Missä vaiheessa ihmiselle voi kertyä näin paljon kynttilöitä, tuikkuja ja tuikkutelineitä?
Määrä, jota aiemmin pidin vain muutamana hassuana, tuntuu suurelta vasta kun kaikki kokoaa yhteen ja yhdellä silmäyksellä näkee mitä kaikkea omistaakaan.
Puolet kynttilöistä on edelleenkin koristeisissa kääreissään. Ne ovat jo monta vuotta odottaneet että ne huomioitaisiin.
Kynttiläparat, toivottavasti niille löytyy parempi koti.
Kynttilät sentään ovat kuluvaa tavaraa, ja ehkä juuri siksi ne on helppo laittaa eteenpäin.
Mutta entä sitten eri tyylisuuntaiset aluset, tuikkukipot ja kynttilänpidikkeet?
Muistan edelleen kaikkien tuikkutelineiden antajan ja saamisajankohdan.
Ihmettelen, kuinka erilaisille ihmisille ja tyylisuunnille telineet on suunniteltu.
Hiukan alkoi läpikäydessä arveluttaa oma jakomielisyys sisustuksessa.
Eikai se ulotu persoonaan asti?
Selkeät säännöt helpottavat, ja sama pätee kynttilätarpeita miettiessä.
Ensimmäinen karsintakriteeri: sopiiko se muihin kalusteisiin tai tekstiileihin?
Liian erilaiset tyylit päätyivät heti kiertoon.
Toinen kriteeri: onko sillä erityistä muistoarvoa?
Ei-> pois
Kauniiden esineiden jatkuva säilyttäminen ei ole minun juttuni, tavaroilla pitää olla jonkinlainen tarina.
Kolmas kriteeri: onko se kaunis?
Tämä ei tosin tuottanut juuri minkäänlaista tulosta.
Tietysti ne ovat kauniita! Ennenkaikkea niihin liittyvät muistot.
Neljäs kriteeri: olenko käyttänyt sitä viimeisen kahden vuoden aikana?
Useimpia en, ja useimmista olisinkin valmis luopumaan.
Harmi, että yhtälössä on vielä viideskin kriteeri:
Onko päätös sen poistamisesta minun vallassani?
Viimeinen kohta on myös vaikein.
Onneksi pahvilaatikollinen kynttilätarpeita kutistui jo neljännekseen lähtötilanteesta.
Olenko tosiaan hamstrannut tällaisen määrän erilaisia kynttilöitä?
No comments :
Post a Comment