Wednesday 25 June 2014

Jo hieman liian yksinkertaista elämää?

Nyt se on omin silmin nähty: liian minimalistinen elämä. Nostan käteni pystyyn ja luovutan, lopullinen voittaja kisassa on löytynyt. Kisassa, jonka pääpalkinto ei enää vaikuta kovin hohdokkaalta.

Rehellisesti sanottuna olin aivan tietämätön siitä, että lähipiirissäni elää enemmänkin minimaalista tavaramäärää tavoittelevia ihmisiä.

Toisin kuin yleensä vieraillessa, ensimmäinen ajatus sisäänastuessa oli vain "onpa tilavaa". Huomioni ei kiinnittynyt mihinkään eteen vyöryvään tavaraan, kenkävuoriin tai kotoutta luoviin koristuksiin.

Äärimmäisen minimalistisen sisustuksen keittiö

Täytyy myöntää, että vierailu oli varsin silmiäavaava kokemus. Kyllä sitä voi elää oikein täyttä elämää ilman tavaroitakin. En tosin usko, että minusta olisi siihen aivan heti.

minimalistin vaatekaappi (sekä samalla tavarakaappi)
Minimalismi ei tosiaankaan ole päämäärä, vaan väline. Väline, jonka käyttötavan ja käyttöasteen voi määrätä itse.

Thursday 12 June 2014

Mihin kierrätän tarpeettomat tavarani

Myyntiin, lahjoituslaatikkoon vai suoraan jätekeräykseen?

Yksi karsimisen olennaisista osa-alueista on tavarasta luopumisen lisäksi sen kiertoon laittaminen. Mistä löytää uusi elämä tavaralle, jota itse ei enää tarvitse?

Myyminen:

Parasta on, jos itselle tarpeettoman tavaran saa myytyä eteenpäin. Tavara saa uuden kodin ja käteen jää pieni summa rahaa. Olen huomannut, että vaikka omasta mielestäni jokin joutaisi lahjoitukseksi tai elektroniikkajätteeksi, niin kokeilemalla netin myyntipalstalla uuden omistajan etsimistä tavarasta on jopa kilpailtu. Oman säätämisensä aiheutuu sitten siitä, kun sumplitaan että missä ja milloin tavara voisi vaihtaa omistajaa ja myös postitus vie aikaa. Olen huomannut, että kaupan postipakettiautomaatti on aivan loistoratkaisu - kaiken painavamman voi tipauttaa parin sadan metrin päähän eikä tarvitse metsästää lähintä / aukioleva postia. Koska hinta määräytyy koon mukaan, tiedän jo tavaraa myyntiin laittaessani paljon postitus maksaa.

Nettimyyntipalstoilla parhaiten uuden kodin löytävät erilaiset käyttöesineet, kuten elektroniikka. Koristetavarat ja turhakkeet harvemmin. Kirjojen kysyntä tuntuu olevan täysin sattumanvaraista, ja paljon vaikuttaa varmasti se, sattuuko kirjasta kiinnostunut ihminen näkemään myynti-ilmoituksen juuri oikeaan aikaan.

Kirpputoreilla sen sijaan vallitsee täysin toinen logiikka. Parhaiten pöydästä tuntuivat lähtevän kaikenlaiset koriste-esineet, kellot ja kupit. Vaatteista uuteen kotiin päätyivät hiukan hienommista materiaaleista tehdyt liehuvareunaiset mekkokaunottaret.

Facebookin kirpputoreista olen kuullut villejä huhuja, mutta yhteenkään en ole vielä tutustunut.

Myymisen suurin miinus on siihen kuluva aika ja energia. Tavaroiden säilöminen myymistä varten, myyntiin laittaminen ja myyminen syövät kaikki resursseja. Myös repsahdus tavaran takaisinkäyttöönottoon on suurempi, jos se lojuu laatikossa odottamassa sopivaa hetkeä ja sopivaa ostajaa.

Itse odotin tuossa aiemmin innolla toukokuuta ja siivouspäivää: loistava tilaisuus ensin roijata tavara ulos asunnosta rahan toivossa ja sitten jättää kantamatta takaisin sisään. Tapahtuman ideaan nimittäin kuuluu, että myymättömät tavarat voi jättää paikalle tuotuihin kontteihin, josta ne päätyvät kierrätykseen. En kuitenkaan pystynyt osallistumaan tapahtumaan lainkaan tällä kertaa, ja nähtäväksi jää, että mitä jaksan säilöä nurkissani enää kovin paljon pidempään.

