Valkoisen mekon asustaminen

Vaatekaapistani löytyy tällä hetkellä yksi hupsuke yli muiden. Valkoinen mekko, jota asustan lähes aina jollain lisukkeella. Mekko, joka pääsee pois kaapista keskimäärin kolmesti vuodessa: puolivirallisina sukulointireissuilla ja merkkipäivinä. 

Mekon paras puoli on sen valkoisuus. Yksikertaisen yksivärinen.

Niinpä sitä aina sitten innostuu lisäämään päälle vielä vähän jotain muuta. 

Ja voila, tuntuu kuin päällä olisi uusi mekko. 

Kirjoitin aiemmin samaisen valkoisen mekon asustamisesta ja kombinaatioista.

Tällä kertaa lainasin siipan vaatevalikoiman puolelta isoa silkkihuivia ja kietaisin sen mekon ympärille. Kävellessä hulmuava silkki tuntui ihanalta käsiä vasten ja tuulessa hulmahteleva kangas sai askelen kevyeksi.

Pikkuhiljaa myös se, etten ole mekkoa juurikaan arjessa käyttänyt alkaa yhdistyä aivoissani hyvänolon ja spesiaalihetkien kanssa yhteen. Aina kun on tilaisuus vetäistä mekko päälle, tulee heti juhlavampi fiilis.

Vaikka mekko itsessään on hyvin simppelin mallinen ja yksinkertaisesta kankaasta tehty.

Toisaalta, ääriminimalistinen aivopuoliskoni ajattelee usein, että näin vähällä käytöllä olevasta mekosta ei voi olla kovinkaan paljon hyötyä. Pallottelen silloin mielessäni usein kahta vaihtoehtoa - joko yrittää integroida mekko osaksi töissä pidettäviä vaatekertoja tai nostaa mekko "the juhlamekon" jalustalle. Siis vakijuhlamekoksi. Mikä sitten syrjäyttäisi nykyisen, vielä astettakin elegantimman juhlamekkoni. 

Mekko on vielä aivan liian mukava päätyäkseen karsittavaksi. Ehkä jatkan vielä hetken arkivaatteet - cocktail-mekko - pitkähelmainen juhlamekko jaottelulla.

Valmis villapaita -- mutta kuinkas sitten kävikään

Pehmeää, muhkeaa ja ihanan tuntuista lankaa. Unelma villapaidasta, joka on 100% muovitonta, laadukasta materiaalia ja omiin mittoihin tehty.

Paksun langan neulomisessa on aivan oma viehätyksensä. Ei tarvitse kuin hetki kilistellä puikkoja ja valmista syntyy. Ihan muutamassa hetkessä olin pyräyttänyt puikoiltani itselleni hihattoman villapaidallisen verran. 

Viimeistelyyn vierähti sitten enemmän. Kauluksen sai paikalleen nopeasti, mutta sitäkin yksinkertaisemmat hihaviimeistelyt ottivat aikaa. Ja aikaa. 

Sitten aloin ajattelemaan asiaa uudestaan. Rakastin villapaidan väriä ja rakennetta, mutta jokin alkoi tökkimään kun mietin minkä kanssa sitä käyttäisin ja minkä vaatteiden kanssa se sopisi yhteen. 

Sopisiko se ideaaliin vaatekaappiini, jossa vähät vaatekappaleet sopisivat kaikki yhteen toistensa kanssa?

Sen värimaailmaan? Kaikkien ruskeiden alaosien, ruskeiden takkien kanssa?

Funkiotioihin?

Näitä oli tietysti parasta ajatella siinä vaiheessa kun vaate oli jo lähes valmis. 

Asia pyöri päässä pitkään.

Sitten lähti villapaita purkuun.

Ihan mielivaltaisesta purkamissessiosta ei silti ollut kyse, sillä asiaa pyöriteltyäni ja kuulosteltuani löysin langalle uuden käyttötarkoituksen.

Uuden siinä mielessä, että en tekisi siitä paitaa itselleni.

Siippani oli jo jonkin aikaa sitten heittänyt huonokuntoiset, epäistuvat laatikkomalliset akryylineuloksensa pois kaapistaan, ja hän innostui ajatuksesta että saisi paremmasta materiaalista tehdyn ja omiin mittoihinsa sopivan villiksen.

(Usein valmiiden vaatteiden ongelmana hänellä kun on valmiissa vaatteissa joko liian lyhyet hihat tai liian leveäksi leikatut mahanseutuvat).

Muhkean pehmeä 35% alpakka, 65% villa -sekoitus tuntui myös valmiina neuloksena mieleiseltä.

Valmiiseen villapaitaan tarvitsi tehdä vain hieman takapakkia - purkaa liian pienet hartiat ja rintakehan osuus ja neuloa ne hieman leveämmiksi. 

Kauluksen sen sijaan jouduin kutomaan muutamaan otteeseen. Ensin siitä tuli toisen maun mukaan liian iso ja lepattava, seuraavalla kerralla aivan liian nafti... Kolmannella kerralla saatiin kaulus kaartumaan oikeassa kohtaa oikeaan suuntaan.

Hihat tein sitten alusta osti omien laskelmieni mukaan.

Sain lisättyä mukaan ranteesta olkapäähän jatkuvan kuvion, jossa hieman toistuu vartalo-osan kuviomaailmaa.

Hieman sumplimista oli lopussa, että ne saisi istumaan kauniisti.

Puoliväkisten otettujan mallikuvien lisäksi sain napattua paidasta kuvan in action - kauluspaidan ja tweedtakin kansssa. 

Ihan kokonaisuuteen sopiva palanen siitä loppujen lopuksi tuli.

Työvaatteiden luottokombinaatio

Viime aikoina työpäivän asupiristeenä on usein ollut seuraavanlainen kombinaatio:

Kuin oikeissakin mallipiirroksissa, ei mittasuhteiden ole tarkoituskaan olla realistisia.

Hupaisin fiilis tulee siitä, kun juuri yksikään vaate ei ole aivan uusimman muotivirtauksen mukainen. Etenkin sifonkipaidan rusetille solmitut nauhat ja niiden hörhelövaikutus yhdistettynä ylhäältä istuviin, lahkeista ERITTÄIN leveneviin lahkeisiin ja hieman tukevampikorkoisiin ja -kärkisiin kenkiin saavat minut kuvittelemaan, että olen hypännyt ulos Austin Powers -leffasta.

