Käsityöharrastajaminän ja yksinkertaistajaminän välinen dilemma: keskeneräisten käsityöprojektien kasauma.
Karsijapuristit ovat tietysti sitä mieltä, että jos et ole sitä saanut valmiiksi tähänkään mennessä, niin kiertoon se on laitettava.
Lievempi koulukunta vannoo vaivan ja taakan nimeen: jos määrä on sellainen, ettei siitä ole henkistä harmia, niin säästä sellainen määrä sellaisia asioita, jotka ovat vielä hallinnassasi ja jotka todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin teet.
Käsitöiden nimiin vannova koulukunta taas hamstraa materiaalia, vaikkei käyttökohteesta olisi tietoakaan.
Aiemmin kuuluin viimeisimpien joukkoon.
Jo materiaali hipelöidessä mielessä vilistivät monenlaiset projektit, ihanat ja yksilölliset tuotokset ja omin käsin tekemisen riemu.
Kun asiaa suoraan silmiin katsotaan, niin hamstraajahan se sieltä paljastuu.
Vaikka jo materiaalia hypistellessä on selkeä mielikuva siitä, millainen lopputuotos niistä olisi tarkoitus saada aikaiseksi, niin jostain kumman syystä materiaalien kotiin raahaamisen jälkeen työhön tarttumaan innoittava potkaisu jää puuttumaan.
Oma lukunsa ovat tietysti erilaiset kankaat, joita on tarttunut omaan varastoon muiden karsiessa. Niille ei loppusijoituspaikkaa ole lainkaan pohdittu. Toiveikkaana olen ajatellut, että kyllä niin kivan värisille/kauniille materiaaleille vielä jotain askarteluprojektia tulee.
Koska omalla kohdallani usein omin käsin tekeminen ja materiaalien kierrätys on suunnitteluvaiheessa ollut lopputulosta tärkeämpää, niin kauan ja hartaasti väkerretyistä jutuista vain murto-osa on päätynyt oikeaan käyttöön. (ja esimerkiksi monet pitsimäiset huivit, kivakuvioiset mutta muodoiltaan hiukan vääränlaiset villapaidat ja muut vastaavat joutuvat vain karsivan syynäyksen alle.)
Niinpä tämänkertaisen karsimis- ja vähennysprojektin päämäärät ovat seuraavat:
1) hamstratun materiaalin vähentäminen joko valmiiksi tekemällä, uusilla ideoilla tai tylysti kiertoon laittamalla
2) vain käyttöön päätyvien projektien jatkaminen. Jos jo alkuvaiheessa tiedän, ettei lopullinen tuotos oikeastaan sovi omaan tai lahjakohteen tyyliin, en edes aloita. Jos en keksi mitään varmasti käyttöön päätyvää lopputuotosta, joutaa materiaali kiertoon.
3) villasukkia tarvitaan aina, huiveja ja pipoja ei juurikaan.
Tavoite on vähentää materiaalin määrä kolmesta säkillisestä/laatikollisesta yhteen. Määrä sisältää kankaat, villalangat ja muodistettavat/materiaaliksi luokiteltavat vaatteet.
No comments :
Post a Comment