Valkoisen mekon asustaminen

Vaatekaapistani löytyy tällä hetkellä yksi hupsuke yli muiden. Valkoinen mekko, jota asustan lähes aina jollain lisukkeella. Mekko, joka pääsee pois kaapista keskimäärin kolmesti vuodessa: puolivirallisina sukulointireissuilla ja merkkipäivinä. 

Mekon paras puoli on sen valkoisuus. Yksikertaisen yksivärinen.

Niinpä sitä aina sitten innostuu lisäämään päälle vielä vähän jotain muuta. 

Ja voila, tuntuu kuin päällä olisi uusi mekko. 

Kirjoitin aiemmin samaisen valkoisen mekon asustamisesta ja kombinaatioista.

Tällä kertaa lainasin siipan vaatevalikoiman puolelta isoa silkkihuivia ja kietaisin sen mekon ympärille. Kävellessä hulmuava silkki tuntui ihanalta käsiä vasten ja tuulessa hulmahteleva kangas sai askelen kevyeksi.

Pikkuhiljaa myös se, etten ole mekkoa juurikaan arjessa käyttänyt alkaa yhdistyä aivoissani hyvänolon ja spesiaalihetkien kanssa yhteen. Aina kun on tilaisuus vetäistä mekko päälle, tulee heti juhlavampi fiilis.

Vaikka mekko itsessään on hyvin simppelin mallinen ja yksinkertaisesta kankaasta tehty.

Toisaalta, ääriminimalistinen aivopuoliskoni ajattelee usein, että näin vähällä käytöllä olevasta mekosta ei voi olla kovinkaan paljon hyötyä. Pallottelen silloin mielessäni usein kahta vaihtoehtoa - joko yrittää integroida mekko osaksi töissä pidettäviä vaatekertoja tai nostaa mekko "the juhlamekon" jalustalle. Siis vakijuhlamekoksi. Mikä sitten syrjäyttäisi nykyisen, vielä astettakin elegantimman juhlamekkoni. 

Mekko on vielä aivan liian mukava päätyäkseen karsittavaksi. Ehkä jatkan vielä hetken arkivaatteet - cocktail-mekko - pitkähelmainen juhlamekko jaottelulla.

Keväisen vapaapäivän retki tutuissa maisemissa

Voimakas ja lämmin auringonpaiste, vapaapäivä ilman sovittuja menoja...

Miljoona projektia tietenkin odottaa kotona tekijäänsä, eikä kotitöistäkään koskaan tule valmista. Olen pikkuhiljaa oppinut päästämään irti täydellisyyden tavoittelusta ja muusta elämää kuormittavasta perfektionismista.

Liukunut tilaan, jossa spesiaaleja hetkiä varten ei tarvitse laittautua tai valita päälle mitään arkivaatteita kummempaa. (Vaikka silloin tällöin tuokin tarve nostelee päätään...)

Jos ulkona on kerrankin vapaapäivänä kaunis sää, tulee siitä nauttia. Piste.

Kaunista kevättä!

Työvaatteiden luottokombinaatio

Viime aikoina työpäivän asupiristeenä on usein ollut seuraavanlainen kombinaatio:

Kuin oikeissakin mallipiirroksissa, ei mittasuhteiden ole tarkoituskaan olla realistisia.

Hupaisin fiilis tulee siitä, kun juuri yksikään vaate ei ole aivan uusimman muotivirtauksen mukainen. Etenkin sifonkipaidan rusetille solmitut nauhat ja niiden hörhelövaikutus yhdistettynä ylhäältä istuviin, lahkeista ERITTÄIN leveneviin lahkeisiin ja hieman tukevampikorkoisiin ja -kärkisiin kenkiin saavat minut kuvittelemaan, että olen hypännyt ulos Austin Powers -leffasta.

Ja kyllä, tämä on kouriintuntuvin esimerkki mitä keksin menneiden vuosikymmenien pukeutumisesta. Tosin kuosit ovat hillittyjä, eikä missään näy räikeitä väriyhdistelmia, kukkakuoseja tai raitoja.