Ja kyllä, tämä on kouriintuntuvin esimerkki mitä keksin menneiden vuosikymmenien pukeutumisesta. Tosin kuosit ovat hillittyjä, eikä missään näy räikeitä väriyhdistelmia, kukkakuoseja tai raitoja.

Vaikka yhdistelmä ei missään mittakaavassa noudata juuri nyt suosittuja harmaita ja sinisia sävyjä, saatika sitten keväisiä hempeitä pastellisävyjä, tulee murretusta ja lämpimästä värimaailmasta aina aamuisin paremmalle tuulelle.

Housuista ja niiden lepatuksesta tulee mahtava fiilis :)

Olen aiemminkin kirjoittanut yllä olevien housujen kokomuokkauksesta, bleiserin sisäänottamisesta ja hehkuttanut kirjoneulelapasia. Parhaimmalta tuntuu se, että tässä alkaa omat lempparit ja oma pidempiaikainen maku löytyä.

6 vaatteen vaatekaappi

Mitä jos vaatekaapin sisältö koostuisi vain kuudesta vaatekappaleesta?

Yksinkertaistaminen vaatteiden puolella on päässyt jo sen verran hyvään vauhtiin, että vaatteiden määrä alkaa lähestyä optimia. Vai onko näin?

Ajatusleikkinä pallottelin mahdollisuutta, tulisinko toimeen vain kuudella vaatteella. Itse aihe on jo melko vanha, mutta törmäsin siihen vastikään Uuden mustan sivuilla, jonne oli koottu hauskoja esimerkkejä ihmisten valinnoista ja kokemuksista haasteesta.

Rajoitetun määrän käytössä olisi kaksi suurta haastetta: Tämänhetkisessä tilanteessa kuuden vaatteen valikoiman tulisi sopeutua 100% työvaatekäyttöön, mutta olla myös tarpeeksi lämmin ettei talven koleus iskisi kotipuolella.

Perusta muodostuisi housujen varaan. Yläosissa tarvitaan enemmän vaihtelua asiallisuus-mukavuus-naisellisuus -akseleilla sekä jonkin verran lämmönsäätelyvaraa.

Kuuden vaatteen avainasemassa olisi juuri oikeanlainen neuletakki: sen tulisi olla näyttävä sellaisenaan mutta myös mahtua myös bleiserin alle näyttämättä omituiselta. Yhdistelemällä pusero-, neule- ja bleiserikerroksia lämmösäätely on helppoa myös julkisissa tiloissa.

Puseroita tarvitaan kaksi: muodollisempi kauluspaitamalli sekä rennompi pusero yleiskäyttöön.

En voi sille mitään, mutta käytännöllisyyttä ja mukavuutta ajatellessani mekot jäävät usein syrjään, ja lopputuloksesta uhkaa tulla varsin maskuliininen. Puseroilla voi leikkiä tiettyyn pisteeseen asti, mutta klassinen naisellisuus niistä jää kauas.

A-linjainen siluetti ja uumaa korostava leikkaus... Jos ei mekkoa, niin sitten ainakin mekkomainen takki. Ja lämmin sellainen.

Optimistisesti ajeteltuna näillä pitäisi tulla toimeen ympäri vuoden.

* takki / bleiseri / neule / paita / pusero / housut *

Kun mietin, kuinka nykyinen vaatevalikoimani vastaa ylläolevaa, päädyn samaan tulokseen kuin aiemmin: vaatekaapissani on ammottava siistin neuleen reikä! Vuoden 2015 hankintalistalle järkevä neuletakki ja harmaa bleiseri.

Kun nykyiset kauluspaidat alkavat näyttämään nuhjaantumisen merkkejä, ne korvautuvat vähemmän peruskauluspaitamaisilla malleilla jamukavilla materiaaleilla.

OBS: *postauksessa mainoslinkkejä*

Vaatetussuunnitelma vuodelle 2015

Jälkeenpäin tarkastellessa viime vuoden vaatebudjetti asettui alle 300 euroon. Tämän vuoden vaatetussuunitelmaa ja budjettia miettiessä en tällä hetkellä näe syytä budjetin tarkoituksenmukaiselle kasvattamiselle, mutten myöskään pakonomaiselle rajoittamiselle.

"Silmäilylista"

Seuraavan vuoden suurin yksittäinen hankinta on varmasti uusi puku. Vanha ja uskollinen työjuhtani alkaa osoittaa hiipumisen merkkejä, kiilteleviä kuluneita kohtia ja pienoista rispaumaa. Jos puku on muun kuin mustan värinen, pitää hankkia myös uudet mustat yleiskäyttöhousut.

Viime vuoden aikana onnistuin hukkaamaan ihanimman ja ainoan siistimmän neuleeni, ja vaatekaapissani on lokakuusta lähtien ollut ammottava aukko. Koska olen yhden ihanan neuleen myötä melko ronkeli mallin ja materiaalin suhteen, olen päättänyt täyttää aukon neulomalla. Langat ja napit löytyvät valmiiksi, joten budjetista neule ei tilaa vie.

Myös siistin, paksumman ja lämpimän villatakin kokoinen aukko on olemassa, ja varastosta löytyy lankoja joille sen voisi kuroa umpeen. Malli tosin on hakusessa, eikä tarve ole aivan huutava, joten tämä käsityöhaaste jää suosiolla odottamaan järjestyksessä vuoroaan.

Liehuvahelmainen mekko on vilahdellut päässäni sen verran pitkään, että ennen kesää olisi paikallaan saada käyttöön uutta ja naisellista, pohkeita paljastavaa liehuketta. Ihanimmista ihanin ja kevyimmistä kevyin silkkijerseykangas on odotellut neulojatartaan liian pitkään.

Osa budjetista suutarikäynteihin, sukkaosastolle ja löytöjä varten...

Eiköhän budjetti pysy kohtuullisen linjassa edellisvuoden kanssa. Paitsi jos tietenkin antaudun italialaisten villakankaiden ja mittatilauspukujen teetättämisen vietäväksi...

Miltä sinun vaatebudjettisi ensi vuodelle näyttää?

Vuosi 2014 vaatehankintoina

Pitsikirjan blogin pitäjä Rinna sai minut innostumaan vaatebudjetoinnista viime vuoden alussa.

Budjetin suuruudesta tai sen laatimisesta minulla ei ollut hajuakaan, mutta aloin Rinnan innoittamana tammikuussa pitää kirjaa vaatehankinnoistani. Kirjasin jokaisen vaateostoksen kännykkäni taulukointiohjelmaan summineen ja ostopäivineen. Nyt vuoden lopussa on on tilinteon hetki: kuinka paljon rahaa on vaatteisiin vuoden aikana kulunut. Sen pohjalta voi sitten laatia budjetin ja tarkemman budjetointisuunnitelman seuraavalle vuodelle.

