Tavaramäärä on kodissa vähentynyt, ja sen seurauksena ymmärsin viimein, kuinka paljon tilaa omat keskeneräiset projektini oikein tilaa vievät. Muiden ihmisten kohdalla projektien kasaamisen järjettömyyden huomaa helpommin, mutta joskus se on otettava tukki pois omasta silmästä.
Käänteentekevä hetki taisi olla, kun pysähdyin hetkeksi laskemaan, kuinka paljon aikaa kaikkien käsityöprojektien loppuunsaattaminen oikein veisi. Aivan liikaa.
Lisäksi ymmärsin, että projektin itsensä loppuunsaattamisesta oli tullut tärkeämpää kuin valmiin tuotoksen käyttäminen. Esimerkiksi monet hameet, joiden kankaisiin olin hullaantunut: kuviota, villaa, kaunista käsityön taidokkuutta - kunnes tajusin, ettei moinen sopisi lainkaan muihin lempivaatteisiini, että en keksinyt ainuttakaan toistuvaa tilannetta, jossa pukisin mielummin uuden hamosen jonkin muun sijaan...
Turha tällaisia on säilyttää muistuttamassa asioista, joita en koskaan tulisi tekemään ja josta en iloa saisi vaikka tekisinkin. Toivotan kankaille parempaa onnea uuden omistajansa luona.
Haa, onnittelut tästä askeleesta! Kankaista ja muista tarvikkeista luopuminen on käsityöihmiselle vaikeaa, mutta tuo niiden käyttämisen vaatiman ajan arvioiminen on kyllä tervehdyttävää.
ReplyDeleteKiitos onnitteluista ja kommentistasi!
DeleteTervehdyttävää lienee juuri oikea sana. Ei asian tajuaminen välttämättä mitään muuta, mutta ainakin itse ymmärtää paremmin mitä oikein onkaan tekemässä.
Aika alkaa painaa vaakakupissa etenkin silloin kun tajuaa, ettei edes pitäisi valmiista tuotoksesta. Aikaa käsitöille onneksi voi nipistää milloin mistäkin odotusajasta, matkustusajasta tai seurusteluajasta :)