Vaikka yhdistelmä ei missään mittakaavassa noudata juuri nyt suosittuja harmaita ja sinisia sävyjä, saatika sitten keväisiä hempeitä pastellisävyjä, tulee murretusta ja lämpimästä värimaailmasta aina aamuisin paremmalle tuulelle.

Housuista ja niiden lepatuksesta tulee mahtava fiilis :)

Olen aiemminkin kirjoittanut yllä olevien housujen kokomuokkauksesta, bleiserin sisäänottamisesta ja hehkuttanut kirjoneulelapasia. Parhaimmalta tuntuu se, että tässä alkaa omat lempparit ja oma pidempiaikainen maku löytyä.

Vaatekaapin väriskaala

Tavoitteenani on yksinkertainen vaatevarasto, jossa vaatteita on vain sen verran kuin tarvitsen ja jossa kaikki sopii kaiken kanssa.

Aina kun yllätän itseni katselemasta uusia vaatteita "sillä silmällä", hillitsen impulssejani alkamalla läpikäydä päässäni vaatekaappini sisältöä ja värien skaaloja. Ennenkaikkea värejä ja niiden jakautumista ylä- ja alaosien, takkien, laukkujen ja huivien kesken. Lisäksi pyöritän päässäni kuviot, jotta liian villiliikkeisiä printtejä ei ala kertyä liikaa.

Taktiikka on hankkia vain pukeutumissuunnitelmaan sopivia vaatteita.

Tylsää mutta toimivaa. Tähän mennessä olen onnistunut jättämään kauppaan paljon sellaista, jonka kanssa myöhemmin olisin ärsyyntynyt kun kun se olisi liian samanvärinen alaosien kanssa tai täysin eri väriasteikkoa kuin muut vaatteet.

Taktiikkani värien suhteen on yksinkertainen. Tähtään siihen, että sekä työ- että arkivaatteeni toimivat samojen sääntöjen mukaan, sillä haluan pitää rajan häilyvänä. Ideaalitilanteessa vaatteen tulisi sopia kumpaankin.

Yläosat

Yläosissa on tällä hetkellä kolme pääväriä: valkoinen, sininen ja harmaa. Valkoisia paitoja sekä rentoina t-paitoina että siisteinä kauluspaitoina, erilaisia materiaaleja ja hieman erilaisia fiiliksiä. Mutta silti pääsääntöisesti valkoisia.

Muita värejä ovat denimin sininen sekä tummempana että vaaleampana, hieman vuodenajasta riippuen. Lisäksi tummansinisiä t-paitoja löytyy muutamia kappaleita.

Harmaa, kevyt neule sopii jokaiseen paitaan. 

Lisäksi kuvasta puuttuvat musta koko vuoden bleiseri ja harmaa villasekoitteinen jakkutakki.

Neuleet ja villapaidat

Talvivaatteiden värit eroavat tällä hetkellä hieman muista yläosista ja niiden väriskaalasta. Painopiste on lämpimämmissä väreissä, punaisessa (tehostevärissä) ja oranssissa - joista tosin oranssi väri on saanut tuomion olla pääsemättä mukaan enää sen jälkeen kun villapaita on kulutettu loppuun. Värikäs neuletakki on osoittautunut yhdeksi ihanimmaksi talvivaatteeksi, joten nuo värit tulevat pysymään kuvioissa.

Alaosat

Alaosien väriskaala on tällä hetkellä kaikista kirkkaimmin rajautunut. Mustaa ja erisävyisiä ruskeita. Tylsää kenties, mutta yhdisteltävissä jokaisen paidan kanssa.

Lisäksi tumman harmaa vain näyttää mielestäni mahdottoman hyvältä vaaleanruskean kanssa.

Huivit

Huiveillani on tällä hetkellä kaksi ominaisuutta: väri ja lämpö. Näillä säillä voin vielä valita fiiliksen mukaan minkä kaulaani kietaisen ja mikä parhaiten muuhun kokonaisuuteen sopii, mutta kun säät kylmenevät niin beige kukonaskelhuivi on kestosuosikkini.

