Tilaustyönä kämmekkäät

Siskoni ei usein innostu hänelle annetuista käsin tehdyistä jutuista. Usein joko väri, malli tai tyyli on vain kertakaikkisen väärä.

Kunnes yhtäkkiä aivan puskasta tuli vieno pyyntö, josko kutoisin hänelle kädenlämmittimet.

Olin iloinen ja otettu. Samalla hieman varpaillani, koska tiesin miten kupletin juoni on yleensä päättynyt.

Niinpä yritin kartoittaa, mitä hän oikein tarkoittaa. Valitettavasti alussa idea ei hänelläkään ollut oikein selvänä mielessä.

Keskustelu meni kutakuinkin alla olevan mukaisesti: 

- Haluaisitko kutoa mulle sellaiset sormettomat lapaset. Mun käsille tulee usein kylmä kun käytän tietokonetta.

- Joo voin mä. Millaiset?

- Emmä tiedä.

- Yksi vai kaksiväriset?

- Saa olla useampia värejä.

- Tosi lämpimät vai vähemmän lämpimät?

- Lämpimät.

- Saako olla kuvioo?

- Vaikka.

- Poroja ja tähtiä?

- Ei! Ei mitään sellasta. Vaikka raitoja.

- Millaisia?

- Sä saat päättää.

Niinpä minä sitten päätin.

Hän hankki langat ja antoi ne minulle kun seuraavan kerran näimme.

Loin silmukat samana iltana.

Jatkoin kutomista seuraavana päivänä autossa matkalla sukuloimaan noin neljän tunnin automatkan päähän. En autossa jaksanut suunnitella sen tarkemmin mitään kovin monimutkaista kuviota, vaan etenin aika lailla fiilispohjalta. Ei kennoja, salmiakkeja tai muuta liikaa aivotyötä vaativaa. Vain raitaa. Välillä vaihdoin raidan suuntaa. 

Tykkäsin syntyneestä kuviosta ja niin tykkäsi tilaajakin. Kun olimme palanneet sukuloimasta päättelin sormiaukot virkkaamalla ne suoraan siskoni käden päällä. Halusin, etteivät kämmekkäät hinkkaisi taikka kiristäisi.

Siskoni suostui lopussa vielä poseeraamaan normivaatteissaan, joihin kädenlämmittimien värit ja kuvio sopivat hyvin yhteen.

Mielestäni onnistuin tekemään erittäin käyttäjänsä oloiset lämmittimet.