Päätimme luopua sängystä. Siitä asiasta, jonka ensimmäisenä ostimme omaan yhteiseen kotiimme.
Päätös oli osa kaiken tarpeettoman tavaran realisoimisprosessia. Kaikki mitä emme haluaisi raahata ulos muutaman vuoden päästä varastosta tulisi lähteä.
Saimme nimittäin loistavan tilaisuuden aloittaa tavaratarpeidemme arvioimisen kokonaan alusta. Kohta edessä olisi muutto sellaisen taipaleen taakse, ettei olisi mitään järkeä viedä mukanaan muuta kuin mitä itse pystyy julkisilla liikennevälineillä mukanaan kantamaan.
Yksi tuttu otti hieman vastaavassa tilanteessa mukaansa vain tietokoneen, repun ja vaihtokalsarit. Ainakin omien sanojensa mukaan.
Itse en vastaavaan pysty, ja edessä onkin mitä tiukempi koettelemus kulkemisen vaikeuden, laukkujen tilavuuden ja oman kantokyvyn rajoissa.
Lisäksi hommaa vaikeuttaa irtaimisto ja tavarat, joita joko ei voi tai pysty mahduttamaan kuljeteltaviin mittoihin.
Edessä on siis auttamattoman laajamittainen karsiminen, jossa yksi kriteeri nousee ylitse muiden: olisinko tästä tavarasta iloinen kaivaessani sen taas varastosta esiin?
Lisämurheenkryyninä vielä se, että tavaroiden säilytys maksaa. Aika harvasta isommasta tavarasta olen valmis maksamaan sitä hintaa mitä niiden varastoiminen keskimäärin kustantaa. Tärkeinä pitämieni tavaroiden arvo laskee silmissä, kun niiden säilytyshinta/neliömetri realisoituu pääni sisällä.
Hyrr. Sänky sai luvan lähteä ensimmäisenä.
Projekti alkaa. Sänky laitetaan myyntiin nettiin erittäin houkuttelevalla hinnalla. Pian hintaa lasketaan reilulla kädellä. Silti ei tunnu menevän kaupaksi.
Tavarakorit, lamput, radio ja pressopannu, sarjakuvat ja polkupyörän osat sen sijaan löytävät uusia koteja helposti ja ilman suuria hinnanalennuksia.
Jossain vaiheessa iskee jo surumieli siitä, että joutuisimme kärräämään ehjän ja siistin sänkymme kehikko-osineen sortti-asemalle.
Kunnes sängylle löytyy yllättäen tyhjänjauhamisen jalon taidon avulla uusi omistaja tuttavapiirin säteeltä. Sänky pääsi palvelemaan uudelleen samassa roolissa johon se alun perin hankittiin, kun vasta yhteen muuttanut nuoripari kantoi sängyn patjoineen mukaansa.
Ja me? Elämme jonkin aikaa ilman sänkyä. Uskollinen 25 vuotta perhepiirissä palvellut sohvasänky avattiin pitkän tauon jälkeen keskelle keittiötä. Mukavimmasta päästä nukkuminen nitisevällä ja ritisevällä metallipohjalla ohuen vaahtomuovin päällä ei ole, mutta onneksi ratkaisu on vain väliaikainen.
Toivon mukaan :)
No comments :
Post a Comment