Tavaroiden karsiminen

Tavaroista eroon hankkiutuminen on välillä täyttä tuskaa. Muutamia kikkakolmosia tavara-ahdistuksen helpottamiseksi ja prosessin vauhdittamiseksi.

1. Ennen siistimisprosessia: Tee selkeä visio ideaalitilanteesta. Jos visiossasi kaikki omistamasi on kasassa varaston nurkassa odottamassa hamaata tulevaisuutta, ei kannata karsimisprosessiin ryhtyä ennen kuin on siihen mieleltään valmis. Jos ideaalitilanteessa tavaroita on vain sen verran kuin jaksaisit itse kantaa, on suunta selkeä.

2. Siistimisprosessin aikana: Ota tavara käteesi ja mitä, ajattelisit, jos olisit siirtänyt sen hetkeksi syrjään ja olisit nyt ottamassa sitä käyttöön kolmen vuoden päästä. Olisitko iloinen, herättäisikö se hyviä muistoja? Muistuttaisiko se jostain, jota et sitten koskaan saanutkaan tehtyä? Olisiko sillä jälleenmyyntiarvoa vielä vuosien päästä? Tavaroiden monista arvoista kirjoitin aiemmin täällä ja oman prosessini aloituksesta täällä.

3. Siistimisprosessin jälkeen: Laita tavara paikalle, josta näet sen aina ohikulkiessasi. Ennen pitkää keskeneräisyys alkaa ärsyttää ja olet joko valmis luopumaan tai saattamaan asian valmiiksi.
Haittapuolena tosin on, että kaikki keskeneräisesti siellä täällä lojuvat "mitä näille tekisin" kamat vievät joko omat tai kumppanin hermot.

4. Jos karsitkin liikaa: kämppä tuntuu tyhjältä ja mieli kolkolta. Keitä termariin teetä ja lähde ulos. Kotiin palatessasi olet iloinen että vastassa on kämppä, jossa on tilaa hengittää.

Tärkeintä on omassa mielessä kypsytelty ajatus ideaalista. Mikään valmis lista tarpeellisista asioista tai tavaroiden määrästä ei vastaa sitä asiaintilaa, johon itse tähtää ja tyytyy. 

Oletko alennusmyyntistrategian uhri?

Lankeatko usein alennusmyyntien harhakuvaan edullisesta löydöstä?

Se on laskelmoitu harha ajattelussa, ja markkinointimiehet osaavat käyttää sitä hyödykseen paremmin kuin ajattelisi. 

Alennusstrategiassa ratkaisevaa ei ole hinta, jonka asiakas tuotteesta lopulta maksaa, vaan hinta, jonka arvoiseksi asiakas tuotteen mieltää. Esimerkiksi jos 500 euron laukkua myydään huimalla 250 euron alennetulla hinnalla, niin markkinointi tähtää siihen ettei asiakas ajattele tuotteen hintaa (tässä 250) vaan sen mielikuvallista arvoa (tässä 500). Jos siis viidensadan euron laukun saa puolella hinnalla, wau mikä löytö ja säästit parisataa samalla!

Mutta mielenkiintoisinta on, että jos täsmälleen samaa laukkua myydään jo alun alkaen halvemmalla, esimerkiksi normaalihintaan 250 euroa ei tuote myy yhtä hyvin. Tässä tapauksessa asiakas nimittäin mieltää laukun 250 euron arvoiseksi laukuksi. Myös mielikuva siitä, että sitä saa myös myöhemmin samaan hintaan vaikuttaa myyntiin.

Koska suuri alennusprosentti myy, ylihinnoitellaan tuotteiden ovh reilusti ylöspäin. Jos joku sen sillä hinnalla ostaa, niin myyjä oli onnekas ja teki hyvää voittoa, mutta varsinainen kohde on näennäisen alennuksen sokaisema asiakas.

Jos olet koskaan ostanut jotain vain siksi että se oli alennuksessa, olet tämän markkinointistrategian uhri. Sen sijaan ihmiset jotka tietävät mitä haluavat (eivätkä anna houkutusten viekoitella väärille raiteille) ja jotka tietävät mitä mistäkin kannattaa maksaa ovat turvassa, sillä tähän tekniikkaan turvautuvia markkinointimiehiä eivät tämänkaltaiset ihmiset kiinnosta.

Jäitä hattuun siis alennusmyynteihin!

Huomaan oman ajattelutapani muuttuneen: siinä missä aiemmin olisi ollut pähkinöissäni vaatekaupoissa myynnissä olevasta 100 euron hameesta, joka on nyt erityistarjouksessa vain 30 euroa, ajattelen nykyään vain että tuossa on taas yksi 30 euron arvoinen hame jota myydään numeroharhalla.