Vuoden 2014 aikana hankin seitsemän vaatetta ja kahdet kengät, käytin kenkiä suutarilla ja uusin sukkahousu-sukka-alusvaateosastoa. Kokonaiskulutus  290 euroa.

Kallein yksittäinen ostos olivat uudet balleriinat, joiden hankkimista vatvoin hieman. Sen sijaan uudet saappaat olivat kirppislöytö eivätkä kustantaneet kuin vitosen. Molemmat ovat olleet käytössä lähes joka päivä, joten balleriinojen hinta/pitokerta alkaa mukavasti laskea.

Vuoden monikäyttöisin vaateostos on musta mekko, josta pienin muokkauksin tein omaan makuuni sopivan. Vaikka mekko maksoi vain 4 euroa, pikkumustanostohuumassani vakuutin itselleni ansiokkaasti, että tarvitsen myös liehuvamman version, ja ostin nettikirppikseltä hienoisen hutiostoksen. Mekon idea oli melko lähellä sitä mitä etsin, mutta toteutus ja kankaan tuntu hyvin kaukana siitä mitä halusin.

Vuoden paras löytö -tittelistä kisaavat rinta rinnan poltetun oranssi nahkatrenssi ja rouheasta silkistä valmistettu hame ja mekko. Trenssi, joka istuu kuin unelma ja on katu-uskottavampi bisnesvaate kuin yksikään muu omistamani takki, on kuuden euron löytö (käytettynä, kuinkas muuten). Ihana (aikoinaan kuulemma mittatilaustyönä valmistettu) kolmen osan silkkipuvusto on suurimmaksi osaksi käsinommeltu jollekulle, jolla on ollut yhtä pienikurvinen vartalo kuin minulla. Aluksi olin ostamassa vain mekkoa, mutta siivouspäivän myyjä teki tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. 16 eurolla sain ihanimman juhlamekon, mitä olen omistanut ja vinoon langansuuntaan leikatun hameen, josta on tullut vakituinen osa siistimpää toimistovaatetusta. Ainoastaan laatikkomainen takki on edelleen pieni murheenkryyni, sillä sellaisenaan malli on hieman liian vanha, enkä oikeastaan tällä hetkellä tarvitse beigeä bleiseriä...

Loput luvut tiskiin lyötynä:

uusia vaatteita yhteensä 42 eurolla (joista trenssi 6, villaliivi 3,5, musta mekko 4+12, puvusto 16, liian pieneksi osoittautunut vyö 0,50),

kengät 145 euroa,

kantalaputukset ja muut suutarityöt 28 euroa,

sukat, sukkahousut yms alusvaatteiksi laskettavat 70 euroa.

Ensi vuoden vaatetussuunnitelmaa ja -budjettia mietiskellessä...

Vaatekaapin väriskaala

Tavoitteenani on yksinkertainen vaatevarasto, jossa vaatteita on vain sen verran kuin tarvitsen ja jossa kaikki sopii kaiken kanssa.

Aina kun yllätän itseni katselemasta uusia vaatteita "sillä silmällä", hillitsen impulssejani alkamalla läpikäydä päässäni vaatekaappini sisältöä ja värien skaaloja. Ennenkaikkea värejä ja niiden jakautumista ylä- ja alaosien, takkien, laukkujen ja huivien kesken. Lisäksi pyöritän päässäni kuviot, jotta liian villiliikkeisiä printtejä ei ala kertyä liikaa.

Taktiikka on hankkia vain pukeutumissuunnitelmaan sopivia vaatteita.

Tylsää mutta toimivaa. Tähän mennessä olen onnistunut jättämään kauppaan paljon sellaista, jonka kanssa myöhemmin olisin ärsyyntynyt kun kun se olisi liian samanvärinen alaosien kanssa tai täysin eri väriasteikkoa kuin muut vaatteet.

Taktiikkani värien suhteen on yksinkertainen. Tähtään siihen, että sekä työ- että arkivaatteeni toimivat samojen sääntöjen mukaan, sillä haluan pitää rajan häilyvänä. Ideaalitilanteessa vaatteen tulisi sopia kumpaankin.

Yläosat

Yläosissa on tällä hetkellä kolme pääväriä: valkoinen, sininen ja harmaa. Valkoisia paitoja sekä rentoina t-paitoina että siisteinä kauluspaitoina, erilaisia materiaaleja ja hieman erilaisia fiiliksiä. Mutta silti pääsääntöisesti valkoisia.

Muita värejä ovat denimin sininen sekä tummempana että vaaleampana, hieman vuodenajasta riippuen. Lisäksi tummansinisiä t-paitoja löytyy muutamia kappaleita.

Harmaa, kevyt neule sopii jokaiseen paitaan. 

Lisäksi kuvasta puuttuvat musta koko vuoden bleiseri ja harmaa villasekoitteinen jakkutakki.

Neuleet ja villapaidat

Talvivaatteiden värit eroavat tällä hetkellä hieman muista yläosista ja niiden väriskaalasta. Painopiste on lämpimämmissä väreissä, punaisessa (tehostevärissä) ja oranssissa - joista tosin oranssi väri on saanut tuomion olla pääsemättä mukaan enää sen jälkeen kun villapaita on kulutettu loppuun. Värikäs neuletakki on osoittautunut yhdeksi ihanimmaksi talvivaatteeksi, joten nuo värit tulevat pysymään kuvioissa.

Alaosat

Alaosien väriskaala on tällä hetkellä kaikista kirkkaimmin rajautunut. Mustaa ja erisävyisiä ruskeita. Tylsää kenties, mutta yhdisteltävissä jokaisen paidan kanssa.

Lisäksi tumman harmaa vain näyttää mielestäni mahdottoman hyvältä vaaleanruskean kanssa.

Huivit

Huiveillani on tällä hetkellä kaksi ominaisuutta: väri ja lämpö. Näillä säillä voin vielä valita fiiliksen mukaan minkä kaulaani kietaisen ja mikä parhaiten muuhun kokonaisuuteen sopii, mutta kun säät kylmenevät niin beige kukonaskelhuivi on kestosuosikkini.

Takit ja laukut

Mahdollisimman maanläheisiä värejä. Ei mustaa, sillä mustien takkien meri on liian yleinen ja latistava näky. Oman mielenitilani nostamiseksi suosin muita, rauhoittavia värejä.

