Valkoisen mekon asustaminen

Vaatekaapistani löytyy tällä hetkellä yksi hupsuke yli muiden. Valkoinen mekko, jota asustan lähes aina jollain lisukkeella. Mekko, joka pääsee pois kaapista keskimäärin kolmesti vuodessa: puolivirallisina sukulointireissuilla ja merkkipäivinä. 

Mekon paras puoli on sen valkoisuus. Yksikertaisen yksivärinen.

Niinpä sitä aina sitten innostuu lisäämään päälle vielä vähän jotain muuta. 

Ja voila, tuntuu kuin päällä olisi uusi mekko. 

Kirjoitin aiemmin samaisen valkoisen mekon asustamisesta ja kombinaatioista.

Tällä kertaa lainasin siipan vaatevalikoiman puolelta isoa silkkihuivia ja kietaisin sen mekon ympärille. Kävellessä hulmuava silkki tuntui ihanalta käsiä vasten ja tuulessa hulmahteleva kangas sai askelen kevyeksi.

Pikkuhiljaa myös se, etten ole mekkoa juurikaan arjessa käyttänyt alkaa yhdistyä aivoissani hyvänolon ja spesiaalihetkien kanssa yhteen. Aina kun on tilaisuus vetäistä mekko päälle, tulee heti juhlavampi fiilis.

Vaikka mekko itsessään on hyvin simppelin mallinen ja yksinkertaisesta kankaasta tehty.

Toisaalta, ääriminimalistinen aivopuoliskoni ajattelee usein, että näin vähällä käytöllä olevasta mekosta ei voi olla kovinkaan paljon hyötyä. Pallottelen silloin mielessäni usein kahta vaihtoehtoa - joko yrittää integroida mekko osaksi töissä pidettäviä vaatekertoja tai nostaa mekko "the juhlamekon" jalustalle. Siis vakijuhlamekoksi. Mikä sitten syrjäyttäisi nykyisen, vielä astettakin elegantimman juhlamekkoni. 

Mekko on vielä aivan liian mukava päätyäkseen karsittavaksi. Ehkä jatkan vielä hetken arkivaatteet - cocktail-mekko - pitkähelmainen juhlamekko jaottelulla.

Syksy ja villalankojen kutsu

Käydessäni läpi tavaroitani kaivoin esille villalankavarastoni. Yksi kerrallaan otin erivärisiä ja erikuituisia lankoja käsiini ja mietin miksi pienet ja suuremmat kerät olisivat jossain vaiheessa muuttumassa. 

Kuinka paljon vaatevalikoimani voisi muuttua lämpimämmäksi ja vähemmän muoviseksi jos saisin muutettua edes osan langoista vaatteiksi.

Nyt kun säät ovat alkaneet viilentyä, halu kääräistä ylleen jotain lämpimämmästä materiaalista tehtyä neuletta nosti päätään.

Prosessi ei tarvitsisi muuta kuin sen, että allokoisin osan ajastani kutimien heiluttelulle. 

Kutominen on ihanaa. 

Mitä yksinkertaisempaa kuvioita, sen rentoutuneemmalta mieli jälkeenpäin tuntuu.

Merkkilankoja ja muistijälkiä. Tarkempi rakenne lisäyksineen ja kavennuksineen hiuotuu työn edistyessä.

Pitkään suunniteltu paita etenee.

Tavaroiden karsiminen

Tavaroista eroon hankkiutuminen on välillä täyttä tuskaa. Muutamia kikkakolmosia tavara-ahdistuksen helpottamiseksi ja prosessin vauhdittamiseksi.

1. Ennen siistimisprosessia: Tee selkeä visio ideaalitilanteesta. Jos visiossasi kaikki omistamasi on kasassa varaston nurkassa odottamassa hamaata tulevaisuutta, ei kannata karsimisprosessiin ryhtyä ennen kuin on siihen mieleltään valmis. Jos ideaalitilanteessa tavaroita on vain sen verran kuin jaksaisit itse kantaa, on suunta selkeä.

2. Siistimisprosessin aikana: Ota tavara käteesi ja mitä, ajattelisit, jos olisit siirtänyt sen hetkeksi syrjään ja olisit nyt ottamassa sitä käyttöön kolmen vuoden päästä. Olisitko iloinen, herättäisikö se hyviä muistoja? Muistuttaisiko se jostain, jota et sitten koskaan saanutkaan tehtyä? Olisiko sillä jälleenmyyntiarvoa vielä vuosien päästä? Tavaroiden monista arvoista kirjoitin aiemmin täällä ja oman prosessini aloituksesta täällä.

