Kylmän karttamista ja edistyvä neuletyö

Pikku hiljaa olen alkanut kyllästyä palelemiseen, minkä johdosta puikot ovat alkaneet heilua.

Aikani mallia ja silmukkamääriä pähkäiltyäni ja laskeskeltuani sain luoduksi silmukat kaulan ympärille ja aloitettua prosessin. Tavoitteena on varsin yksinkertainen malli - ihan perus T-muotoinen paita, jossa on löysät hihat ja joustava vyötärö. Kaikista yksinkertaisinta olisi ollut neuloa hihat tasona, suorana pötkönä takaa alhaalta aloittaen, mutta jolloin ongelmaksi olisi tullut sekä se, että hihojen pituus olisi pitänyt päättää heti työn aluksi sekä se, etten ole aivan varma kuinka lanka tähän malliiin tulee riittämään. Hihansuusta hihansuuhin neulomalla taas selkäosan jousto olisi mennyt aivan väärään suuntaan.

Joten -- challenge begins.

Valkoiset langat antavat kutoessa osviittaa siitä, missä kohtaa ollaan menossa. Eivät siis tule jäämään osaksi paitaa. 

Lisäilyjä toivotun vaikutuksen aikaan saamiseksi joka toisella kerroksella vaihtuvan lisäilykaavan mukaisesti. Yritän mahdollisimman pitkälle välttää perinteiseen tapaan tehtyihin raglanhihoihin muodostuvaa selkeää saumaa.

Kunhan tässä kainalot saavuttaa niin näkee paremmin kuinka halutunlaista tällä tavalla saa aikaan.

Ensimmäiset kerrokset en meinannut pysyä kärryillä, että mitä tässä oikein olikaan tapahtumassa, mutta muutaman tunnin jälkeen alkoi paita jo nousta ylös puikoilta sen verran että kutomiskaverikin tajusi että mistä päästä paitaa oikein on aloitettu.

Kerille rullattuna lankaa näyttää olevan hälyttävän vähän. Ei kai tässä auta kuin uskoa että kyllä siinä villapaidan verran on.