Muut (kuviot)

Toisin sanoen kuviot ja muut hieman vaikeammin yhdisteltävät mutta silti niin ihanat, että niiden eteen on valmis näkemään hieman yhteensovittamisen ja pelaamisen vaivaa muiden vaatteiden kanssa.

Pallokuvio on vaatekappaleesta, joka toimii sekä ylä- että alaosana, joko hihattomana paitulina tai keveänä hameena. Sain sen kaveriltani, joka poisti sen vaatekaapistaan toimimattomana paitana, ja otin sen käyttöön kesähameena. Pallokuvio on ihana, mutta kenties hieman vähemmän yhteensopiva muiden vaatteiden kanssa kuin ideaalitilanteessa olisi mahdollista.

Varsinkin kun selkeästi ihanampi kuvio on heti vieressä ♥

Yhteenveto

Tällä hetkellä ylläoveaan värikarttaan sopimattomia vaatteita löytyy joitain kappaleita, kuten tummanruskeita yläosia joita on vaikea mätsätä tummien alaosien kanssa, farkkuja joita en millään jaksaisi mätsäyttää tämänhetkisiin vaatteisiini, koska pidän sinisestä lähempänä kasvojani, valkoisista housuista...

Lisäksi kartasta puuttuu joitain vaatteita, joita en ole vielä kaivanut käyttöön tai joihin en jaksanut paneutua.

Aiemmin ja osittain vieläkin samat värit pyörivät siellä sun täällä, yläosissa ja alaosissa, takeissa ja huiveissa, ja tuloksena on vaatteita jotka ovat liian samanvärisiä keskenään käytettäväksi yhtä aikaa. Ja tämähän ei todellakaan ole suotavaa äärimmiilleen toimivaksi viritetyssä vaatekaapissa.

Vapaalla rennommin

Koska käytän töissäni pääasiassa vain asiallisia, konservatiivisia ja siistejä vaatteita, tekee vapaalla hyvää päästä tiukkapipoisuudesta irti.

Lyhyitä hameenhelmoja, homssuisuutta, rentoutta ja mukavuutta…

Viime aikoina parhaat fiilikset on saanut aikaan tämä yhdistelmä.

Ei mitään rypistyvää, ei muotoja tai painavia vöitä…

Valkoinen, lyhythihainen mekko pääsee säännöllisesti mukanani toimistoon. Tosin vain niin, että puen sen päälle pidempihelmaisen hameen. Yläosana se on mukavan jämäkkä ja erilainen, olematta silti liian rento tai pukeutumiskoodista poikkeava.

Villapaita taas… Ehdoton vapaapäivän tunnus!

Samoin kuin lätsä, joka on erityisen kätevä silloin kuin hiuksilleen ei jaksa tehdä kertakaikkisen yhtään mitään. Sekä auringonpistoksen välttelemiseen, mutta se on ajankohtaista vasta ensi kesänä.

Vasta käytössä sen huomaa...

Joko se toimii tai sitten ei

Opin taas hieman millaisista vaatteista pidän.

Kun vähensin käyttövaatteiden määrää vain niihin, joita oikeasti käytän, huomasin pian yhden yksityiskohdan tökkivän.

Nimittäin kuvan paidan selkämyksen.

Vaikka kuinka olen tykästynyt mummolantapettimaiseen kuvioon, reiluun pituuteen ja selän pitsiyksityiskohtiin, niin aina paitaa päällelaittaessani ärsyynnyn sen hartian ja olkapäiden seudusta.

Hartioiden muotokieli ei mielestäni ole imarteleva päälläni, ja kun tajusin turhautumisen johtuvan siitä etten halua paljastaa kainaloitani ja hartioitani aivan niin paljon, tajusin myös hieman millainen tyyli saa minut voimaan paremmin. 

Olkapään paljastavia paitoja on mukava käyttää, mutta vain jos ne loppuvat siihen mistä hihat yleensä alkavat. Pikälle selän puolelle kaulaa kohti jatkuvat leikkaukset pakottavavat pukemaan alle jotain peittävämpää.

Kun säät tästä viilenevät ja paita jää tauolle, niin katsoaan saisinko aikaiseksi muokata sitä jotenkin. Mielessä on pyörinyt ajatus, että tuon mustan pitsiosan osuutta voisi jatkaa hieman pidemmälle, jotta paidasta saisi edes hieman peittävämmän. 

Ajatus ja etenkin toteutustapa vaatii vielä hieman jatkokehittelyä.

Ideoita?

Haussa täydelliset balleriinat

Miksi kenkämakuni eroaa myynnissä olevista?

Tämän kesäkauden alussa huomasin, että minulta puuttuivat täysin perussiistit, kevyet, mukavat ja kaupunkikelpoiset kesäkengät. Aikaisemmista oppineena tällä kertaa päätin panostaa valintaan: mukavuus, materiaalit ja ulkonäkö, kaiken pitäisi olla just eikä melkein.

Ensimmäinen ongelma: malli. Tosin päätin jo alussa, että mustat balleriinat, ei liian tyttömäiset ja sellaiset joita voisin käyttää myös hameiden kanssa. Ei mitään ylimääräistä, jotta voisin käyttää niitä myös töissä niinä päivinä, kun kävelyä ja seisomista on luvassa enemmän. 

Toinen ongelma: materiaali. Sadepäivien yleisyydestä huolimatta ehdottomasti nahkaa. Huonomminkin istuvan kengän pelastaa se, kun se ajan kanssa hieman muovautuu oman jalan mukaiseksi. Kumikenkien kanssa tätä ei koskaan tapahdu, paitsi jos jalka alkaa muovautua kengän mukaiseksi.

Kolmas ja suurin ongelma: mukavuus. Toiselta nimeltään myös istuvuus ja kengän ulkonäkö omassa jalassa. Miten voi olla mahdollista, että suurin osa kenkäkauppojen balleriinoista on joko kapeita tai ei vain istu yksiin jalkani mallin kanssa?

Pitkä juttu pähkinänkuoressa: lopussa päädyin umpikujaan kahden kenkäparin välillä.

Toisessa laidassa Camperin tossut (tosin mustat), joita esimerkiksi Keep It Simple -blogin pitäjä on kehunut ja kertonut ostavansa aina uudet vanhojen tilalle.

Plussaa siitä, että kenkä on sen mallinen että varmasti pysyy jalassa. Useimmissa kengissä ns. apuremmi on hieman liian koristeellinen omaan makuuni, mutta näissä se on mukavan ronskin kokoinen.