3. Siistimisprosessin jälkeen: Laita tavara paikalle, josta näet sen aina ohikulkiessasi. Ennen pitkää keskeneräisyys alkaa ärsyttää ja olet joko valmis luopumaan tai saattamaan asian valmiiksi.
Haittapuolena tosin on, että kaikki keskeneräisesti siellä täällä lojuvat "mitä näille tekisin" kamat vievät joko omat tai kumppanin hermot.

4. Jos karsitkin liikaa: kämppä tuntuu tyhjältä ja mieli kolkolta. Keitä termariin teetä ja lähde ulos. Kotiin palatessasi olet iloinen että vastassa on kämppä, jossa on tilaa hengittää.

Tärkeintä on omassa mielessä kypsytelty ajatus ideaalista. Mikään valmis lista tarpeellisista asioista tai tavaroiden määrästä ei vastaa sitä asiaintilaa, johon itse tähtää ja tyytyy. 

Miksi vaatteita kannattaa huoltaa

Vaatteiden huoltoon on kaksi tärkeää syytä: tavaran arvostus ja pidempi käyttöikä.

Viime aikoina olen käyttänyt enevissä määrin aikaa vaatteiden ja asusteiden huoltoon.

Tuntuu, että koko ajan vaatteita, joista irtoaa nappi tai vetoketjun ommel petti, tupsahtelee lisää.

Pikkuvikoja.

Silti aiemmin en olisi niihin jaksanut tarttua, vaan makuuttanut vaatteita "tee näille jotain" pinossa useita kuukausia, kunnes olisin ehkä löytänyt jotain kivempaa vaatetta tilalle.

Nyt kuitenkin tuntuu, että kaikki vaatteeni ovat niin kivoja, että niistä tekee mieli se pikkuvikoja heti korjata.

Nappeja takaisin ommellessa tai ratkenneita saumoja yhteen kursiessa ei mielessä ole enää päällimmäisenä ärsytys vaatetta kohtaan ja hermostuneisuus kun homma on niin hidasta ja vaivalloista - silloin harvoin kun hommaan tuli tartuttua.

Pisto kerrallaan, hitaasti ja huolellisesti...
Lyhyemmin, kestävämmin ompelein...

Samalla mieleen nousee, kuinka lempivaatetta korjaa jo ties kuinka monennetta kertaa.
Kuinka nahkatakissa nahka kestä moninkertaisesti sen mitä ommellanka.
Kuinka hameen haluaa taas mahdollisimman pian päälle ja minkä kaiken muun kanssa se sopii niin hyvin yhteen.

Joissain vaatteissa, jotka olen hankkinut käytettynä, mietin mitä ompeleita edellinen pukija on vaatteseen tehnyt.

Vaatteissa, jotka on aikoinaan joku ommellut huolella käsin kasaan, mietin kuinka omilla pistoillani lisään jotain vaatteen tarinankaareen.

Ajatus siitä, että vaatteet kestäisivät kauemmin kuin mitä itse niitä haluan käyttää tuntuu lohduttavalta. Että on edes se teoreettinen mahdollisuus, että joku muu tulee käyttämään ja pitämään huolta samasta vaatteesta minun jälkeeni.

Vaikka nykyään moinen ajatus taitaa olla häviämään päin.

Nahkavöiden rasvaus

Kenkien aiheuttaman järkytyksen jälkeen päätin taas pitkästä aikaa käydä läpi vähän muitakin nahkavermeitä. 

Vyöt alkoivat jo ollakin hieman kuivahtaneen oloisia.

Ei kuin nahkarasvapurkki käteen ja rasvaamaan. 

Nahan väri muuttui heti tummemmaksi, ja tuntui että vyöt oikein imivät ainetta itseensä.

Käytin loppupeleissä enemmän kuin ajattelinkaan, sillä töpöteltyäni rasvaa vöihin en ehtinyt edes aloittamaan sen levitystä ennen kuin se oli imeytynyt syvempiin kerroksiin.

Lopputuloksesta tuli siisti.

Kun rasva oli saanut imeytyä muutaman tunnin, vöistä tuli ihanan kimmoisia.

Myös koppurainen ja hauras vyö sai lisää elinvoimaa.

Hometta kengissä

Joskus lempivaatteita kohtaa sellainen katastrofi, että tekisi mieli itkeä. Kuten näitä lempikenkiäni. Eräänä päivänä huomaan, että kengät ovat yltäpäältä homeessa.

Kengät olivat olleet talvehtimassa jonkin aikaa, mutta luulin ettei kenkähyllyssä moista tragediaa pääsisi syntymään. Luulo ei ole tiedon väärti.

