Nyt kun joulu on turvallisesti ohi, niin voin paljastaa muutamia niistä ihanuuksista, mitä joulun pehmeisiin paketteihin kätkin.
Kirjoneulesukat perinteisellä tähtimallilla ystävälle, jonka pelkkä olemassaolo lämmittää. Mallikerta samaa, kuin mitä omissa lempilapasissani.
Liukuvärjätty sininen lanka vaihtaa hieman väriä sukkien aikana, muttei lainkaan niin nopeasti tai voimakkaasti kuin mitä toivoin sen tekevän. Ajattelin, että olisin saanut ainakin kaksi vaaleampaa kohtaa ympättyä näitten sukkien pituuteen, mutta toisin kävi.
Sukat olivat myös ensimmäiset koskaan, joita aloin kutomaan kärjestä alkaen. Aloitus vaati hieman keskittymistä, mutta oli yllättävän sujuvaa. Parhaimmat hetket näitä sukkia kutoessa koin kun sain siippani isoäidin ihmetyksen valtaan nykyajan kutomatekniikoiden kanssa: kahta yhtäaikaa ja vielä väärästä päästä. Että tällaista se on nykyään, ei edes sukkapuikkoja käytetä...
Villahahtuvasta piilosilmukoilla virkatut tumput. Piilosilmukoilla isomman pinnan virkkaaminen oli uusi, positiivinen tuttavuus. En olisi uskonut, että tekniikalla saa näin tiivistä ja paksua pintaa, joka tuskin lainkaan muistuttaa kiinteistä silmukoista tai pylväistä muodostuvaa virkkuupintaa. Mallin muokkasin tästä mallista paremmin villahahtuvan tiheyttä vastaavaksi.
Samaisesta villahahtuvasta piilosilmukoin virkattu patalappu. Tiheys ja eristävyys samaa luokkaakuin tumpuissa. Pinnasta tulee hieman erilainen edestakaisin virkatessa, eikä ole aivan niin kiva kuin suljetua sykliä kiertäessä. Positiivista oli, että sain vihdoin käytettyä jo vuosia mukanani roikkuneen hahtuvakiekon loppuun viimeistä metriä myöten.
No comments :
Post a Comment