Toisessa laidassa sitten Janan ballerinat mustina. En voi sanoa muuta kuin että aikaisemmat Janan H-lestin korkokenkäni ovat olleet kevyesti mukavimmat, vähiten puristavat ja mieltäpiristävimmat kengät mitä olen onnistunut ostamaan. (Aikaisemmat kenkäni näkyvät esimerkiksi tässä postauksessa.) 

Myös balleriinoja sovittaessani lesti vaikutti vähintään yhtä mukavalta.

Lopputulos: Camperit

Vaikka alemmissa kengissä olikin sopivampi lesti ja kengät olivat muuten ryhdikkäät, olivat rusetit liian ärsyttävä tekijä kengässä. Tutkin pitkään, saisinko rusettinauhoja ratkottua irti: saisihan ne, mutta melkoiset reiät siitä jalkapöydän päälle jäisi. Niinpä päädyin sitten ylempään kenkäpariin, ja päätin luottaa siihen, että vaikka lesti ei ollutkaan alunperin leveä, niin pehmeä kenkä ja pehmeä nahka mukautuisi ennen pitkää jalkani muotoiseksi.

Täytyy kyllä myöntää, että näillä on aivan ihana tallustella. Työkenkinä olen näitä myös käytänyt, vaikka pehmeä kärkiosa hieman itsetietoiseksi olon saakin tuntemaan. Seuraavalla kerralla (sitten joskus) pitää muistaa yksi avainsana lisää: kovakärkiset kengät.

Vähemmän vaatteita kuin koskaan

Tein itselleni kokeen ja pakkasin pois kaikki vaatteeni. Myös ne, joita olin ottanu aiemmin mukaan P333 -suunnitelmaani. Kaikki pois kaapista, pois silmistä ja aloitus puhtaalta pöydältä. Päätin ottaa kaappiin takaisin vain niitä vaatteita, joita oikeasti tarvitsen ja joita myös tykkään työssä ja arjessa käyttää. 

Haasteeni erosi huomattavasti aiemmasta Projekti 333 -yritelmästäni, ja tuloksena oli huomattavasti vähemän käyttövaatteita kuin olisin tarkasti etukäteen suunnittelemalla saanut rajatuksi.

Mitään sen kummempia rajoituksia en asettanut: jos halusin jotain käyttää, kaivoin sen esiin ja otin käyttöön. Jos välillä tuntui siltä että halusi käyttää hieman naisellisempaa kuin olin aiemmkn ottanut, otin haluamani vaatteen esiin ja lisäsin käytön jälkeen kaappiin. 

Ainoa asia mitä mietin, oli se että voisinko laittaa jo jotain valmiiksi kaapissa olevaa vai jaksaisinko nähdä sen vaivan, jota etsiminen, silittäminen ynnä muu sellainen vaatii. Usein tulin siihen tulokseen, että kaapissani oli juuri passeleja vaatteita, enkä tuntenut mitään tarvetta vaihdella vaatteita vain vaihtelemishalun vuoksi. 

Neljän viikon jälkeen vaatekaappini sisältö näyttää kutakuinkin tältä. 

Listasta puuttuvat kaikki alusvaatteet ja aluspaidat, sukat ja sukkahousut ynnä muu harpäke, joka ei näy ulospäin ja jota pitää usein pestä. 

Hämmentävää. 

Usein minimalistisia vaatelistoja lukiessani tuntui, etten ikinä voisi karsia omaa vaatekertaani yhtä pieniin lukuihin. Ajatus tuntui mahdottomalta. Ja kyllä se oikeastaan tuntuu edelleenkin - en ikinä voisi karsia vaatteitani näin pieneen määrään. 

Tärkein ero on kai siinä, että tiedän vaatteideni olevan saatavilla. Jos sittenkin tunnen tarvitsevani sitä ja sitä vaatetta, saan sen esiin ilman suurta ajallista tai rahallista panostusta. 

Tällä hetkellä mielessä vilahtelee silloin tällöin ajatus siitä, että jokin simppeli mekko olisi kiva vetäistä päälle silloin tällöin. Jompikumpi näistä mekoista (valkoinen tai musta) ajanee asiansa. 

Enää pitää vain päättää kumpi olisikaan parempi valinta kokonaisuutta ja yhdisteltävyyttä ajatellen.

Mahdollisimman yksinkertaisesti rannalle

Miksi panostaa varsinaisiin rantavaatteisiin?

Kaikki tarpeellinen on muutenkin käden ulottuvilla.

Kaverini kutsui minut mukaansa rannalle. Autolla mentäisiin ja koko päivä oltaisiin. Mikäpä ettei - paitsi ettei minulla ollut käden ulottuvilla juurikaan rantavaatteita.

Hankin kyllä joitain vuosia sitten ihanat rantavermeet: ylä- ja -alaosan, samasta uimavaatekankaasta tehdyn, mahan peittävän halter-yläosan, jonka voi kätevästi vetäistä bikinien päälle ja vielä mätsäävän minihamosen - uimapukukankaasta myöskin. Lyhyesti sanottuna siis täydellisen rantasetin, jolla voisin paljastella tai peitellä juuri niin paljon kuin mieli tekee ilman että tarvitsee miettiä lainkaan mitkä päällä voi pulahtaa veteen ja mitkä pitää erikseen ensin riisua. 

Mutta mutta... 

Setti sijaitsi paikassa, josta en sitä saisi käsiini ennen h-hetkeä.

Otin sitten asiaan hieman toisen lähestymistavan: mitä saisin napattua mukaan nopeasti ja ilman häsläystä. Lisäksi jotain rannalle tarvittavia peruselementtejä piti saada mukaan, kuten jonkinlainen uima-asu, selkää ja hartioita paahteelta suojaava kerros ja päätä suojaava lieri.

Yksinkertaisista aineksista syntyi sitten päivän rantalook.

Kauluspaita on normaali valkoinen kauluspaita, jonka kangas on itsessään melko ohutta. Paidan mallia ja leikkausta en aivan voi sanoa rakastavani, joten pieni altistus merivedelle ja kulumiselle ei aiheuttanut suuria tuskia. Hyvä vaan että saan käytettyä :) Hattu on hellehattu muutaman vuoden takaa ja uimavaatteet sitten arkikäytössä olevat niin sanotut halliuikkarit: perus musta setti valkoisine vauhtiraitoineen.

Merellä tuli vietettyä ihana päivä, eikä paahteesta tarvinnut huolehtia. Taisi jopa olla ensimmäinen kerta kun en rannalle mentyäni palannut takaisin punaisena. Aivan niin kuvauksellinen en tainnut olla kuin olisin voinut, mutta tärkeintä oli että oli hauskaa ja että sai sekä oltua auringossa että pulahdeltua veteen niin paljon kuin vain halusi. 

