Thursday 29 January 2015

6 vaatteen vaatekaappi

Mitä jos vaatekaapin sisältö koostuisi vain kuudesta vaatekappaleesta?

Yksinkertaistaminen vaatteiden puolella on päässyt jo sen verran hyvään vauhtiin, että vaatteiden määrä alkaa lähestyä optimia. Vai onko näin?

Ajatusleikkinä pallottelin mahdollisuutta, tulisinko toimeen vain kuudella vaatteella. Itse aihe on jo melko vanha, mutta törmäsin siihen vastikään Uuden mustan sivuilla, jonne oli koottu hauskoja esimerkkejä ihmisten valinnoista ja kokemuksista haasteesta.

Rajoitetun määrän käytössä olisi kaksi suurta haastetta: Tämänhetkisessä tilanteessa kuuden vaatteen valikoiman tulisi sopeutua 100% työvaatekäyttöön, mutta olla myös tarpeeksi lämmin ettei talven koleus iskisi kotipuolella.

Perusta muodostuisi housujen varaan. Yläosissa tarvitaan enemmän vaihtelua asiallisuus-mukavuus-naisellisuus -akseleilla sekä jonkin verran lämmönsäätelyvaraa.

Kuuden vaatteen avainasemassa olisi juuri oikeanlainen neuletakki: sen tulisi olla näyttävä sellaisenaan mutta myös mahtua myös bleiserin alle näyttämättä omituiselta. Yhdistelemällä pusero-, neule- ja bleiserikerroksia lämmösäätely on helppoa myös julkisissa tiloissa.

Puseroita tarvitaan kaksi: muodollisempi kauluspaitamalli sekä rennompi pusero yleiskäyttöön.

En voi sille mitään, mutta käytännöllisyyttä ja mukavuutta ajatellessani mekot jäävät usein syrjään, ja lopputuloksesta uhkaa tulla varsin maskuliininen. Puseroilla voi leikkiä tiettyyn pisteeseen asti, mutta klassinen naisellisuus niistä jää kauas.

A-linjainen siluetti ja uumaa korostava leikkaus... Jos ei mekkoa, niin sitten ainakin mekkomainen takki. Ja lämmin sellainen.

Optimistisesti ajeteltuna näillä pitäisi tulla toimeen ympäri vuoden.

* takki / bleiseri / neule / paita / pusero / housut *


Kun mietin, kuinka nykyinen vaatevalikoimani vastaa ylläolevaa, päädyn samaan tulokseen kuin aiemmin: vaatekaapissani on ammottava siistin neuleen reikä! Vuoden 2015 hankintalistalle järkevä neuletakki ja harmaa bleiseri.

Kun nykyiset kauluspaidat alkavat näyttämään nuhjaantumisen merkkejä, ne korvautuvat vähemmän peruskauluspaitamaisilla malleilla jamukavilla materiaaleilla.


OBS: *postauksessa mainoslinkkejä*

Tuesday 27 January 2015

Puvunmuokkausta②: Istuvammat housut

Jatkona edelliseen puvunmuokkauspostaukseeni vinkki, jolla roikkuvia housuja voi helposti parantaa. Monimutkaisempia tapoja on tietenkin monia, ja tämä on kenties yksinkertaisen ja vähiten vaivaa vaativa tapa lähestyä ongelmaa.

Samoin kuin puvuntakin kohdalla, myös housuissa paljastui muutama ärsyttävä ominaisuus. Eräänä päivänä huomasin, kuinka ne lötköttivät persuuksien kohdilta. Niinpä nämäkin pääsivät neula ja lanka -käsittelyyn.

Lahkeessa näkyy edellisiä kursimisoperaatiota. Molemmat lahkeensuut jouduin vuorollaan omplemaan kuntoon.

Ensimmäinen haaste oli päästä käsiksi haarasaumaan. Ratkoin muutamia vuorta housuissa kiinnitteleviä ompeleita, jotta sain nostettua lahjetta sen verran että neulalla sörkkiminen onnistui. Kaikessa yksinkertaisuudessaan otin haarasaumaa muutaman sentin sisään ja loivensin linjaa lahkeita lähestyttäessä.

Kuten kuvasta näkyy (?), on takapuolen lötkötys hävinnyt.

