Haussa täydelliset balleriinat

Miksi kenkämakuni eroaa myynnissä olevista?

Tämän kesäkauden alussa huomasin, että minulta puuttuivat täysin perussiistit, kevyet, mukavat ja kaupunkikelpoiset kesäkengät. Aikaisemmista oppineena tällä kertaa päätin panostaa valintaan: mukavuus, materiaalit ja ulkonäkö, kaiken pitäisi olla just eikä melkein.

Ensimmäinen ongelma: malli. Tosin päätin jo alussa, että mustat balleriinat, ei liian tyttömäiset ja sellaiset joita voisin käyttää myös hameiden kanssa. Ei mitään ylimääräistä, jotta voisin käyttää niitä myös töissä niinä päivinä, kun kävelyä ja seisomista on luvassa enemmän. 

Toinen ongelma: materiaali. Sadepäivien yleisyydestä huolimatta ehdottomasti nahkaa. Huonomminkin istuvan kengän pelastaa se, kun se ajan kanssa hieman muovautuu oman jalan mukaiseksi. Kumikenkien kanssa tätä ei koskaan tapahdu, paitsi jos jalka alkaa muovautua kengän mukaiseksi.

Kolmas ja suurin ongelma: mukavuus. Toiselta nimeltään myös istuvuus ja kengän ulkonäkö omassa jalassa. Miten voi olla mahdollista, että suurin osa kenkäkauppojen balleriinoista on joko kapeita tai ei vain istu yksiin jalkani mallin kanssa?

Pitkä juttu pähkinänkuoressa: lopussa päädyin umpikujaan kahden kenkäparin välillä.

Toisessa laidassa Camperin tossut (tosin mustat), joita esimerkiksi Keep It Simple -blogin pitäjä on kehunut ja kertonut ostavansa aina uudet vanhojen tilalle.

Plussaa siitä, että kenkä on sen mallinen että varmasti pysyy jalassa. Useimmissa kengissä ns. apuremmi on hieman liian koristeellinen omaan makuuni, mutta näissä se on mukavan ronskin kokoinen.

Toisessa laidassa sitten Janan ballerinat mustina. En voi sanoa muuta kuin että aikaisemmat Janan H-lestin korkokenkäni ovat olleet kevyesti mukavimmat, vähiten puristavat ja mieltäpiristävimmat kengät mitä olen onnistunut ostamaan. (Aikaisemmat kenkäni näkyvät esimerkiksi tässä postauksessa.) 

Myös balleriinoja sovittaessani lesti vaikutti vähintään yhtä mukavalta.

Lopputulos: Camperit

Vaikka alemmissa kengissä olikin sopivampi lesti ja kengät olivat muuten ryhdikkäät, olivat rusetit liian ärsyttävä tekijä kengässä. Tutkin pitkään, saisinko rusettinauhoja ratkottua irti: saisihan ne, mutta melkoiset reiät siitä jalkapöydän päälle jäisi. Niinpä päädyin sitten ylempään kenkäpariin, ja päätin luottaa siihen, että vaikka lesti ei ollutkaan alunperin leveä, niin pehmeä kenkä ja pehmeä nahka mukautuisi ennen pitkää jalkani muotoiseksi.

Täytyy kyllä myöntää, että näillä on aivan ihana tallustella. Työkenkinä olen näitä myös käytänyt, vaikka pehmeä kärkiosa hieman itsetietoiseksi olon saakin tuntemaan. Seuraavalla kerralla (sitten joskus) pitää muistaa yksi avainsana lisää: kovakärkiset kengät.