Housujen kokomuutos

Tämä on tarina täydellisten puvunhousujen etsimisestä.

Olin pitkään haikaillut siistejä, työpukeutumiseen sopivia housuja. Beigejä ja täyspitkiä, hyvästä materiaalista tehtyjä ja leikkaukseltaan istuvia.

Olin puolihuolimattomasti kierrellyt muutamissa pukukaupoissa kyselemässä, mutta tyhjin käsin. (Taisi johtua kesähelteistä, mutta liikkeillä ei ollut tarjota kuin 7/8-osaisia lahkeita. Naurettavaa - nehän näyttäisivät heti siltä, että nyt on pitkä ihminen ostanut lyhyen ihmisen housut.) Muutamia löysin nettikaupoista ja muutamia kävin jopa liikkeessä asti sovittelemassa. Mutta ei ei ja ei, materiaali oli epämiellyttävän muovista, leikkaus ei istunut ja lahkeissa oli meneillään aivan outoa härdelliä, eivätkä mitkään olleet tarpeeksi leveitä lahkeen päälle vedettäviksi.

Melkein olin jo tyytynyt kohtaloon, että ensi kerran talvella ulkomailla ollessani voisin yrittää muistaa muutamassa naisten pukuliikkeessä käydä. Hinta ei olisi ollut kovinkaan halpa, mutta siistit pukuhousut löytyisivät varmasti vain pienellä kiertelemisellä.

Mutta sitten.

3,5 eurolla Suomessa valmistetut, puhtaasta villasta tehdyt housut. Ja millä leikkauksella! Lahkeet liehuivat ja etuprässi oli vankka. Istuivat takapuolen ja reisien ympärille, ja pituus oli juuri täydellinen. Leikkaus oli mitä ilmeisimmin jostain 70-luvun tienoilta, sillä korkea vyötärö ja ihanat lahkeet eivät (surullista kyllä) ole olleet muodissa enää hetkeen.

Sovituskopissa keikistellessäni en voinut estää itseäni virnistelemästä samalla kun sovitin housuja jalkaani. Tuntui siltä, kun olisin löytänyt aarteen.

Mutta.

Vyötärö oli tehty ampiasvartaloiselle.

Housut, jotka muutoin olivat täysin sopivat kiristivät ja kahnasivat vyötärönauhan ympäriltä niin, että hyvä kun eivät ratkenneet liikuskellessa.

Epätoivo, joka vyöryi ylitseni kun tuo vaivainen yksityiskohta uhkasi pilata täydellisen löydön.

Riisuin housut jalastani ja vedin syvään henkeä.

Mietin.

Olisiko tässä jotain tehtävissä?

Tutkailin housujen rakennetta, saumojen yhtymäkohtia.

Virnistys hiipi kasvoille.

Tämähän voisi toimia - eikä vain toimia, vaan pienellä vaivalla voisin saada mahtituloksia aikaan.

Kävelin kassalle.

Seuraavaksi kuvin havainnollistettuna, mitä housuille oikein tapahtui.

Kuten yleensä tuppaa käymään, niin ennen-kuvia saumoista en tietenkään ymmärtänyt ottaa.

Koska lisätilaa ei tarvittu minnekään muualle kuin vyötäröön, muutos oli suhteellisen pieni ja helposti toteutettavissa.

Ensimmäiseksi ratkoin vyötärönauhan irti housuista. Vyötärönauhaan oli helppo saada muutama tarvittava sentti lisää takasaumasta, sillä saumanvarat olivat reilut.

Tässä kuvassa näkyy, millaiset saumanvarat olivat alkuun (alempi osuus) ja kuinka paljon nipistin saumoista lisäpituutta vyötäröön (ylemmät saumanvarat).

Itse housuosioon lisätilan säätäminen oli sitäkin helpompaa. Ratkoin vain auki etuosassa olleet muotolaskokset, jotka saivat vyötärön kaventumaan liiankin äkkijyrkästi. Yllä olevassa kuvassa näkyy vielä aavistus vanhoista muotolaskoksista.

Sitten vuorossa oli palojen ompeleminen takaisin yhteen. Koska halusin kunnioittaa ihanaa materiaalia ja välttää kaikki vältettävissä olevat ompelukonekatastrofit, ompelin saumat käsin. Alla olevassa kuvassa näkyy käsinommel sekä edestä että takaa - sanomattakin selvää on, etten lainkaan panostanut nurjalle puolelle jäävän ompeleen siisteyteen.

Lopputuloksena ihanat housut, jotka ovat toivottavasti laadultaan paremmat kuin kansainvälisistä ketjuliikkeistä ostetut. Erityisesti housujen leikkaus ja lahkeet viehättävät - vaikka housut saivatkin myös hiukan sivustakatsojalta kommenttia korkeasta vyötäröstä.

Näissä housuissa ei ainakaan aluspaidan helma pääse bleiserin alta vilkkumaan!