Takit ja laukut

Mahdollisimman maanläheisiä värejä. Ei mustaa, sillä mustien takkien meri on liian yleinen ja latistava näky. Oman mielenitilani nostamiseksi suosin muita, rauhoittavia värejä.

Muut (kuviot)

Toisin sanoen kuviot ja muut hieman vaikeammin yhdisteltävät mutta silti niin ihanat, että niiden eteen on valmis näkemään hieman yhteensovittamisen ja pelaamisen vaivaa muiden vaatteiden kanssa.

Pallokuvio on vaatekappaleesta, joka toimii sekä ylä- että alaosana, joko hihattomana paitulina tai keveänä hameena. Sain sen kaveriltani, joka poisti sen vaatekaapistaan toimimattomana paitana, ja otin sen käyttöön kesähameena. Pallokuvio on ihana, mutta kenties hieman vähemmän yhteensopiva muiden vaatteiden kanssa kuin ideaalitilanteessa olisi mahdollista.

Varsinkin kun selkeästi ihanampi kuvio on heti vieressä ♥

Yhteenveto

Tällä hetkellä ylläoveaan värikarttaan sopimattomia vaatteita löytyy joitain kappaleita, kuten tummanruskeita yläosia joita on vaikea mätsätä tummien alaosien kanssa, farkkuja joita en millään jaksaisi mätsäyttää tämänhetkisiin vaatteisiini, koska pidän sinisestä lähempänä kasvojani, valkoisista housuista...

Lisäksi kartasta puuttuu joitain vaatteita, joita en ole vielä kaivanut käyttöön tai joihin en jaksanut paneutua.

Aiemmin ja osittain vieläkin samat värit pyörivät siellä sun täällä, yläosissa ja alaosissa, takeissa ja huiveissa, ja tuloksena on vaatteita jotka ovat liian samanvärisiä keskenään käytettäväksi yhtä aikaa. Ja tämähän ei todellakaan ole suotavaa äärimmiilleen toimivaksi viritetyssä vaatekaapissa.

Sama mekko moniin juhliin

Kuinka asustaa sama mekko useisiin juhliin

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että samaa mekkoa (ja miksei asuakin) voi ja tulee käyttää eri tilaisuuksissa, eri asustein ja kokonaisuutta muunnellen. En oikein jaksa ymmärtää, miksi pitäisi hankkia uusia vaatteita varta vasten jotain tiettyä tapahtumaa varten.

1. Itse mekko

Yksinkertaisinta saman mekon uudelleenkäyttö on silloin, kun mekko itsessään on yksinkertainen. Oma mekkoni on raikkaan luonnonvalkoinen, sillä pidän sen kirkkaasta ja asukokonaisuutta piristävästä vaikutuksesta. Muunlaiset mekot toimivat myös, sillä perusajatukseltaan koko homma toimii kuitenkin muiden asusteiden, korujen ja vaihtuvien osasten ympärillä.

Tämä mekko oli yksi osa aiempaa Projekti 333 hahmotelmaani, vaikka joutuikin mustan mekon syrjäyttämäksi häiden ja pikkumustan helppokäyttöisyyden vuoksi. Ompelin sen kaksi vuotta sitten kierrätyskeskuksesta löytämästäni puuvillakankaasta (tai oikeastaan suuresta pöytäliinasta) ja saamastani vuorikankaasta. Koska kangas on mukavan jämäkkää mekon a-linjainen muoto säilyy mielestäni ryhdikkäänä ja yläosa pysyy mukavasti paikoillaan. Ei ole tämän mekon kanssa kertaakaan tarvinnut hätääntyä siitä, että olkain olisi koko ajan tipahtelemassa tai että helma olisi jäänyt kiinni alusvaatteisiin tai mistään muustakaan. Silittämistä tämä tietysti säännöllisesti tarvitsee.

