Koska hankkiutua eroon "ihan kivoista" kengistä?

Koska oikein syntyy se päätös, että "nyt kyllä tämä "ihan kiva" mutta tarpeellinen juttu saa lähteä"? Varsinkin jos tavaraa käyttää silloin tällöin ihan mielellään, mutta aina on kuitenkin pieni fiilis ettei tämä nyt oikein ole ihan sitä mitä haen, mutta tarpeeksi lähellä kuitenkin.

Kuten nämä kengät.

Aikoinaan mahtilöyty UFFin valikoimasta, jossa satuin piipahtamaan syksyllä juuri kun kärsin akuutista nahkasaapaspulasta.

Suomalaiset, pakususta nahasta tehdyt, vuorelliset, mustat ja käveltävissä oleva, naisellinen korko.

Pohkeesta hieman liian leventävät, kärjestä hieman liian suippenevat, pitkään käveltäessä hieman päkiästä tuntuvat.

Ominaisuuksiltaan täydelliset, mutta tyyliltään vain "melkein" (vaikka siis melkoisen perusmalliset kengät ovatkin).

"Ihan kivat".

Korvataan kivemmilla kun sellaiset tulevat vasstaan.

Mutta mutta. Tavaroita läpikäydessä tekee huomaamattaan päätöksiä.

Yksi lisänaula arkkuun oli suutari, joka totesi että kengän rakenne on levähtänyt ja että se vaatisi hieman hintavampaa ruukkausta kuin pelkän kantalapun vaihdon. 

Kantalappukin oli itse asiassa kulunut nopeasti ja epätasaisesti juuri tuon kengän mallin levähtämisen vuoksi. Päkiän ja kantapään suhde on hieman vääntynyt: kärki osoittaa hieman enemmän ylöspäin kuin sen rakenteellisesti pitäisi ja korko ei osu maahan oikeassa kulmassa.

Pitääkin varoa seuraavia kenkiä katsellessa.

Lopullinen päätös kuitenkin syntyi vasta, kun aloin miettiä millainen olisi oma unelmieni ideaali vaatekaappi. 

Kuuluisiko siihen tämänkaltaiset kengät? Mahdollisesti. Musta on kätevä väri nahkakengille.

Juuri nämä kengät? Ei, reilumpikärkiset ja pohkeita kaventavat pitää olla.

Joten…

Niinpä kengät sitten eivät päässeet mukaan, säilytettäväksi tai pidettäviksi.

Jos edessä ei olisi ollut suurkarsintaa vaativaa muuttoa, olisin hyvin voinut kuvitella pitäväni nämä "siihen asti kunnes..." ja käyttäväni niitä vielä silloin tällöin muutaman talven ajan, koko ajan miettien että "onhan nämä ihan kivat, mutta...".

Nyt kun loppuunkulumista ei tarvitse enää odotella, eikä käsissäni ole enää "ihan kivojen" kenkien painolastia, niin olo tuntuu jotenkin kevyemmältä. 

Ja kun asiaa alkaa ajattelemaan niin onhan minulla edelleen muutamat muutkin, tosin ruskeat, nahkasaappaat talven varalle...

Myös osastoa "ihan kiva", mutta huomattavasti kivemmat kuin nämä mustat :)