Kestävä koululaukku

Mistä tunnistaa hyvän koululaukun? No tietenkin siitä, kun se on kestänyt jo yhden alakoululaisen taipaleen läpi.

Muistan omista alakouluvuosistani ja silloisista laukuistani lähinnä sen, että melkein heti kirkkaat värit haalenivat, reput alkoivat näyttää nuhjuisilta kun ne likaantuntuivat ja sitten niistä hajosi vetoketju. Vieläpä suht nopeassa syklissä.

Ehkä juuri siksi kaikki nahkaiset tai muuten vain aikaa kauniisti kestävät laukut saavat polveni aina veteliksi.

Erittäin läheinen sukulaistyttöni aloitti koulutaipaleensa juuri. Kun samalla sain käsiini monen onnellisen sattuman kautta kuvan mukaisen koululaukun, en voinut olla lahjoittamatta sitä hänelle. Jotain suloista, kestävää, laadukasta kulkemaan koulumatkassa mukana. Jotain elämää jo nähnyttä, häntä itseään vanhempaa mutta silti käyttökelpoista ja tarpeellista.

Laukkua on käytetty jo yhden ala-asteen verran, päivittäin ja joka säässä. Kuudessa vuodessa muutamia kulumia laukkuun on tullut, mutta yleisilme on edelleen siisti ja kaikki osat toimivat. Ennen kaikkea se taitaa kuitenkin johtua siitä, että vain yksi pieni, harvoin käytettävä tasku on vetoketjullinen; muuten kaikki toimii erittäin järeän oloisten metalliklipsujen ja koukkujen avulla.

Kuluvia osia ovat lähinnä päällisläppä ja olkahihnat.

Päällisläppä kiinnittyy laukun pohjassa olevaan salpaan ja aukeaa helposti. Suuressa taskussa on hyvin tilaa kirjoille, vaikka hieman toivon että tyttö osaisi toimia hieman toisin kuin itse pienenä tein, ja hillitä itsensä kirjastokirjojen apajille päästessään.

Kaverini, jolta laukun sain oli hieman yllättynyt ajatuksesta, että kovaa käyttöä läpi käynyt laukku pääsisi uudestaan käyttöön uuden koululaisen matkassa.

Sukulaistyttö riemastui uudesta laukustaan sen saadessaan. Koululaukku pääsi käyttöön jo ennen kuin koulut edes olivat alkaneet, sillä laukku oli vain aivan pakko saada mukaan tarhaan.