Tällä hetkellä aktiivikierrossa minulla on kolmet kesään sopivat kengät: mustat ballerinat, mustat korkokengät jotka ovat niin kapeakärkiset että niillä voi vain lähinnä sipsutella toimistossa ja nämä ruskeat leveämmän lestin aivan taivaalliselta tuntuvat Jana-kengät. En ole ikinä omistanut mukavampia korkokenkiä.

Joten tietenkin homeviljelmä päätti iskeä juuri niihin.
Parhaisiin korkokenkiini.

Mutta noudatin taas samaa homeenpoistokeinoa kuin aiemmin: 

saippuavettä ja hammasharjaa, jonka jälkeen perusteellinen kuivatus ja uudelleen rasvaus.

Ja niistä tuli taas siistit.

Yritän olla optimistinen pidempiaikaisen tuloksen suhteen…

Ole oma putkimiehesi

Fix it yourself -taidot kunniaan!

Mikään ei tunnu paremmalta kuin selviytyä jostain josta ei uskonut selviytyvänsä.

Korjasin epäkuntoon menneen vessamme ilman apuvoimia, työkaluja tai erikoisosaamista, vaikka aluksi luulinkin joutuvani kutsumaan jonkinmoisen putkimiehen hätiin.

Varoitus: Sisältää sisältöä joka ei sovi äärimmäisestä bakteerikammoisuudesta kärsiville tai niille jotka lukevat mieluummin muualla kuin asunnon likaisimmassa huoneessa tapahtuvista arjen sankaruuksista.

Lähtöasetelma

Vessamme lakkasi erään perjantai-illan ja illanveiton aikana (tai seurauksena, kuten kävi ilmi) toimimasta. Jossain vaiheessa kuulin, että se oli yhtäkkiä vain alkanut tulvia, että lattia oli kastunut ja sitä oli jouduttu kuivaamaan pyyhkeellä kuivaksi. 

Joitain käytiin kyllä hieman sinnepäin säätämässä, ja pahin katastrofi vältettin. 

(Mikä olisi kai ollut poistoputken tukkeutumisesta johtunut likaveden tulviminen. Hyi.)

Aamulla ongelman laatu oli muuttunut: huuhtelu toimi, mutta jostain syystä säilön täyttöveden kanssa oli ongelma. Vesi ei kulkenut lainkaan yläosan hanaan, ja jostain vuosi puhdasta vettä suoraan lattialle.

Varauduin henkisesti siihen, että tämä viikonloppu sitten selvitään kunnnon old style ämpäristä kaato -huuhtelulla, sillä mistäs sitä viikonloppuna putkimiestä taikoisi.

Haasteeseen tarttuminen

Päätin tarttua härkää sarvista ja aloin selvittää mistä ihmeestä ongelma voi oikein johtua.

Avasin säiliön kannen ja tutkin epämääräisellä mielenkiinnolla pöntön sisuskaluja.

(Enpä muuten aiemmin tiennyt, että huuhteluvettä lilluu säiliössä jatkuvasti niin paljon. Luulisi sen olevan epäekologista… ja… epähygieenistä… …)

Löysin putkenpään, joka näytti siltä että sen pitäisi olla kiinni yläosan hanassa.

Päässäni raksutti 1 + 2, yhdistin osat ja kokeilin.

Ja avot, mekanismi toimi niin kuin sen pitikin.

Paitsi että…

huuhdellessa yläosa alkoi tulvimaan.

Kävi ilmi että hanan alainen sihti oli mennyt tukkoon.

Kun olin (epämääräisesti muita asioita ajatellen) puhdistanut sihdin sen tukkineesta oksennuksesta, kaikki alkoi taas toimia! 

Ongelma korjattu!

Putkimies vältetty!

Voin kuvitella kuinka joku olisi sitä tullut korjaamaan ja tajunnut mistä vika johtuu ja sitten siinä muina miehinä ”ammattitaitoisena korjannut tätä putkiongelmaa”… Aargh.

Lopputulos

Kuljin koko lauantain rinta pöyheänä, että minähän osaan korjata epäkuntoiset vessatkin. Tajusin, että epämääräisen pelottaviin ja vaikeisiin asioihin tarttuminen kannattaa, sillä kun niistä selviää niin tulee aivan mielettömän pystyvä fiilis.

Tunne oli hieman samanlainen kuin hankkiutuessäni vihdoin eroon tarpeettomista käsityötarvikkeista. Tajusin että pärjään ilmankin. Ilman sitä tunnetta, että en osaisi tehdä putkiasioille mitään.

Tuntuu jotenkin yksinkertaisemmalta, kun tietää vaikeilta vaikuttaineiden asioiden olevankin yllättävän helppoja. 

Lasketaanko tämä yksinkertaistamiseksi :D ?