Thursday 22 January 2015

Puvunmuokkausta①: Sutjakkaampi puvuntakki

Täydellistä pukua etsiessä muutamia vinkkejä jo olemassa olevan puvun istuvuuden parantamiseen.

Puku, toisin sanoen samasta kankaasta ommellut bleiseri ja housut, ovat siistin vaatekaapin peruskiviä. Vaikka osia käyttäisi ennen kaikkea erikseen, on äärimmäisen tärkeää että tarvittaessa osat toimivat yhteen niin kuin niiden pitääkin: yhtenäisenä, virallisen näköisenä pukuna.

Ostin ensimmäisen pukuni, kun yliopiston kampuksella järjestettiin valmistuvia varten puvunostomarkkinat. Puku oli juuri sitä mitä kohtapuoliin valmistuvan pitäisi puvultaan vaatiakin: perusmallinen, musta, edullinen ja pesukoneessa pestävä. 

Kokonaisuudessaan jakun, housujen ja hameen kokonaisuus oli kohtuullisen hintainen, ja vaikka opiskelijan kukkaroa hieman riipaisikin niin ostaa päräytin koko työnhakua varten tarkoitetun komeuden kerralla: housupuvun lisäksi hamevaihtoehdon, valkoiset kauluspaidat ja mustat nahkakengät.

Epäilin, etten tulisi varsin virallista settiä työnhaussa juurikaan käyttämään, mutta ajattelin että pitäähän nyt työtä varten puku tai ainakin siistiä vaatetta vaatekaapista löytyä. Ja erikseen käytettyinä ne olisivat hieman siistimpiä perusvaatteita.

Loppupeleissä puvun takki ja housut ovat koko vaatekaappini eniten käytetyimpiä osia. Hinta per käyttökerta alkaa olla jo niin alhainen, ettei alemmas enää pääse.
(Saman setin kynähame onkin sitten toinen tarina... Muutaman kerran käytön jälkeen totesin ettei kynämalli vain sovi tyyliini saatika käyttööni.)

Jossain vaiheessa lähes jokapäiväistä käyttöä aloin kuitenkin kiinnittää huomiota bulkkitavarana valmistetun, jokaiselle istuvaksi meinatun puvunosien käytössä. Ne roikkuivat. 

Takin, jonka hihat oli lyhennetty sopiviksi ostovaiheessa, malli alkoi ärsyttää. Laatikkomallinen jakku ei lainkaan mukaillut niitä naisellisia muotoja, joita sen halusin korostavan. Vyötärö oli visussa piilossa suorien linjonen alle.

Joten eikun neula ja lanka käteen ja kursimaan.


Puku itsessään oli pukujen halvimmasta päästä. Kangas oli lähinnä muovisekoitetta ja leikkaukset yksinkertaisia. Vahvikkeita löytyi lähinnä hartioista.

Neulan näyttäminen takille tuntui mukavalta haasteelta. Pieniä korjauksia ilman pysyviä ratkomisia tai leikkauksia, jos huonosti kävisi niin ongelma korjautuisi poistamalla omat lisäykset...

Joten eikun takki lattialle ja saumat esiin!

Koska alkuperäinen ongelma ei ollut monimutkainen, oli ratkaisukin helppo: kahden strategisen sauman sisäänottaminen vyötärön tuntuvilta.

Oikeiden saumojen löytäminen oli helppoa, eikä niitä oltu peitelty vuorikankaan uumeniin. Kuten kuvasta 3 näkyy, muutaman oton käsinompelua ja linjojen hakua takki vaati ennen kuin sauma alkoi näyttää suoralta.

Takin istuvuus ja tyytyväisyyteni sen käyttöön paranivat heti. Vaikka muotoja nuolevaksi takkia ei voi sanoa, jo se että kapein kohta on siellä missä haluan  ja aavisuksenomainen a-linja tekevät paljon.

Thursday 15 January 2015

Joululahjuksia ja pehmeitä paketteja

Nyt kun joulu on turvallisesti ohi, niin voin paljastaa muutamia niistä ihanuuksista, mitä joulun pehmeisiin paketteihin kätkin.

Kirjoneulesukat perinteisellä tähtimallilla ystävälle, jonka pelkkä olemassaolo lämmittää. Mallikerta samaa, kuin mitä omissa lempilapasissani.