Mekon malli on siis yksinkertainen ja kangaskin monenlaiseen asustemateriaaliin mukautuva. Tykkään silti useimmiten asustaa sitä hieman, ja useimmiten mekon pariksi on vakiintunut leveä vyö. (Osittain johtuu myös siitä, että muutoin yläosan ja hameosan liitos, eli siis mekon vyötärö, jää hieman ylemmäksi kuin oma luonnollinen vyötäröni. Huomasin asian vasta kun olin mekkoa muutamia kertoja käyttänyt, mikä nyt ei enää tämän mekon kanssa auta. Kenties ensi kerralla samaa kaavaa käyttäessäni...)

Mekkoa sellaisenaan - ilman mitään asusteita tai vöitä - en ole käyttänyt kertaakaan. Mekko on kuin tyhjä kangas: kaikki mitä sen päälle lisätään korostuu ja tulee kauniisti esille.

2. Yksinkertainen: kultainen kaulakoru + musta vyö

Yhdistelmä on kenties yksinkertaisin, miten tätä mekko olen koskaan käyttänyt. 

Tai no, kerran taisin vetäistä mekon päälleni pekän mustan vyön kanssa, mutta tilanteesta unohdin ottaa kuvan. Eipä sillä, että asukokonaisuus jotenkin oleellisesti muuttuisi, sillä tässä en ole lisännyt mitään sen kummempaa kuin kauniin, kultaisen kaulakorun.

Musta vyö on mukava kontrasti valkoisen mekon kanssa, vaikka musta-valko väriyhdistelmä on ehkä klassisinta minimalismivaatetusta mitä olla voi. Jos joskus silmääni sattuu osumaan mukava, joustava ja leveä vyö ruskeana, niin saattaa olla että se syrjäyttäisi tämän mustan.

Olen huomannut, että tärkeintä uumavöiden käytössä on se, että ne hieman joustavat. Tässäkin vyössä on takana jousto-osuus. Kerran jouduin viettämään kokonaisen päivän automatkustaessa täysin joustamattoman, leveän ja uumalle tulevan nahkavyön kanssa, ja se jos mikään oli tuskaista. Joko vyö on niin löysällä, että seisomaan noustessa se seilasi ties missä lanteilla eikä enää korostanut sitä kohtaa mitä sen halusin korostavan, tai sitten istuessa hengitys vaikeutui, alkoi ramaisemaan ja tuntui ahdistusta.

Harmikseni en ole vielä kertaakaan nähnyt missään sellaista vyötä, joka olisi aitoa nahkaa ja jossa olisi myös joustava selkäosuus... Tällaisista saa vihjaista :)

3. Ulkoilmaeleganssia: hattu + huivi + kaulakoru

Lisäyksenä edelliseen kokonaisuuteen lähinnä väreiltään mukavasti mekkoon sopiva lierihattu ja kiiltävä, melko neutraalin värinen huivi. 

Vaikkei se enää  kuvassa näy, huivi on sidottu Kalevala-korun Hannunvaakuna-kaulaketjun kanssa yhteen niin, että itse vaakuna jää solmun alapuolelle näkyviin. Koru on vanha ja pronssinen, hapettunut osittain vihreäksi ja kokonaisuudessaan kauniisti vuosien patinoima. Harmikseni ketju vain on hieman vaikean mallinen: korun saa juuri ja juuri pään sujautettua päähän, mutta sitten koru jää roikkumaan hieman liian alas rintojen tienoille. Huivilla tätä epätasapainoa saa visuaalisesti hieman keikautettua niin, ettei huomio kiinnity vain alhaalla roikkuvaan vaakunaan.

Täytyy tunnustaa, että kuvan kengät ovat mukavimmat kengät koskaan! Ostaessani en edes asiaa tiedostanut, mutta nämä kengät on tehty H-lestin jalkaan - eli siis juuri sellaiseen räpylään kuin oma jalkani on. Tajusin asian vasta kun aloin tutkimaan valmistajan sivuja etsiessäni lisää yhtä mukavia kenkiä. Nyt en luopuisi näistä mistään hinnasta, mutta samalla kuumottaa ajatus mustista, yhtä mukavista ja vielä helpommin eri tilanteisiin ja eri asukokonaisuuksiin yhdisteltävistä kengistä... Ensin pitää vain käyttää nykyiset popot kunnolla loppuun.

