Kahvi ei ravitse, nesteytä eikä tee hampaille hyvää. Silti sitä juodaan jatkuvasti kotona ja töissä, kahviloissa ja eväsretkillä.
Vaikkei kahvista ole kriittisesti tarkasteltuna mitään huötyä kehon hyvinvoinnin kannalta, kahvihetki on monella tapaa tärkeä hetki.
Kofeiiniriippuvaisen aamu alkaa vasta, kun kupillinen kahvi potkaisee päivän käyntiin.
Kahvitauko kesken työskentelyn tarjoaa hetken irtautua työstä.
Kahvittelu ystävän kanssa on ihana syy tavata.
Viikonloppuisin kotoa kahville lähteminen tarjoaa uusia maisemia ja kokemuksia.
Kahvijuomiseen liittyy paljon muutakin kuin pelkkä kofeiini: tauko, rauhoittuminen, hetkestä irtautuminen, juoruilu, sosialisoituminen...
Sitten on tietenkin tekninen puoli laitteineen ja säätöineen.
Lisäki myös perinteitä vaaliva puoli paahdatuksineen ja asetteineen. Itsepaahdetun ja jauhetun kahvin ideaali. Hetken hienostelu kauniilta asetilta tarjoillulta kahvilta.
Monesti tuntuu, että kahvittelun olennainen osa yritetään peittää tekniikalla: tätä varten on erilaisia pannuja ja vaahdottimia. Eri tekniikoita, eri tyylejä, erilaisia koneita.
Entäpä kahvittelun koristeellinen puoli sitten? Periaatteessa kahvi on kahvia ja kahvittelu kahvittelua vaikka kertakäyttökupeista. Mistä silti johtuu se, että kauniista, pienestä kukallisesta asetin päälle asetellusta kupista juotu kahvi maistuu paremmalta kuin vastaava kahvi kertakäyttömukista tai puolen litran korvallisesta kupista juotuna?
Tietenkin hetken pyhittämisestä. Kun kahville on omat, erityiset ei-arkiset astiansa, tulee kahvihetkestä nauttiessa tunne muustakin kuin suussa olevasta kahvin mausta.
Kahvittelu onnistuu myös ilman hienoja keittimiä, kuppeja tai kahviakin. Tärkeintä on hetken rauhoittuminen kuuman kupin ääreen, pysähtyminen hetkeen joko kaverin kanssa tai yksin.
Tuletko meille kahville?
Kysymys sisältää niin paljon muita ulottuvuuksia, joten ei kannata keskittyä niihin epäolennaisiin.
No comments :
Post a Comment