Hämmennyksellä muistan, miten edellisellä uimavaateshoppailukerralla kaverini oli täysin sitä mieltä, ettei hän kehtaisi mennä rannalle ilman kunnollisia rantavarustuksia (joihin siis kuuluivat perusbikinien lisäksi myös uimapukualaosan alle tulevat uimapuvunalushousut, bikiniyläosan alle lätkäistävät rintapalat ja lipokkaat. Näitä sitten metsästettiin jonkin aikaa. 

Itse olen ollut täysin tyytyväinen omistamaani bikinisettiin, eikä nykyisessäkään kombinaatiossa ollut sen kummempaa valittamista. Uimahalliasussa oli kenties jopa mukavampaa oleskella kuin ranta-asussa, sillä nämä tuntuvat jo kuin toiselta iholta. Toivottavasti se ei tarkoita, että kangas on alkanut hapertumaan...

Sama mekko moniin juhliin

Kuinka asustaa sama mekko useisiin juhliin

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että samaa mekkoa (ja miksei asuakin) voi ja tulee käyttää eri tilaisuuksissa, eri asustein ja kokonaisuutta muunnellen. En oikein jaksa ymmärtää, miksi pitäisi hankkia uusia vaatteita varta vasten jotain tiettyä tapahtumaa varten.

1. Itse mekko

Yksinkertaisinta saman mekon uudelleenkäyttö on silloin, kun mekko itsessään on yksinkertainen. Oma mekkoni on raikkaan luonnonvalkoinen, sillä pidän sen kirkkaasta ja asukokonaisuutta piristävästä vaikutuksesta. Muunlaiset mekot toimivat myös, sillä perusajatukseltaan koko homma toimii kuitenkin muiden asusteiden, korujen ja vaihtuvien osasten ympärillä.

Tämä mekko oli yksi osa aiempaa Projekti 333 hahmotelmaani, vaikka joutuikin mustan mekon syrjäyttämäksi häiden ja pikkumustan helppokäyttöisyyden vuoksi. Ompelin sen kaksi vuotta sitten kierrätyskeskuksesta löytämästäni puuvillakankaasta (tai oikeastaan suuresta pöytäliinasta) ja saamastani vuorikankaasta. Koska kangas on mukavan jämäkkää mekon a-linjainen muoto säilyy mielestäni ryhdikkäänä ja yläosa pysyy mukavasti paikoillaan. Ei ole tämän mekon kanssa kertaakaan tarvinnut hätääntyä siitä, että olkain olisi koko ajan tipahtelemassa tai että helma olisi jäänyt kiinni alusvaatteisiin tai mistään muustakaan. Silittämistä tämä tietysti säännöllisesti tarvitsee.

Mekon malli on siis yksinkertainen ja kangaskin monenlaiseen asustemateriaaliin mukautuva. Tykkään silti useimmiten asustaa sitä hieman, ja useimmiten mekon pariksi on vakiintunut leveä vyö. (Osittain johtuu myös siitä, että muutoin yläosan ja hameosan liitos, eli siis mekon vyötärö, jää hieman ylemmäksi kuin oma luonnollinen vyötäröni. Huomasin asian vasta kun olin mekkoa muutamia kertoja käyttänyt, mikä nyt ei enää tämän mekon kanssa auta. Kenties ensi kerralla samaa kaavaa käyttäessäni...)

Mekkoa sellaisenaan - ilman mitään asusteita tai vöitä - en ole käyttänyt kertaakaan. Mekko on kuin tyhjä kangas: kaikki mitä sen päälle lisätään korostuu ja tulee kauniisti esille.

2. Yksinkertainen: kultainen kaulakoru + musta vyö

Yhdistelmä on kenties yksinkertaisin, miten tätä mekko olen koskaan käyttänyt. 

Tai no, kerran taisin vetäistä mekon päälleni pekän mustan vyön kanssa, mutta tilanteesta unohdin ottaa kuvan. Eipä sillä, että asukokonaisuus jotenkin oleellisesti muuttuisi, sillä tässä en ole lisännyt mitään sen kummempaa kuin kauniin, kultaisen kaulakorun.

Musta vyö on mukava kontrasti valkoisen mekon kanssa, vaikka musta-valko väriyhdistelmä on ehkä klassisinta minimalismivaatetusta mitä olla voi. Jos joskus silmääni sattuu osumaan mukava, joustava ja leveä vyö ruskeana, niin saattaa olla että se syrjäyttäisi tämän mustan.

Olen huomannut, että tärkeintä uumavöiden käytössä on se, että ne hieman joustavat. Tässäkin vyössä on takana jousto-osuus. Kerran jouduin viettämään kokonaisen päivän automatkustaessa täysin joustamattoman, leveän ja uumalle tulevan nahkavyön kanssa, ja se jos mikään oli tuskaista. Joko vyö on niin löysällä, että seisomaan noustessa se seilasi ties missä lanteilla eikä enää korostanut sitä kohtaa mitä sen halusin korostavan, tai sitten istuessa hengitys vaikeutui, alkoi ramaisemaan ja tuntui ahdistusta.

Harmikseni en ole vielä kertaakaan nähnyt missään sellaista vyötä, joka olisi aitoa nahkaa ja jossa olisi myös joustava selkäosuus... Tällaisista saa vihjaista :)

3. Ulkoilmaeleganssia: hattu + huivi + kaulakoru

Lisäyksenä edelliseen kokonaisuuteen lähinnä väreiltään mukavasti mekkoon sopiva lierihattu ja kiiltävä, melko neutraalin värinen huivi. 

Vaikkei se enää  kuvassa näy, huivi on sidottu Kalevala-korun Hannunvaakuna-kaulaketjun kanssa yhteen niin, että itse vaakuna jää solmun alapuolelle näkyviin. Koru on vanha ja pronssinen, hapettunut osittain vihreäksi ja kokonaisuudessaan kauniisti vuosien patinoima. Harmikseni ketju vain on hieman vaikean mallinen: korun saa juuri ja juuri pään sujautettua päähän, mutta sitten koru jää roikkumaan hieman liian alas rintojen tienoille. Huivilla tätä epätasapainoa saa visuaalisesti hieman keikautettua niin, ettei huomio kiinnity vain alhaalla roikkuvaan vaakunaan.