4. Tuulen viemää: hattu + huivi + neule + kengät ja mätsäävä laukku

Tätä kokonaisuuttani suunnitellessani mielessäni välkkyivät eleganssit, englantilaiset piknikit, puiden lehtiä havisuttava tuuli ranskalaisessa puutarhassa ja kesäinen neitimäisyys. Unelmakuvani kuitenkin hieman lässähtivät kun sain kuulla juhlavaatetukseni muistuttavan lähinnä Liikkuvan linnan Sophien pukeutumista. Ei aivan sitä, mitä itselläni oli mielessä, mutta päätin että ei se Sophien tyylikään ole huono vertauskuvavaihtoehto. Kyllä siinäkin elokuvassa tuuli hulmutteli helmojen liepeitä ja tempoili lierihattuja mukaansa (ainakin omissa mielikuvissani).

Tämä kokonaisuus käy sitten viileämpiinkin päiviin, sillä neuletakin alle livahtaa mukavasti vielä lämmittävä, pitkähihainen aluspaitakin (joka siis ei näy ulospäin kunhan sen kunnolla käärii piiloon). 

5. Suomiromantiikkaa: sininen kansallispuvun liivi

Vaikka tiedän, ettei virallinen juhlaetiketti hyväksy kansallispuvun muokkaamista tai sen osien käyttöä muuna kuin kansallipukuna, en voinut olla rakastumatta tähän yhdistelmään kun sitä mielenhäiriössäni kotonani kokeilin.

Lainassani oli Jyväskylän kanssallispuku, jota olin miettinyt käyttäväni sitten hieman toisenlaisessa juhlassa. Kansallispuvun liivi on täyteläisen sininen, ja jos en aivan väärin muista niin tehty kauniista villakankaasta ja pellavavuoresta. 

En oikein muista, miksi ajattelin yllä olevaa yhdistelmää kokeilla - kai se oli tuo kansallinen väriyhdistelmä sinisestä ja valkoisesta. Ihastuin kuitenkin niin paljon, että ennen kuin palautin kansallipuvun kopioin liivistä kaavat itselleni siltä varalta, että käsiini joskus eksiytyisi sopivanlaista ja sopivan väristä kangasta... Aluksi ajattelin, että musta olisi mukava väri siinä mielessä, että sitä voisi yhdistellä helposti muihinkin vaatteisiin, mutta myös ah niin tylsä ja turvallinen vaihtoehto.

Liivi tekee saman kuin mitä musta vyö muissa kokonaisuuksissa: kuroo uuman kauniiksi. Kyllä mekkoja käytettäessä on ehdottamasti oltava sitten kunnolla naisellinen!

1 pikkumusta, 14 päivää

Vaatevallankumouspäivän kunniaksi paljastan oman tapani käyttää vaatteitani vastuullisemmin ja ekologisemmin: useammin ja monipuolisemmin.

Muutaman viime viikon ajan olen turvautunut pukeutumisessani pääsääntöisesti vain yhteen vaatekappaleeseen - yksinkertaiseen pikkumustaan, jota aikaisemmin muokkasin omien mieltymyksieni mukaiseksi.

1 mekko, 12 eri kokonaisuutta

Yksi mekko taipui monenlaiseen asuun vain muutamaa asiaa vaihtelemalla.

Tämä muokattavuus on tietenkin yksi pikkumustan eniten hehkutetuista ominaisuuksista, mutta kokemus oli siitä huolimatta valaiseva.

Kaikki lähti oikeastaan liikkeelle häistä, joihin en ollut osannut varautua omaa talven Projekti 333 -vaatekokoelmaa suunnitellessani. Pähkinänkuoressa: mekko tuntui häiden jälkeenkin hyvältä, joten jatkoin käyttöä hieman eri somisteilla.

