Muiden stuff vs. oma stuff

"Other people's stuff is shit but your shit is stuff!"

Paras mieleeni jäänyt lainaus George Carlinin standupista "Stuff".

Lause, jota toistelin päässäni muutama päivä sitten.

Kaikki alkoi viattomasti: Lupauduin auttamaan sukulaistani varaston läpikäymisessä ja turhasta eroon hankkiutumisessa. Alue oli selkeästi rajattu, noin 10 m2 suljettua varastotilaa.

Muuhun ei pitänyt koskea.

Tehtävänkuva oli selkeä: vanhojen urheiluvälineiden läpikäyntiä, kuvaamista ja myöhemmin myyntiin laittamista. Mahdollisesti muuta asiaan liittyvää rojua.

Muuta ei pitänyt olla.

...

Neljä tuntia aloituksesta, ja kaikki oli saatu raahattua ulkoilmaan lajittelua varten. Tavarat löysivät helposti omat kasansa säästettävien, myytävien, lahjoitettavien ja roskiin laitettavien tavaroiden joukosta. Lisäksi oli myös yksi kasa keskeneräisille projekteille (huonekalua odottamassa kunnostusta, tuttavalle menossa olevia esinetä, tunnearvokasta tavaraa, jota ei kuitenkaan halua kotonaan katsella...).

Viimeisestä kasasta alkoi kierre kohti projektin vääjäämätöntä hidastumista.

Asioista tarkemmin selvää ottamatta satuin ehdottamaan, että kannetaan keskeneräiset projektit autotalliin. Siellä ne olisivat sen verran tiellä, että niille joko tapahtuisi jotain tai ne löytäisivät ainakin uuden kodin.

Pian kuitenkin paljastui toisenlainen totuus: Autotalli oli jo täynnä tusinoittain muita projekteja: joko kunnostusta odottavia tai jonnekin matkalla olevia huonekaluja, maalipurkkeja, pahvilaatikoittain tavaroita joita ei enää tarvittu...

On erittäin turhauttavaa, kun aikaisempi tarmo ja puhti hiipuu siihen, että katselee tavaroiden omistajan tutkivan jokaista esinettä, liikuttavan niitä hieman ja laittavan lopulta takaisin paikoilleen. "Mitäs tuolla on..." ja loputon muistoihin uppoutuminen vie aikaa ja ennenkaikkea estää varsinaista raivaustyötä jatkumasta.

Onneksi ei tarvittu kuin muutama muistutus siitä, mitä me olimmekaan tämän päivän aikana saamassa aikaiseksi kunnes asiat alkoivat taas luistaa. Tavarat kuvattiin, lajiteltiin säilöön ja jatkojalostukseen ja varaston ovi suljettiin. Autotalli sai jäädä keskeneräiseen luonnontilaansa.

Sama ilmiö toistuu usein kaikenlaisessa varastojen järjestelyssä: pois laitettuja tavaroita tarkastellaan niiden historiaa vasten ja kerrotaan tarinoita tavaroista, samalla kun varsinainen varastotyö jää taka-alalle. Mikäpä siinä, tarinoita tavaraoiden takana on mukava kuunnella, mutta toisinaan hieman turhauttaa.

Miksi sitä oikein tuppaakaan säästämään enemmän projekteja kuin on aikaa tehdä ja keräämään tavaraa, jonka kohtalona on vain olla tiellä.