Täytyy tunnustaa, että kuvan kengät ovat mukavimmat kengät koskaan! Ostaessani en edes asiaa tiedostanut, mutta nämä kengät on tehty H-lestin jalkaan - eli siis juuri sellaiseen räpylään kuin oma jalkani on. Tajusin asian vasta kun aloin tutkimaan valmistajan sivuja etsiessäni lisää yhtä mukavia kenkiä. Nyt en luopuisi näistä mistään hinnasta, mutta samalla kuumottaa ajatus mustista, yhtä mukavista ja vielä helpommin eri tilanteisiin ja eri asukokonaisuuksiin yhdisteltävistä kengistä... Ensin pitää vain käyttää nykyiset popot kunnolla loppuun.

4. Tuulen viemää: hattu + huivi + neule + kengät ja mätsäävä laukku

Tätä kokonaisuuttani suunnitellessani mielessäni välkkyivät eleganssit, englantilaiset piknikit, puiden lehtiä havisuttava tuuli ranskalaisessa puutarhassa ja kesäinen neitimäisyys. Unelmakuvani kuitenkin hieman lässähtivät kun sain kuulla juhlavaatetukseni muistuttavan lähinnä Liikkuvan linnan Sophien pukeutumista. Ei aivan sitä, mitä itselläni oli mielessä, mutta päätin että ei se Sophien tyylikään ole huono vertauskuvavaihtoehto. Kyllä siinäkin elokuvassa tuuli hulmutteli helmojen liepeitä ja tempoili lierihattuja mukaansa (ainakin omissa mielikuvissani).

Tämä kokonaisuus käy sitten viileämpiinkin päiviin, sillä neuletakin alle livahtaa mukavasti vielä lämmittävä, pitkähihainen aluspaitakin (joka siis ei näy ulospäin kunhan sen kunnolla käärii piiloon). 

5. Suomiromantiikkaa: sininen kansallispuvun liivi

Vaikka tiedän, ettei virallinen juhlaetiketti hyväksy kansallispuvun muokkaamista tai sen osien käyttöä muuna kuin kansallipukuna, en voinut olla rakastumatta tähän yhdistelmään kun sitä mielenhäiriössäni kotonani kokeilin.

Lainassani oli Jyväskylän kanssallispuku, jota olin miettinyt käyttäväni sitten hieman toisenlaisessa juhlassa. Kansallispuvun liivi on täyteläisen sininen, ja jos en aivan väärin muista niin tehty kauniista villakankaasta ja pellavavuoresta. 

En oikein muista, miksi ajattelin yllä olevaa yhdistelmää kokeilla - kai se oli tuo kansallinen väriyhdistelmä sinisestä ja valkoisesta. Ihastuin kuitenkin niin paljon, että ennen kuin palautin kansallipuvun kopioin liivistä kaavat itselleni siltä varalta, että käsiini joskus eksiytyisi sopivanlaista ja sopivan väristä kangasta... Aluksi ajattelin, että musta olisi mukava väri siinä mielessä, että sitä voisi yhdistellä helposti muihinkin vaatteisiin, mutta myös ah niin tylsä ja turvallinen vaihtoehto.

Liivi tekee saman kuin mitä musta vyö muissa kokonaisuuksissa: kuroo uuman kauniiksi. Kyllä mekkoja käytettäessä on ehdottamasti oltava sitten kunnolla naisellinen!

1 pikkumusta, 14 päivää

Vaatevallankumouspäivän kunniaksi paljastan oman tapani käyttää vaatteitani vastuullisemmin ja ekologisemmin: useammin ja monipuolisemmin.

Muutaman viime viikon ajan olen turvautunut pukeutumisessani pääsääntöisesti vain yhteen vaatekappaleeseen - yksinkertaiseen pikkumustaan, jota aikaisemmin muokkasin omien mieltymyksieni mukaiseksi.

1 mekko, 12 eri kokonaisuutta

Yksi mekko taipui monenlaiseen asuun vain muutamaa asiaa vaihtelemalla.

Tämä muokattavuus on tietenkin yksi pikkumustan eniten hehkutetuista ominaisuuksista, mutta kokemus oli siitä huolimatta valaiseva.

Kaikki lähti oikeastaan liikkeelle häistä, joihin en ollut osannut varautua omaa talven Projekti 333 -vaatekokoelmaa suunnitellessani. Pähkinänkuoressa: mekko tuntui häiden jälkeenkin hyvältä, joten jatkoin käyttöä hieman eri somisteilla.

Aamu muuttui nopeasti helpoksi ja vaivattomaksi rutiiniksi. Vaikkei vaatteiden valintaan ollut aiemminkaan kulunut paljoa aikaa taikka energiaa, kului sitä pikkumustaan pukeutuessa huomattavasti vähemmän. 

Osittain vaivattomuus johtui myös siitä, että käytin mekon kanssa aina mustia leggingsejä. Valinnat koskivat lähinnä aluspaitoja, kenkiä, vöitä ja tarpeellista lämmikettä. Päivän ohjelmaan sopeutettuna tietenkin.

Yksinkertaisimmillaan käytin mekon alla toisenväristä paitaa, joka korosti kivasti mekon muotoa ja toi esiin erivärisen poolokauluksen ja hihat. Tykkään tästä tavasta eniten - kenties siksi että näissä yhdistelmissä pukeutumiseni sai eniten positiivisia mainintoja muilta ihmisiltä.

Joinain päivinä oli hieman kylmempi kuin toisina. Turvauduttuani muutaman kerran hädän iskiessä mukana olleeseen kaulaliinaan ymmärsin että se toimii myös osana kokonaisuutta muutenkin. Harteille heitettynä lämpötilaa on helppo säädellä, mutta kaulan ympäri kietaistuna huivi lämmitti enemmän. Loogista.

Yllä on muutama yksinkertainen asu lisää. Koska talvella mekkoa on hankala (tai oikeastaan mahdotonta) käyttää ilman lämmittävää kerrosta, toivat hihat oman saväyksensä asuihin. Lisäksi yhdistin mekkoon myös mustaa, hihatonta poolopaitaa, joka sulautui hyvin mekon muotoihin.

Koitin sopeuttaa mekkoa myös muihin käytössä oleviin vaatteisiin. 

Olen usein törmännyt ajatukseen, että avonaisella liehukepaidalla asuista saisi rennompia. Rennosta en tiedä sen tarkemmin, mutta mukavaa vaihtelua lisäkerros kyllä toi. Varsinkin kun otin mukaan nauhavyön.

