Kelsitakista karvalakiksi

Viime talvinen karvalakki-innostus ei osoita hiipumisen merkkejä.

Muille tehtyjen hattujen jälkeen huusi oma pääni myös peittävää ja lämmintä päälleen. Aiemmin omistamani akryylineulepipo sai lähteä karvalakin tieltä.

Vasta pahimman silppuamisvaiheen hellittäessä tajusin, että materiaalista olisi ennen leikkelyä pitänyt näpsäistä jonkinlainen kuva. Kuvittele vasemmanpuoleinen takki ilman aukkoja, pitkillä ja paksuilla hihoilla ja helmaliepeellä. Taskujen ommelsauma koristaa nyt nurinpäin käännettynä otsaläppää ja helmalieve kiertää korvia.

Inspiraationa toimi tämä malli, joka löytyi kuvahaulla jostain kiinalaisesta tukkuverkkokaupasta:

Yksinkertainen, lämpimän näköinen ja ihanan värinen. Näytti suhteellisen helpolta toteuttaa itse. Koin, että tällainen olisi aivan ehdottomasti paikallaan omistaa, kun eräskin helmikuu jopa Helsingin lämpötilat huitelivat -20 asteen paikkeilla. Sellaisille pakkasille muutoin käytössä oleva, korvat puoliksi peittävä läpsäke ei aivan riitä.

Sovelsin aikaisemmin tehdyissä karvalakeissa hyväksi havaittua neljän pääpalan mallia. Mitat tietenkin laskin uudelleen omaan pääni sopiviksi.

Vaikka teoriassa tämän olisi pitänyt toimia moitteettomasti, niin silti jouduin hatun edetessä tekemään joitain muokkauksia. Esimerkiksi korvaläpistä olisi yllä olevilla mitoilla tullut aivan valtavat. 

Takki itsessään oli -yllätys yllätys- löytö kirpputorilta parin kesän takaa. Vaikka pöydän pitäjä myyntipuheissaan vakuutti, kuinka istuvalta pari kokoa liian iso, hihoista koppuraksi nuhjaantunut miesten takki päälläni näyttikään, niin alusta alkaen ostin takin uudelleenompelua varten. Inspiraatiokuva oli jäytänyt mieleni syövereissä jo turhan ison suonsilmäkkeen, ja kaikki materiaalinhankinta oli enemmän kuin perusteltua.

Kelsitakkia leikellessä hermostutti hieman enemmän kuin karvakangasta saksiessa. Takissa kun ei ollut ehjää pintaa suurina alueina mitenkään hervottoman paljon, joten jos jonkun palasen onnistuisi tuhoamaan niin seuraavaan tulisi sitten paksu ja epämukava sauma jostain päin takkia.

Ompeluprosessin vaiheita. Joka sauma kahdesti yksinkertaisilla pistoilla, jotta säätely ommellessa onnistuisi mahdollisimman helposti. Jotkin saumat elivät enemmän kuin toiset, ja jotkin neulanpistot menivät suorempaan riviin kuin toiset.

Ompeleminenkin oli hieman hermostuttavaa, sillä jatkuvasti mielenperukoilla huusi varoitusääni, että nyt jos pistät harhaan niin se reikä on siinä sitten aina ja heikentää nahan vahvuutta ja lähtee käytössä laajenemaan ja ja ...

Alemmassa saumassa näkyvä käänne on osa takin alkuperäistä helmamuotoilua.

Kiinnikkeenä nahkanauhaa, joka tarttui kierrätyskeskuksen Näprä-osastola mukaan eräänkin hienon hiuskoriste-inspiraation johdosta.  Idea kuoli ennen syntymistään, mutta nauha jäi.

Primitiivinen kiinnitysmekanismi, välistä tursuava karva ja huterat ompeleet - juuri sellaista mitä hain :)

Harmi kyllä hattu ei taida päästä enää tänä vuonna tositoimiin.

Aiemmin tekemistäni karvahatuista olen kirjoittanut täällä ja täällä.

Kylmän karttamista ja edistyvä neuletyö

Pikku hiljaa olen alkanut kyllästyä palelemiseen, minkä johdosta puikot ovat alkaneet heilua.

Aikani mallia ja silmukkamääriä pähkäiltyäni ja laskeskeltuani sain luoduksi silmukat kaulan ympärille ja aloitettua prosessin. Tavoitteena on varsin yksinkertainen malli - ihan perus T-muotoinen paita, jossa on löysät hihat ja joustava vyötärö. Kaikista yksinkertaisinta olisi ollut neuloa hihat tasona, suorana pötkönä takaa alhaalta aloittaen, mutta jolloin ongelmaksi olisi tullut sekä se, että hihojen pituus olisi pitänyt päättää heti työn aluksi sekä se, etten ole aivan varma kuinka lanka tähän malliiin tulee riittämään. Hihansuusta hihansuuhin neulomalla taas selkäosan jousto olisi mennyt aivan väärään suuntaan.

Joten -- challenge begins.

Valkoiset langat antavat kutoessa osviittaa siitä, missä kohtaa ollaan menossa. Eivät siis tule jäämään osaksi paitaa. 

Lisäilyjä toivotun vaikutuksen aikaan saamiseksi joka toisella kerroksella vaihtuvan lisäilykaavan mukaisesti. Yritän mahdollisimman pitkälle välttää perinteiseen tapaan tehtyihin raglanhihoihin muodostuvaa selkeää saumaa.

Kunhan tässä kainalot saavuttaa niin näkee paremmin kuinka halutunlaista tällä tavalla saa aikaan.

