Tavaroiden karsiminen

Tavaroista eroon hankkiutuminen on välillä täyttä tuskaa. Muutamia kikkakolmosia tavara-ahdistuksen helpottamiseksi ja prosessin vauhdittamiseksi.

1. Ennen siistimisprosessia: Tee selkeä visio ideaalitilanteesta. Jos visiossasi kaikki omistamasi on kasassa varaston nurkassa odottamassa hamaata tulevaisuutta, ei kannata karsimisprosessiin ryhtyä ennen kuin on siihen mieleltään valmis. Jos ideaalitilanteessa tavaroita on vain sen verran kuin jaksaisit itse kantaa, on suunta selkeä.

2. Siistimisprosessin aikana: Ota tavara käteesi ja mitä, ajattelisit, jos olisit siirtänyt sen hetkeksi syrjään ja olisit nyt ottamassa sitä käyttöön kolmen vuoden päästä. Olisitko iloinen, herättäisikö se hyviä muistoja? Muistuttaisiko se jostain, jota et sitten koskaan saanutkaan tehtyä? Olisiko sillä jälleenmyyntiarvoa vielä vuosien päästä? Tavaroiden monista arvoista kirjoitin aiemmin täällä ja oman prosessini aloituksesta täällä.

3. Siistimisprosessin jälkeen: Laita tavara paikalle, josta näet sen aina ohikulkiessasi. Ennen pitkää keskeneräisyys alkaa ärsyttää ja olet joko valmis luopumaan tai saattamaan asian valmiiksi.
Haittapuolena tosin on, että kaikki keskeneräisesti siellä täällä lojuvat "mitä näille tekisin" kamat vievät joko omat tai kumppanin hermot.

4. Jos karsitkin liikaa: kämppä tuntuu tyhjältä ja mieli kolkolta. Keitä termariin teetä ja lähde ulos. Kotiin palatessasi olet iloinen että vastassa on kämppä, jossa on tilaa hengittää.

Tärkeintä on omassa mielessä kypsytelty ajatus ideaalista. Mikään valmis lista tarpeellisista asioista tai tavaroiden määrästä ei vastaa sitä asiaintilaa, johon itse tähtää ja tyytyy. 

Miksi vaatteita kannattaa huoltaa

Vaatteiden huoltoon on kaksi tärkeää syytä: tavaran arvostus ja pidempi käyttöikä.

Viime aikoina olen käyttänyt enevissä määrin aikaa vaatteiden ja asusteiden huoltoon.

Tuntuu, että koko ajan vaatteita, joista irtoaa nappi tai vetoketjun ommel petti, tupsahtelee lisää.

Pikkuvikoja.

Silti aiemmin en olisi niihin jaksanut tarttua, vaan makuuttanut vaatteita "tee näille jotain" pinossa useita kuukausia, kunnes olisin ehkä löytänyt jotain kivempaa vaatetta tilalle.

Nyt kuitenkin tuntuu, että kaikki vaatteeni ovat niin kivoja, että niistä tekee mieli se pikkuvikoja heti korjata.

Nappeja takaisin ommellessa tai ratkenneita saumoja yhteen kursiessa ei mielessä ole enää päällimmäisenä ärsytys vaatetta kohtaan ja hermostuneisuus kun homma on niin hidasta ja vaivalloista - silloin harvoin kun hommaan tuli tartuttua.

Pisto kerrallaan, hitaasti ja huolellisesti...
Lyhyemmin, kestävämmin ompelein...

Samalla mieleen nousee, kuinka lempivaatetta korjaa jo ties kuinka monennetta kertaa.
Kuinka nahkatakissa nahka kestä moninkertaisesti sen mitä ommellanka.
Kuinka hameen haluaa taas mahdollisimman pian päälle ja minkä kaiken muun kanssa se sopii niin hyvin yhteen.

Joissain vaatteissa, jotka olen hankkinut käytettynä, mietin mitä ompeleita edellinen pukija on vaatteseen tehnyt.

Vaatteissa, jotka on aikoinaan joku ommellut huolella käsin kasaan, mietin kuinka omilla pistoillani lisään jotain vaatteen tarinankaareen.

Ajatus siitä, että vaatteet kestäisivät kauemmin kuin mitä itse niitä haluan käyttää tuntuu lohduttavalta. Että on edes se teoreettinen mahdollisuus, että joku muu tulee käyttämään ja pitämään huolta samasta vaatteesta minun jälkeeni.

Vaikka nykyään moinen ajatus taitaa olla häviämään päin.