Sitten taas oli päiviä, jolloin aluskerros vain ei riittänyt. Kylmyys ajoi lisäämään päälle neuleen ja paksun vyön. Mielestäni kokonaisuus oli varsin vakuuttava, mutta jälkeenpäin tarkasteltuna melkoisen synkkä. Sama juttu harmaan bleiserin kanssa.

Pitäneekin ottaa pian käyttöön vaaleampia huiveja...

Siinäpä se.

Vaikka kuinka etukäteen tiesinkin ja tein suunnitelmia, kuinka samasta mekosta saisi monta kivaa asua, en ollut osannut ajatellakaan kuinka mukavaa se olisi kiskaista päälle joka aamu. 

Jos mekko ei olisi tuntunut hyvältä, ei sen käyttö tietenkään olisi ollut niin mukavaa.

Farkut ja villapaita - parhaat talviyhdistelmät

Aiemmin kirjoitin, kuinka haastoin itseni kokeilemaan elämistä vähemmillä vaatekappaleilla, Project 333 avulla.

Tähän mennessä projekti on toiminut hyvin. Vaikken pakannutkaan muita vaatteita pois näkyviltä, niin joka aamu vaatteita valitessani pyrin ensisijaisesti valitsemaan tavaroita P333 listaltani.

Aamuinen pukeutuminen muuttui aiempaa helpommaksi. Samoja kokemuksia olin lukenut myös muilta kokeilijoilta, mutten oikein uskonut että pelkkä varjoilu voisi tuoda samankaltaisia etuja.

Hauskinta vähien vaatteiden käyttämisessä on ollut yhdisteleminen: aiemmin on ollut valittavana vain, mitkä vaatteet, mutta kun vaatteet ovat enemmän tai vähemmän vakio, pystyy samaa kokonaisuutta muokkailemaan pienillä asioilla. Kuten vaikka alla olevassa kuvassa, jossa kaikki kokonaisuudet on rakennettu farkut + villapaita (+useimmiten buutsit) –yhdistelmän ympärille.

Mutta siitä helppoudesta vielä. Aah.

Jos oli tulossa kylmempi päivä, villapaita päälle. Jos tiesin tulevani työskentelemään lähinnä paikallani ja tavallista vetoisimmissa tiloissa, villapaidan päälle villatakki. Jakun päälle vetämällä asusta tuli itsevarmuutta ja uskottavuutta tuova. Jos oli hiukan lämpimämpi olo, niin valkoisen villapaidan sijasta valkoinen puuvilla-viskoosipaita, joka ajoi lähes saman asian.

Esittelyssä parhaimmat yhdistelmät.

Miksi juuri farkut ja villapaita?

Tummat farkut tuntuivat turvallisilta vetää jalkaan melkein joka päivä. Ei tarvinnut ajatella minkäväriset sukkahousut, kuinka monet sukkahousut päällekkäin tai kuinka paksut trikoot. Farkkujen alle mahtui kylmimpinä päivinä myös toinen kerros puuvillaa alle, jos tuntui siltä että muutoin tulisi palelemaan.

Valkoinen villapaita on tämänhetkisistä ”villapaidoistani” lähimpänä ideaalia: helposti eri vaatteisiin yhdisteltävää, melko lämmintä paitaa. Jossain vaiheessa tosin joudun harkitsemaan materiaaliin panostamista ja aidon villapaidan hankkimista.

Aluksi yksinkertaisista yksinkertaisin yhdistelmä: farkut, villapaita ja ruskeat saappaat. Tämä yhdistelmä on saanut eniten käyttöä aina kotoa poistuttaessa, kun "jotain ulkokelpoista on vain pakko pukea". Aivot narikaan ja vaatteet niskaan - ja ulos nauttimaan siitä mihin ikinä onkaan menossa.

Sama yksinkertainen kokonaisuus, mutta aavistuksen verran naisellisemmalla korostuksella: punainen huivi niskasta roikkumassa. Huomattavasti vähemmän käyttökertoja kuin edellisellä yhdistelmällä, mutta ajatuksena piristävä.

Viime aikoina olen katsellut monia Youtube-videoita eri tavoista solmia huivi. Vaikka suurin osa sitomitavoista unohtuu saman tien, muutama toimii jopa villapaitayhdistelmän kanssa. Mistäköhän johtunee - suurin osa englanninkielisistä pukeutumiseen liittyvästä aineistosta ei sisällä lainkaan Suomen talveen soveltuvia vaatteita.

Kolmas kombinaatio onkin jo hiukan vakavammin otettava, mutta ei liian ryppyotsainen. Henkarissa roikkuessaan ei näytä kovin kummoiselta, mutta päällä ollessa tuo ihanasti itsevarmuutta ja lisää työmotivaatiota. Asenneyhdistelmä. 

Käyttökertoja kertyy paljon työpäivistä, jolloin ei tarvitse olla liian konservatiivisesti pukeutunut, mutta tekee mieli siitä huolimatta vaikuttaa asialliselta.

Neljäs yhdistelmä on käytössä liiankin usein, ja lähinnä siitä syystä ettei lämmitys toimi niin ärhäkkäästi kuin monissa muissa taloissa. Kotiin tullessa villapaitiksen vetäminen villapaidan päälle on jo automatisoitunut rutiini. Pahimpina päivinä kahden villapaidan päälle päätyy vielä urheilufleece - jotain mitä en ollenkaan laskenut osaksi 33 vaatetta.

Lämpövarustuksen kruunaavat kelsitöppöset.

Vierailijoille tarjotaan valitettavasti vain villasukkaa.

Talvivaatteiden lista vaatinee vielä pientä viilausta.

Tämä yhdistelmä on suosikkini kaikista yhdistelmistä. Värit, tasapaino, vaatteiden muotokieli. Harmi vain, että harvemmin sisätiloissa tekee mieli kovin pitkään käyttää ulkohattua, ja ulkona ei tarkene ilman takkia - joka onkin viimeinen yhdistelmä.

Tämä yhdistelmä taitaa jäädä odottamaan loppukevättä pahimmassa tapauksessa tai kesän alkua.

Toimii säätilasta riippuen sekä takki kiinni että auki.

Yhdistelmäon mielestäni  lämmittävyydeltään lähinnä syksyyn ja kevääseen sopivaa tasoa.

Kylmimpiin talvikuukausiin takin alle pitää vetää joko erikseen villatakki tai vaihtaa takki kokonaan lämpimämpään. Tänä talvena kunnon talvikamoille ei tullut käyttöä juuri lainkaan, mutta taidanpa silti säilyttää niitä ensi talven varalla - jos vaikka kylmiä talvia olisi vielä luvassa.