Ensimmäiset kerrokset en meinannut pysyä kärryillä, että mitä tässä oikein olikaan tapahtumassa, mutta muutaman tunnin jälkeen alkoi paita jo nousta ylös puikoilta sen verran että kutomiskaverikin tajusi että mistä päästä paitaa oikein on aloitettu.

Kerille rullattuna lankaa näyttää olevan hälyttävän vähän. Ei kai tässä auta kuin uskoa että kyllä siinä villapaidan verran on.

Hometta vaatteissa ja kuinka siitä pääsee eroon

Nyt paljastui kestävien, muokkautuvien, monikäyttöisten ja ihanien nahkavaatteiden nurja puoli! Vaatesäilytyksestä tavaraa tonkiessa tuli vastaan ikävä yllätys. Nahkatakki ja nahkahanskat olivat alkaneet kasvaa hometta.

Koskaan aiemmin vastaavaa ei ole tapahtunut, ja mietin aluksi kauhuissani että onko moinen vaatteiden loppu. Näyttäisi kuitenkin siltä, että ongelma on varsin yleinen nahkavaatteiden ongelma kaikkialla niillä leveysasteilla, missä ilmankosteus ja lämpö nousevat korkeaksi. Loogista sinänsä.

Ja ilmeisesti kyseisten alueiden ihmiset ovat vain tottuneet siihen, että homeen poisto kuuluu nahkavaatteiden vuosihuoltoon.

Mutta silti en tiedä kumpi aiheutti enemmän inhoa, hanskat vai siipan nahkatakki. Näissä kuvissa molemmat ovat jo kylpeneet auringon alla muutaman päivän (jonka siis pitäisi jossain määrin tappaa mikrobeja). Varsinkin hanskojen vihreä homepinta muuttui käsittelyssä huomattavassa määrin vähemmän niljakkaan oloiseksi.

Voisipa samaa sanoa nahkatakista...

Takissa hometta kasvoi monina pesäkkeinä: hihansuissa, kainaloissa, selässä, hartioissa ja jopa vuorikankaassa.

Pienen internet hakutuokion jälkeen alkoi taistelu pesäkkeitä vastaan.

Kuvassa lähikuva takin hihasta. Tumma pinta ei ole hometta, vaan käytössä huokoiseen nahkaan tarttunutta rasvaa.

Ensimmäinen toimenpide piti sisällään huolellisen kuivaharjauksen ulkotiloissa. Käytin vanhaa hammasharjaa, koska se sattui olemaan ainoa harjaksellinen esine mitä kämpästä sillä hetkellä oli varaa vähentää.

Harjauksen jälkeen lohduton tilanne näyttää jo paremmalta.

Seuraavaksi harjasin samat kohdat vielä laimennetulla saippualiuoksella.

Lopuksi kyllästin hanskat nahkaöljyllä, jottei nahka muuttuisi koppuraiseksi. Purkin ostin jokin aika sitten hieman heräteostoksena Varustelekasta, ja alunperin olin suunnitellut käyttäväni sitä esimerkiksi nahkaiseen trenssiini säilytykseen laiton yhteydessä.

Hanskat käsittelyn ja huolellisen rasvanimeyttämisen jälkeen. Epämääräinen vihreä kasvusto on poissa.

Käytin nahkaöljyä ensimmäistä kertaa, ja se tuntui imeytyvän nahkaan melkein saman tien. Seuraavaksi ajattelin kokeilla sitä kenkiin ja katsoa tuleeko erilaista tulosta kuin marketin kenkärasvalla.

Nyt kun aloin Varustelekan sivuja selaamaan lisäöljyä etsiessäni, niin myös tonkka nahkarasvaa alkoi kuulostaman houkuttavalta. Saisipa pidemmätkin saappaanvarret kunnolla ja pihistelemättä rasvattua :)

Kannatan bannerin sanomaa. Toimisipa sama logiikka muidenkin vaatetushuolien kohdalla.

Tai toimiihan se osittain. Muistin juuri että hankin nuo hanskatkin pari vuotta sitten samaisesta liikkeestä.



OBS: postaus sisältää mainoslinkkejä Varustelekaan.

Työvaatteiden luottokombinaatio

Viime aikoina työpäivän asupiristeenä on usein ollut seuraavanlainen kombinaatio:

Kuin oikeissakin mallipiirroksissa, ei mittasuhteiden ole tarkoituskaan olla realistisia.

Hupaisin fiilis tulee siitä, kun juuri yksikään vaate ei ole aivan uusimman muotivirtauksen mukainen. Etenkin sifonkipaidan rusetille solmitut nauhat ja niiden hörhelövaikutus yhdistettynä ylhäältä istuviin, lahkeista ERITTÄIN leveneviin lahkeisiin ja hieman tukevampikorkoisiin ja -kärkisiin kenkiin saavat minut kuvittelemaan, että olen hypännyt ulos Austin Powers -leffasta.

Ja kyllä, tämä on kouriintuntuvin esimerkki mitä keksin menneiden vuosikymmenien pukeutumisesta. Tosin kuosit ovat hillittyjä, eikä missään näy räikeitä väriyhdistelmia, kukkakuoseja tai raitoja.

Vaikka yhdistelmä ei missään mittakaavassa noudata juuri nyt suosittuja harmaita ja sinisia sävyjä, saatika sitten keväisiä hempeitä pastellisävyjä, tulee murretusta ja lämpimästä värimaailmasta aina aamuisin paremmalle tuulelle.

Housuista ja niiden lepatuksesta tulee mahtava fiilis :)

Olen aiemminkin kirjoittanut yllä olevien housujen kokomuokkauksesta, bleiserin sisäänottamisesta ja hehkuttanut kirjoneulelapasia. Parhaimmalta tuntuu se, että tässä alkaa omat lempparit ja oma pidempiaikainen maku löytyä.