Aamu muuttui nopeasti helpoksi ja vaivattomaksi rutiiniksi. Vaikkei vaatteiden valintaan ollut aiemminkaan kulunut paljoa aikaa taikka energiaa, kului sitä pikkumustaan pukeutuessa huomattavasti vähemmän. 

Osittain vaivattomuus johtui myös siitä, että käytin mekon kanssa aina mustia leggingsejä. Valinnat koskivat lähinnä aluspaitoja, kenkiä, vöitä ja tarpeellista lämmikettä. Päivän ohjelmaan sopeutettuna tietenkin.

Yksinkertaisimmillaan käytin mekon alla toisenväristä paitaa, joka korosti kivasti mekon muotoa ja toi esiin erivärisen poolokauluksen ja hihat. Tykkään tästä tavasta eniten - kenties siksi että näissä yhdistelmissä pukeutumiseni sai eniten positiivisia mainintoja muilta ihmisiltä.

Joinain päivinä oli hieman kylmempi kuin toisina. Turvauduttuani muutaman kerran hädän iskiessä mukana olleeseen kaulaliinaan ymmärsin että se toimii myös osana kokonaisuutta muutenkin. Harteille heitettynä lämpötilaa on helppo säädellä, mutta kaulan ympäri kietaistuna huivi lämmitti enemmän. Loogista.

Yllä on muutama yksinkertainen asu lisää. Koska talvella mekkoa on hankala (tai oikeastaan mahdotonta) käyttää ilman lämmittävää kerrosta, toivat hihat oman saväyksensä asuihin. Lisäksi yhdistin mekkoon myös mustaa, hihatonta poolopaitaa, joka sulautui hyvin mekon muotoihin.

Koitin sopeuttaa mekkoa myös muihin käytössä oleviin vaatteisiin. 

Olen usein törmännyt ajatukseen, että avonaisella liehukepaidalla asuista saisi rennompia. Rennosta en tiedä sen tarkemmin, mutta mukavaa vaihtelua lisäkerros kyllä toi. Varsinkin kun otin mukaan nauhavyön.

Sitten taas oli päiviä, jolloin aluskerros vain ei riittänyt. Kylmyys ajoi lisäämään päälle neuleen ja paksun vyön. Mielestäni kokonaisuus oli varsin vakuuttava, mutta jälkeenpäin tarkasteltuna melkoisen synkkä. Sama juttu harmaan bleiserin kanssa.

Pitäneekin ottaa pian käyttöön vaaleampia huiveja...

Siinäpä se.

Vaikka kuinka etukäteen tiesinkin ja tein suunnitelmia, kuinka samasta mekosta saisi monta kivaa asua, en ollut osannut ajatellakaan kuinka mukavaa se olisi kiskaista päälle joka aamu. 

Jos mekko ei olisi tuntunut hyvältä, ei sen käyttö tietenkään olisi ollut niin mukavaa.

Farkut ja villapaita - parhaat talviyhdistelmät

Aiemmin kirjoitin, kuinka haastoin itseni kokeilemaan elämistä vähemmillä vaatekappaleilla, Project 333 avulla.

Tähän mennessä projekti on toiminut hyvin. Vaikken pakannutkaan muita vaatteita pois näkyviltä, niin joka aamu vaatteita valitessani pyrin ensisijaisesti valitsemaan tavaroita P333 listaltani.

Aamuinen pukeutuminen muuttui aiempaa helpommaksi. Samoja kokemuksia olin lukenut myös muilta kokeilijoilta, mutten oikein uskonut että pelkkä varjoilu voisi tuoda samankaltaisia etuja.

Hauskinta vähien vaatteiden käyttämisessä on ollut yhdisteleminen: aiemmin on ollut valittavana vain, mitkä vaatteet, mutta kun vaatteet ovat enemmän tai vähemmän vakio, pystyy samaa kokonaisuutta muokkailemaan pienillä asioilla. Kuten vaikka alla olevassa kuvassa, jossa kaikki kokonaisuudet on rakennettu farkut + villapaita (+useimmiten buutsit) –yhdistelmän ympärille.