Liukuvärjätty sininen lanka vaihtaa hieman väriä sukkien aikana, muttei lainkaan niin nopeasti tai voimakkaasti kuin mitä toivoin sen tekevän. Ajattelin, että olisin saanut ainakin kaksi vaaleampaa kohtaa ympättyä näitten sukkien pituuteen, mutta toisin kävi.

Sukat olivat myös ensimmäiset koskaan, joita aloin kutomaan kärjestä alkaen. Aloitus vaati hieman keskittymistä, mutta oli yllättävän sujuvaa. Parhaimmat hetket näitä sukkia kutoessa koin kun sain siippani isoäidin ihmetyksen valtaan nykyajan kutomatekniikoiden kanssa: kahta yhtäaikaa ja vielä väärästä päästä. Että tällaista se on nykyään, ei edes sukkapuikkoja käytetä...


Villahahtuvasta piilosilmukoilla virkatut tumput. Piilosilmukoilla isomman pinnan virkkaaminen oli uusi, positiivinen tuttavuus. En olisi uskonut, että tekniikalla saa näin tiivistä ja paksua pintaa, joka tuskin lainkaan muistuttaa kiinteistä silmukoista tai pylväistä muodostuvaa virkkuupintaa. Mallin muokkasin tästä mallista paremmin villahahtuvan tiheyttä vastaavaksi.


Samaisesta villahahtuvasta piilosilmukoin virkattu patalappu. Tiheys ja eristävyys samaa luokkaakuin tumpuissa. Pinnasta tulee hieman erilainen edestakaisin virkatessa, eikä ole aivan niin kiva kuin suljetua sykliä kiertäessä. Positiivista oli, että sain vihdoin käytettyä jo vuosia mukanani roikkuneen hahtuvakiekon loppuun viimeistä metriä myöten.

Tuesday 6 January 2015

Vaatetussuunnitelma vuodelle 2015

Jälkeenpäin tarkastellessa viime vuoden vaatebudjetti asettui alle 300 euroon. Tämän vuoden vaatetussuunitelmaa ja budjettia miettiessä en tällä hetkellä näe syytä budjetin tarkoituksenmukaiselle kasvattamiselle, mutten myöskään pakonomaiselle rajoittamiselle.

"Silmäilylista"
Seuraavan vuoden suurin yksittäinen hankinta on varmasti uusi puku. Vanha ja uskollinen työjuhtani alkaa osoittaa hiipumisen merkkejä, kiilteleviä kuluneita kohtia ja pienoista rispaumaa. Jos puku on muun kuin mustan värinen, pitää hankkia myös uudet mustat yleiskäyttöhousut.

Viime vuoden aikana onnistuin hukkaamaan ihanimman ja ainoan siistimmän neuleeni, ja vaatekaapissani on lokakuusta lähtien ollut ammottava aukko. Koska olen yhden ihanan neuleen myötä melko ronkeli mallin ja materiaalin suhteen, olen päättänyt täyttää aukon neulomalla. Langat ja napit löytyvät valmiiksi, joten budjetista neule ei tilaa vie.

Myös siistin, paksumman ja lämpimän villatakin kokoinen aukko on olemassa, ja varastosta löytyy lankoja joille sen voisi kuroa umpeen. Malli tosin on hakusessa, eikä tarve ole aivan huutava, joten tämä käsityöhaaste jää suosiolla odottamaan järjestyksessä vuoroaan.

Liehuvahelmainen mekko on vilahdellut päässäni sen verran pitkään, että ennen kesää olisi paikallaan saada käyttöön uutta ja naisellista, pohkeita paljastavaa liehuketta. Ihanimmista ihanin ja kevyimmistä kevyin silkkijerseykangas on odotellut neulojatartaan liian pitkään.

Osa budjetista suutarikäynteihin, sukkaosastolle ja löytöjä varten...
Eiköhän budjetti pysy kohtuullisen linjassa edellisvuoden kanssa. Paitsi jos tietenkin antaudun italialaisten villakankaiden ja mittatilauspukujen teetättämisen vietäväksi...

Miltä sinun vaatebudjettisi ensi vuodelle näyttää?