisi kiva vetäistä päälle silloin tällöin. Jompikumpi näistä mekoista (valkoinen tai musta) ajanee asiansa. 


Enää pitää vain päättää kumpi olisikaan parempi valinta kokonaisuutta ja yhdisteltävyyttä ajatellen.