Mutta siitä helppoudesta vielä. Aah.

Jos oli tulossa kylmempi päivä, villapaita päälle. Jos tiesin tulevani työskentelemään lähinnä paikallani ja tavallista vetoisimmissa tiloissa, villapaidan päälle villatakki. Jakun päälle vetämällä asusta tuli itsevarmuutta ja uskottavuutta tuova. Jos oli hiukan lämpimämpi olo, niin valkoisen villapaidan sijasta valkoinen puuvilla-viskoosipaita, joka ajoi lähes saman asian.

Esittelyssä parhaimmat yhdistelmät.

Miksi juuri farkut ja villapaita?

Tummat farkut tuntuivat turvallisilta vetää jalkaan melkein joka päivä. Ei tarvinnut ajatella minkäväriset sukkahousut, kuinka monet sukkahousut päällekkäin tai kuinka paksut trikoot. Farkkujen alle mahtui kylmimpinä päivinä myös toinen kerros puuvillaa alle, jos tuntui siltä että muutoin tulisi palelemaan.

Valkoinen villapaita on tämänhetkisistä ”villapaidoistani” lähimpänä ideaalia: helposti eri vaatteisiin yhdisteltävää, melko lämmintä paitaa. Jossain vaiheessa tosin joudun harkitsemaan materiaaliin panostamista ja aidon villapaidan hankkimista.

Aluksi yksinkertaisista yksinkertaisin yhdistelmä: farkut, villapaita ja ruskeat saappaat. Tämä yhdistelmä on saanut eniten käyttöä aina kotoa poistuttaessa, kun "jotain ulkokelpoista on vain pakko pukea". Aivot narikaan ja vaatteet niskaan - ja ulos nauttimaan siitä mihin ikinä onkaan menossa.

Sama yksinkertainen kokonaisuus, mutta aavistuksen verran naisellisemmalla korostuksella: punainen huivi niskasta roikkumassa. Huomattavasti vähemmän käyttökertoja kuin edellisellä yhdistelmällä, mutta ajatuksena piristävä.

Viime aikoina olen katsellut monia Youtube-videoita eri tavoista solmia huivi. Vaikka suurin osa sitomitavoista unohtuu saman tien, muutama toimii jopa villapaitayhdistelmän kanssa. Mistäköhän johtunee - suurin osa englanninkielisistä pukeutumiseen liittyvästä aineistosta ei sisällä lainkaan Suomen talveen soveltuvia vaatteita.

Kolmas kombinaatio onkin jo hiukan vakavammin otettava, mutta ei liian ryppyotsainen. Henkarissa roikkuessaan ei näytä kovin kummoiselta, mutta päällä ollessa tuo ihanasti itsevarmuutta ja lisää työmotivaatiota. Asenneyhdistelmä. 

Käyttökertoja kertyy paljon työpäivistä, jolloin ei tarvitse olla liian konservatiivisesti pukeutunut, mutta tekee mieli siitä huolimatta vaikuttaa asialliselta.

Neljäs yhdistelmä on käytössä liiankin usein, ja lähinnä siitä syystä ettei lämmitys toimi niin ärhäkkäästi kuin monissa muissa taloissa. Kotiin tullessa villapaitiksen vetäminen villapaidan päälle on jo automatisoitunut rutiini. Pahimpina päivinä kahden villapaidan päälle päätyy vielä urheilufleece - jotain mitä en ollenkaan laskenut osaksi 33 vaatetta.

Lämpövarustuksen kruunaavat kelsitöppöset.

Vierailijoille tarjotaan valitettavasti vain villasukkaa.

Talvivaatteiden lista vaatinee vielä pientä viilausta.

Tämä yhdistelmä on suosikkini kaikista yhdistelmistä. Värit, tasapaino, vaatteiden muotokieli. Harmi vain, että harvemmin sisätiloissa tekee mieli kovin pitkään käyttää ulkohattua, ja ulkona ei tarkene ilman takkia - joka onkin viimeinen yhdistelmä.