Kirpputoreilla tinkaaminen sen sijaan -- ikuinen heikkous, sillä tiedän (tai ainakin autuaasti itselleni uskottelen) että tingattu tarjous on voimassa vain nyt ja vain minulle.

Vaatekaapin väriskaala

Tavoitteenani on yksinkertainen vaatevarasto, jossa vaatteita on vain sen verran kuin tarvitsen ja jossa kaikki sopii kaiken kanssa.

Aina kun yllätän itseni katselemasta uusia vaatteita "sillä silmällä", hillitsen impulssejani alkamalla läpikäydä päässäni vaatekaappini sisältöä ja värien skaaloja. Ennenkaikkea värejä ja niiden jakautumista ylä- ja alaosien, takkien, laukkujen ja huivien kesken. Lisäksi pyöritän päässäni kuviot, jotta liian villiliikkeisiä printtejä ei ala kertyä liikaa.

Taktiikka on hankkia vain pukeutumissuunnitelmaan sopivia vaatteita.

Tylsää mutta toimivaa. Tähän mennessä olen onnistunut jättämään kauppaan paljon sellaista, jonka kanssa myöhemmin olisin ärsyyntynyt kun kun se olisi liian samanvärinen alaosien kanssa tai täysin eri väriasteikkoa kuin muut vaatteet.

Taktiikkani värien suhteen on yksinkertainen. Tähtään siihen, että sekä työ- että arkivaatteeni toimivat samojen sääntöjen mukaan, sillä haluan pitää rajan häilyvänä. Ideaalitilanteessa vaatteen tulisi sopia kumpaankin.

Yläosat

Yläosissa on tällä hetkellä kolme pääväriä: valkoinen, sininen ja harmaa. Valkoisia paitoja sekä rentoina t-paitoina että siisteinä kauluspaitoina, erilaisia materiaaleja ja hieman erilaisia fiiliksiä. Mutta silti pääsääntöisesti valkoisia.

Muita värejä ovat denimin sininen sekä tummempana että vaaleampana, hieman vuodenajasta riippuen. Lisäksi tummansinisiä t-paitoja löytyy muutamia kappaleita.

Harmaa, kevyt neule sopii jokaiseen paitaan. 

Lisäksi kuvasta puuttuvat musta koko vuoden bleiseri ja harmaa villasekoitteinen jakkutakki.

Neuleet ja villapaidat

Talvivaatteiden värit eroavat tällä hetkellä hieman muista yläosista ja niiden väriskaalasta. Painopiste on lämpimämmissä väreissä, punaisessa (tehostevärissä) ja oranssissa - joista tosin oranssi väri on saanut tuomion olla pääsemättä mukaan enää sen jälkeen kun villapaita on kulutettu loppuun. Värikäs neuletakki on osoittautunut yhdeksi ihanimmaksi talvivaatteeksi, joten nuo värit tulevat pysymään kuvioissa.

Alaosat

Alaosien väriskaala on tällä hetkellä kaikista kirkkaimmin rajautunut. Mustaa ja erisävyisiä ruskeita. Tylsää kenties, mutta yhdisteltävissä jokaisen paidan kanssa.

Lisäksi tumman harmaa vain näyttää mielestäni mahdottoman hyvältä vaaleanruskean kanssa.

Huivit

Huiveillani on tällä hetkellä kaksi ominaisuutta: väri ja lämpö. Näillä säillä voin vielä valita fiiliksen mukaan minkä kaulaani kietaisen ja mikä parhaiten muuhun kokonaisuuteen sopii, mutta kun säät kylmenevät niin beige kukonaskelhuivi on kestosuosikkini.

Takit ja laukut

Mahdollisimman maanläheisiä värejä. Ei mustaa, sillä mustien takkien meri on liian yleinen ja latistava näky. Oman mielenitilani nostamiseksi suosin muita, rauhoittavia värejä.

Muut (kuviot)

Toisin sanoen kuviot ja muut hieman vaikeammin yhdisteltävät mutta silti niin ihanat, että niiden eteen on valmis näkemään hieman yhteensovittamisen ja pelaamisen vaivaa muiden vaatteiden kanssa.

Pallokuvio on vaatekappaleesta, joka toimii sekä ylä- että alaosana, joko hihattomana paitulina tai keveänä hameena. Sain sen kaveriltani, joka poisti sen vaatekaapistaan toimimattomana paitana, ja otin sen käyttöön kesähameena. Pallokuvio on ihana, mutta kenties hieman vähemmän yhteensopiva muiden vaatteiden kanssa kuin ideaalitilanteessa olisi mahdollista.

