Tuesday 18 February 2014

Miten aloittaa tavaroiden karsiminen

Tavaroiden karsimisessa pätee vanha viisaus: aloita sieltä mistä se on helpointa.

Minulle se merkitsi keittiötarvikkeiden kimppuun käymistä.
Hyvästi sekalainen kuppikunta samankokoisia, toinen toistaan rumempia uunivuokia, hyvästi ylimääräiset epäkätevät ja muodottamaksikin sulaneet taikinakipot ja siivilät.

Neljästä samankokoisesta pienestä kannellisesta jätin kaappiin vain kaksi:  hienoimman ja toisen emalisen, joka toimii myös uunipatana.

Kolmesta paistinpannusta (lisäksi samankokoisista) kaappiin jäi yksi. 
Karsintakriteerinä ennen kaikkea paistinpinnan ehjyys.

Yhtäkään muovisesta tai puoliehjästä, orvoista kahvikupeista, lautasista tai ruokakupeista en jäänyt kaipaamaan.
En myöskään monia siivilöitä eri kokoluokissa.

Pisimpään silti vietin ruokailuvälineiden ja pienten keittiövälineiden vetolaatikoiden äärellä.
Kaikkia paripuolet aterimet saivat oitis lähdön, samoin epämääräiset veitset, joiden funktioista en ole ollut enää pitkään perillä.
Kolmesta (!) muussisurvimesta laatikkoon jäi vain peritty.
Lukemattomasta puukauhamäärästä häädön saivat kaikki muotopuoliksi murtuneet puuhaarukat ja -lastat.
Jäljelle jäi vain kaksi: ukkivainaani minulle syntymälahjaksi veistämä puukauha ja puinen paistolasta.
Lisäksi muovisten kauha-lasta välineistön kohdalla tapahtui saman suuntaista harventamista.

Lopputuloksena vetolaatikot, joista ensi vilkaisulla näki juuri sen, mitä sieltä oli hakemassa.
En ole myöskään enää kertaakaan joutunut tappelemaan jumittuneen vetolaatikon kanssa. Mikäs sinne enää jumittuisi, kun täytettä ei ole enää ylenpalttisen paljon.

Kokkaaminen muuttuu jatkossa toivottavasti samoissa määrin vähemmän välineurheilulliseksi toiminnaksi.

No comments :

Post a Comment