Lahjoittaminen:

Vaatteiden kierrätys on tehty Helsingissä todella helpoksi. Vaatekeräyslaatikoita löytyy hyviltä paikoilta ja tiheästi sijoiteltuna. Joskus voi myös valita, lahjoittaa vaatteensa UFFille vai Fidalle, sillä molempien ketjujen laatikot sijaitsevat toistensa vieressä.

UFF vastaanottaa vain vaatteita, Fida vaatteiden lisäksi myös tavaroita.

Yksi hyvä vaihtoehto on myös kierrätyskeskus. Omien kokemuksieni mukaan kierrätyskeskus myy tavaraa eteenpäin huomattavasti edullisemmin hinnoin kuin UFF tai Fida, minkä takia olen itse suosinut paikkaa sekä ostaessa että kiertoon laittaessa. Lisäksi kierrätyskeskuksen toiminnasta puutttuvat uskonnolliset arvolataukset ja vaatteiden dumppaus muihin maihin.

Uusi löyty on myös SPR:n Kontti. Samoin kuin kierrätyskeskuksessa, myös Kontissa on oma näpertelyosastonsa erilaisille kierrätetyille askartelumateriaaleille (nimimerkillä ostin juuri säkillisen jotain mitä ei ehkä olisi pitänyt...). Tällaista materiaalin kierrätystä tuen mielelläni.

Vaatteiden ja tavaroiden päätyminen muihin maihin ja kasaantuminen jätevuoriksi on alkanut arveluttaa. Ainakin viedessäni lahjoituksia työttömien kirpputorille vastaanottaja kertoi rehellisesti, että jos kaappi ei löytäisi ostajaa niin ainakin se lämmittäisi yhden herran asuntoa seuraavana talvena. Parempi kai näin, että polttohommista koituva lämpö ei karkaa harakoille toisin kuin jos olisin itse tarttunut tikkuun.

Kierrättäminen:

Valitettava totuus on, että osa kiertoon lähtevistä tavaroista ei päädy enää sellaisenaan käyttöön. Vanhat aterimet, kaapissa säilötyt rikkinäiset tavarat...
Lyhyesti todettakoon, että lähistön kierrätyspisteet ovat saaneet täytettä.
Tärkeintä on mielestäni pyrkiä minimoimaan sekajätteen määrä.

Vielä viimeisenä mainittakoon jätelavat. Taloyhtiöt tilailevat näitä silloin tällöin, ja jätelavat ovat erinomainen keino hankkiutua eroon suuremmista esineistä. Lavoilla olevat tavarat saattavat päätyä myös kiertoon saman pihapiirin sisällä - ainakin itse olen usein sekä vienyt että tuonut. Jotkut parhaista löydöistäni sattuvat olemaan jätelavoilta poimittuja.


Wednesday 4 June 2014

Hyvästi kauniit projektit

Tavaramäärä on kodissa vähentynyt, ja sen seurauksena ymmärsin viimein, kuinka paljon tilaa omat keskeneräiset projektini oikein tilaa vievät. Muiden ihmisten kohdalla projektien kasaamisen järjettömyyden huomaa helpommin, mutta joskus se on otettava tukki pois omasta silmästä.

Käänteentekevä hetki taisi olla, kun pysähdyin hetkeksi laskemaan, kuinka paljon aikaa kaikkien käsityöprojektien loppuunsaattaminen oikein veisi. Aivan liikaa.

Lisäksi ymmärsin, että projektin itsensä loppuunsaattamisesta oli tullut tärkeämpää kuin valmiin tuotoksen käyttäminen. Esimerkiksi monet hameet, joiden kankaisiin olin hullaantunut: kuviota, villaa, kaunista käsityön taidokkuutta - kunnes tajusin, ettei moinen sopisi lainkaan muihin lempivaatteisiini, että en keksinyt ainuttakaan toistuvaa tilannetta, jossa pukisin mielummin uuden hamosen jonkin muun sijaan...

Turha tällaisia on säilyttää muistuttamassa asioista, joita en koskaan tulisi tekemään ja josta en iloa saisi vaikka tekisinkin. Toivotan kankaille parempaa onnea uuden omistajansa luona.