Varsinkin kun selkeästi ihanampi kuvio on heti vieressä ♥

Yhteenveto

Tällä hetkellä ylläoveaan värikarttaan sopimattomia vaatteita löytyy joitain kappaleita, kuten tummanruskeita yläosia joita on vaikea mätsätä tummien alaosien kanssa, farkkuja joita en millään jaksaisi mätsäyttää tämänhetkisiin vaatteisiini, koska pidän sinisestä lähempänä kasvojani, valkoisista housuista...

Lisäksi kartasta puuttuu joitain vaatteita, joita en ole vielä kaivanut käyttöön tai joihin en jaksanut paneutua.

Aiemmin ja osittain vieläkin samat värit pyörivät siellä sun täällä, yläosissa ja alaosissa, takeissa ja huiveissa, ja tuloksena on vaatteita jotka ovat liian samanvärisiä keskenään käytettäväksi yhtä aikaa. Ja tämähän ei todellakaan ole suotavaa äärimmiilleen toimivaksi viritetyssä vaatekaapissa.

Haussa täydelliset balleriinat

Miksi kenkämakuni eroaa myynnissä olevista?

Tämän kesäkauden alussa huomasin, että minulta puuttuivat täysin perussiistit, kevyet, mukavat ja kaupunkikelpoiset kesäkengät. Aikaisemmista oppineena tällä kertaa päätin panostaa valintaan: mukavuus, materiaalit ja ulkonäkö, kaiken pitäisi olla just eikä melkein.

Ensimmäinen ongelma: malli. Tosin päätin jo alussa, että mustat balleriinat, ei liian tyttömäiset ja sellaiset joita voisin käyttää myös hameiden kanssa. Ei mitään ylimääräistä, jotta voisin käyttää niitä myös töissä niinä päivinä, kun kävelyä ja seisomista on luvassa enemmän. 

Toinen ongelma: materiaali. Sadepäivien yleisyydestä huolimatta ehdottomasti nahkaa. Huonomminkin istuvan kengän pelastaa se, kun se ajan kanssa hieman muovautuu oman jalan mukaiseksi. Kumikenkien kanssa tätä ei koskaan tapahdu, paitsi jos jalka alkaa muovautua kengän mukaiseksi.

Kolmas ja suurin ongelma: mukavuus. Toiselta nimeltään myös istuvuus ja kengän ulkonäkö omassa jalassa. Miten voi olla mahdollista, että suurin osa kenkäkauppojen balleriinoista on joko kapeita tai ei vain istu yksiin jalkani mallin kanssa?

Pitkä juttu pähkinänkuoressa: lopussa päädyin umpikujaan kahden kenkäparin välillä.

Toisessa laidassa Camperin tossut (tosin mustat), joita esimerkiksi Keep It Simple -blogin pitäjä on kehunut ja kertonut ostavansa aina uudet vanhojen tilalle.

Plussaa siitä, että kenkä on sen mallinen että varmasti pysyy jalassa. Useimmissa kengissä ns. apuremmi on hieman liian koristeellinen omaan makuuni, mutta näissä se on mukavan ronskin kokoinen.

Toisessa laidassa sitten Janan ballerinat mustina. En voi sanoa muuta kuin että aikaisemmat Janan H-lestin korkokenkäni ovat olleet kevyesti mukavimmat, vähiten puristavat ja mieltäpiristävimmat kengät mitä olen onnistunut ostamaan. (Aikaisemmat kenkäni näkyvät esimerkiksi tässä postauksessa.) 

Myös balleriinoja sovittaessani lesti vaikutti vähintään yhtä mukavalta.

Lopputulos: Camperit

Vaikka alemmissa kengissä olikin sopivampi lesti ja kengät olivat muuten ryhdikkäät, olivat rusetit liian ärsyttävä tekijä kengässä. Tutkin pitkään, saisinko rusettinauhoja ratkottua irti: saisihan ne, mutta melkoiset reiät siitä jalkapöydän päälle jäisi. Niinpä päädyin sitten ylempään kenkäpariin, ja päätin luottaa siihen, että vaikka lesti ei ollutkaan alunperin leveä, niin pehmeä kenkä ja pehmeä nahka mukautuisi ennen pitkää jalkani muotoiseksi.

Täytyy kyllä myöntää, että näillä on aivan ihana tallustella. Työkenkinä olen näitä myös käytänyt, vaikka pehmeä kärkiosa hieman itsetietoiseksi olon saakin tuntemaan. Seuraavalla kerralla (sitten joskus) pitää muistaa yksi avainsana lisää: kovakärkiset kengät.

Monikäyttöisyys on kaunista

Arvokkaimpia ovat esineet, joita voi käyttää monella tapaa. Toisinaan se vaatii hieman luovaa hulluutta, mutta miksipä ei? 