Tämä yhdistelmä taitaa jäädä odottamaan loppukevättä pahimmassa tapauksessa tai kesän alkua.

Toimii säätilasta riippuen sekä takki kiinni että auki.

Yhdistelmäon mielestäni  lämmittävyydeltään lähinnä syksyyn ja kevääseen sopivaa tasoa.

Kylmimpiin talvikuukausiin takin alle pitää vetää joko erikseen villatakki tai vaihtaa takki kokonaan lämpimämpään. Tänä talvena kunnon talvikamoille ei tullut käyttöä juuri lainkaan, mutta taidanpa silti säilyttää niitä ensi talven varalla - jos vaikka kylmiä talvia olisi vielä luvassa.

Perinteinen lapasmalli

Perinteiset lapaset: käyttökamaa

Lapasten kutominen on mukavaa puuhaa. Lisäksi siitä on tuloksena arkiseen käyttöön soveltuva pari kädenlämmittimiä.

Ehkä juuri siitä syystä olen hurahtanut lapasten tekoon. Olen kutonut useita pareja kirjoneulelapasia melko perinteisillä malleilla, jotka nyttemmin olen antanut erilaisina joululahjoina uusiin koteihin.

Olen kokeillut monenlaisia väriyhdistelmiä. Usein valitsen kaksi väriä, toisen vaalean ja toisen tumman, toisen värikkään ja toisen neutraalin. Mielestäni tällä tavalla kaunis kirjoneule pomppaa mukavasti esiin.

Kerran päätin kuitenkin kokeilla hiukan hillitympiä ja vähemmän kontrastoivia väriyhdistelmiä. Värit valitsin niistä, joita sattui löytymään lankavarastosta muiden suunnitelmien jäljiltä. Tuloksena olivat nämä.

Yksi perinteisimmistä lapasmalleista

Liekö kyse väristä vai mallista, mutta neutraalit ja harmahtavat lapaset nousivat heti suosikeikseni. Olen käyttänyt näitä kohta kolme vuotta ja pidän niistä aina vain enemmän.

Kuvion suunnitteluun käytin aikaa. Aiemmista kutomistani malleista tiesin jo valmiiksi sopiviin lapasiin tarvittavat silmukka- ja kerrosmäärät, joten kuvion suunnittelu oli helppoa. Selailin monta hapertunutta ja vanhalta painomusteelta tuoksuvaa käsityökirjaa. Malleja enemmän löysin neuvoja hyvien lapasten ja polvisukkien suunniteluun ja kutomiseen: kuinka laskea oikein jalan leveneminen pohkeen kohdalla, mikä on lämpimien ja kestävien lapasten salaisuus...

Halusin silti ehdottomasti kutoa lapaset perinteisellä tähtimallilla. Vaikka olin jo joitain itse hahmottelemiani mallejakin tehnyt, halusin sukeltaa syvemmälle perinteisen suomalaisen lapasmallin historiaan. Lapasia löytyi vain muutamia malleja, mutta tähtikuviota useampia. Alla kaksi suosikkiani.

☆　Tähdet tähdet　☆

Laskeskeltuani silmukkamääriä päädyin vasemmanpuoleiseen. Mietin kauan, tekisinkö lapasista kaksi- vai kolmiväriset, mutta päädyin kokeilemaan harmaan lisäämistä - mikä oli lopputuloksen kannalta loistoajatus.

Lapaset ovat sopineet jokaiseen takkiini, oli kyse talvi-, syys- tai kesätakista (kyllä, kesälläkin toisinaan). Ottaen huomioon, että takkien värit ovat olleet kaikkea sinisestä oransiin, niin yksien lapasten sointuminen kaikkiin on ollut silmiäavaavaa.

Jos nämä lapaset sattuvat kulumaan puhki, teen ensi tilassa samanlaiset. Hiukan laadukkaammasta langasta...

Tosin en toivo että näille käy mitään :)