Pidin pienimuotoiset juhlat, joihin osallistujat toivat mukanaan kukkia. En ollut osannut varautua koko asiaan, ja hässäkässä piti sitten kehittää jostain jotain, mihin niitä kukkia sai laitettua. 

Ruusu viinipullossa on jo klassikko, mutta entäpäs kukka-asetelma sen muotokieltä tukevassa kannussa? 

Lasinen karahvikin pääsi uusiokäyttöön kukkapuskan kannattimena, mutta siitäkin huolimatta ruskean kannun kukka-asetelmasta tuli kaikista sympaattisin.

En tiedä onko se tuo täyteläinen väri, pyöreä muotokieli vai yllättävä kahva takavasemmalla.

Miksipä ei? Jos tarvitsen kukkavaasia vain kerran vuodessa, en kyllä jaksa pyöritellä nurkissa vain siihen tarkoitukseen tarkoitettuja vaaseja.

Hurraa monikäyttöisyydelle!

Jo hieman liian yksinkertaista elämää?

Nyt se on omin silmin nähty: liian minimalistinen elämä. Nostan käteni pystyyn ja luovutan, lopullinen voittaja kisassa on löytynyt. Kisassa, jonka pääpalkinto ei enää vaikuta kovin hohdokkaalta.

Rehellisesti sanottuna olin aivan tietämätön siitä, että lähipiirissäni elää enemmänkin minimaalista tavaramäärää tavoittelevia ihmisiä.

Toisin kuin yleensä vieraillessa, ensimmäinen ajatus sisäänastuessa oli vain "onpa tilavaa". Huomioni ei kiinnittynyt mihinkään eteen vyöryvään tavaraan, kenkävuoriin tai kotoutta luoviin koristuksiin.

Täytyy myöntää, että vierailu oli varsin silmiäavaava kokemus. Kyllä sitä voi elää oikein täyttä elämää ilman tavaroitakin. En tosin usko, että minusta olisi siihen aivan heti.

Minimalismi ei tosiaankaan ole päämäärä, vaan väline. Väline, jonka käyttötavan ja käyttöasteen voi määrätä itse.

Jälkiajatuksia matkustamisesta minimimäärällä

Pohjoista päin matkatessani pakkasin mukaan minimimäärän vaatteita. Järkeilin, että yksillä housuilla, yhdellä ei-aluspaidalla ja yhdellä mekolla saisin vaihtelevuutta pukeutumiseen matkan pitkittyessä ja lämmönsäätely onnistuisi helposti.

Niin no.

Loppujen lopuksi useimmiten vedin tai jouduin vetämään päälleni housut, jotka sitten säätelivät muuta pukeutumista. Junilla matkustaessa halusin vaatteilta enemmän liikkumisen ja mukavan asennon hakemisen vapautta, enkä viitsinyt riskeerata vilauttelemista nukkuessani poikittain sikiöasennossa junan penkeillä. Usean kerran, kun varta vasten ajattelin pukeutuvani sen päivän ajan mekkoon, jouduin vaihtamaan takaisin farkkuihin että pääsisin kapuamaan kaverin pyörän selkään. Ja pyörän kyydissä liikuin suhteellisen paljon. Loppujen lopuksi käytin mekkoani vain silloin, kun matkustin hieman lyhyempiä pyrähdyksiä junalla ja bussilla, sekä niinä hetkinä kun liikuin vain yöpymispaikan lähistöllä.

Lämmönsäätelyaspekti taas meni vielä enemmän mönkään. En kuvitellut, että kevät- ja siitepölyrajan toiselle puolelle matkatessa voisi tulla niin kuuma. Konkreettisimmin ongelma tuli esiin julkisissa kulkuvälineissä, joissa ei ilmastointia juurikaan käytetty - eli kaikissa junissa ja busseissa siis. Istuessani auringonpaahteisella junanpenkillä pohdin pitkään missä soveliaan viuhahtamisen raja oikein menee. Pitkälahkeisiin farkkuihin tukehtuessani shortsit olisivat olleet ässäveto, samoin hieman vähemmän lämpötekniset aluspaidat. Usein jouduin hieman läpikuultavia aluspaitoja käyttämään sellaisenaan ilman päällispaitaa. Töppösetkin olisin voinut jättää ottamatta mukaan (vaikka käytinkin niitä matkan aikana jopa kerran!).

Matkan tärkein tavara oli ilman muuta vesipullo. Nestetankkaus onnistui aina kun kassi oli mukana, ja pystyin helposti laskemaan olinko juonut päivän aikana tarpeeksi.

Lesson learned: Seuraavalla kerralla pitänee tarkistaa määränpään todellinen lämpötilatilanne ennen matkaa.

Maisemaa junanikkunasta: koivuja lehdillä ja ilman.