Miksi vaatteita kannattaa huoltaa

Vaatteiden huoltoon on kaksi tärkeää syytä: tavaran arvostus ja pidempi käyttöikä.

Viime aikoina olen käyttänyt enevissä määrin aikaa vaatteiden ja asusteiden huoltoon.

Tuntuu, että koko ajan vaatteita, joista irtoaa nappi tai vetoketjun ommel petti, tupsahtelee lisää.

Pikkuvikoja.

Silti aiemmin en olisi niihin jaksanut tarttua, vaan makuuttanut vaatteita "tee näille jotain" pinossa useita kuukausia, kunnes olisin ehkä löytänyt jotain kivempaa vaatetta tilalle.

Nyt kuitenkin tuntuu, että kaikki vaatteeni ovat niin kivoja, että niistä tekee mieli se pikkuvikoja heti korjata.

Nappeja takaisin ommellessa tai ratkenneita saumoja yhteen kursiessa ei mielessä ole enää päällimmäisenä ärsytys vaatetta kohtaan ja hermostuneisuus kun homma on niin hidasta ja vaivalloista - silloin harvoin kun hommaan tuli tartuttua.

Pisto kerrallaan, hitaasti ja huolellisesti...
Lyhyemmin, kestävämmin ompelein...

Samalla mieleen nousee, kuinka lempivaatetta korjaa jo ties kuinka monennetta kertaa.
Kuinka nahkatakissa nahka kestä moninkertaisesti sen mitä ommellanka.
Kuinka hameen haluaa taas mahdollisimman pian päälle ja minkä kaiken muun kanssa se sopii niin hyvin yhteen.

Joissain vaatteissa, jotka olen hankkinut käytettynä, mietin mitä ompeleita edellinen pukija on vaatteseen tehnyt.

Vaatteissa, jotka on aikoinaan joku ommellut huolella käsin kasaan, mietin kuinka omilla pistoillani lisään jotain vaatteen tarinankaareen.

Ajatus siitä, että vaatteet kestäisivät kauemmin kuin mitä itse niitä haluan käyttää tuntuu lohduttavalta. Että on edes se teoreettinen mahdollisuus, että joku muu tulee käyttämään ja pitämään huolta samasta vaatteesta minun jälkeeni.

Vaikka nykyään moinen ajatus taitaa olla häviämään päin.

Nahkavöiden rasvaus

Kenkien aiheuttaman järkytyksen jälkeen päätin taas pitkästä aikaa käydä läpi vähän muitakin nahkavermeitä. 

Vyöt alkoivat jo ollakin hieman kuivahtaneen oloisia.

Ei kuin nahkarasvapurkki käteen ja rasvaamaan. 

Nahan väri muuttui heti tummemmaksi, ja tuntui että vyöt oikein imivät ainetta itseensä.

Käytin loppupeleissä enemmän kuin ajattelinkaan, sillä töpöteltyäni rasvaa vöihin en ehtinyt edes aloittamaan sen levitystä ennen kuin se oli imeytynyt syvempiin kerroksiin.

Lopputuloksesta tuli siisti.

Kun rasva oli saanut imeytyä muutaman tunnin, vöistä tuli ihanan kimmoisia.

Myös koppurainen ja hauras vyö sai lisää elinvoimaa.

Hometta kengissä

Joskus lempivaatteita kohtaa sellainen katastrofi, että tekisi mieli itkeä. Kuten näitä lempikenkiäni. Eräänä päivänä huomaan, että kengät ovat yltäpäältä homeessa.

Kengät olivat olleet talvehtimassa jonkin aikaa, mutta luulin ettei kenkähyllyssä moista tragediaa pääsisi syntymään. Luulo ei ole tiedon väärti.

Tällä hetkellä aktiivikierrossa minulla on kolmet kesään sopivat kengät: mustat ballerinat, mustat korkokengät jotka ovat niin kapeakärkiset että niillä voi vain lähinnä sipsutella toimistossa ja nämä ruskeat leveämmän lestin aivan taivaalliselta tuntuvat Jana-kengät. En ole ikinä omistanut mukavampia korkokenkiä.

Joten tietenkin homeviljelmä päätti iskeä juuri niihin.
Parhaisiin korkokenkiini.

Mutta noudatin taas samaa homeenpoistokeinoa kuin aiemmin: 

saippuavettä ja hammasharjaa, jonka jälkeen perusteellinen kuivatus ja uudelleen rasvaus.

Ja niistä tuli taas siistit.

Yritän olla optimistinen pidempiaikaisen tuloksen suhteen…

Ole oma putkimiehesi

Fix it yourself -taidot kunniaan!

Mikään ei tunnu paremmalta kuin selviytyä jostain josta ei uskonut selviytyvänsä.

Korjasin epäkuntoon menneen vessamme ilman apuvoimia, työkaluja tai erikoisosaamista, vaikka aluksi luulinkin joutuvani kutsumaan jonkinmoisen putkimiehen hätiin.

Varoitus: Sisältää sisältöä joka ei sovi äärimmäisestä bakteerikammoisuudesta kärsiville tai niille jotka lukevat mieluummin muualla kuin asunnon likaisimmassa huoneessa tapahtuvista arjen sankaruuksista.

Lähtöasetelma

Vessamme lakkasi erään perjantai-illan ja illanveiton aikana (tai seurauksena, kuten kävi ilmi) toimimasta. Jossain vaiheessa kuulin, että se oli yhtäkkiä vain alkanut tulvia, että lattia oli kastunut ja sitä oli jouduttu kuivaamaan pyyhkeellä kuivaksi. 

Joitain käytiin kyllä hieman sinnepäin säätämässä, ja pahin katastrofi vältettin. 

(Mikä olisi kai ollut poistoputken tukkeutumisesta johtunut likaveden tulviminen. Hyi.)

Aamulla ongelman laatu oli muuttunut: huuhtelu toimi, mutta jostain syystä säilön täyttöveden kanssa oli ongelma. Vesi ei kulkenut lainkaan yläosan hanaan, ja jostain vuosi puhdasta vettä suoraan lattialle.

Varauduin henkisesti siihen, että tämä viikonloppu sitten selvitään kunnnon old style ämpäristä kaato -huuhtelulla, sillä mistäs sitä viikonloppuna putkimiestä taikoisi.

Haasteeseen tarttuminen

Päätin tarttua härkää sarvista ja aloin selvittää mistä ihmeestä ongelma voi oikein johtua.

Avasin säiliön kannen ja tutkin epämääräisellä mielenkiinnolla pöntön sisuskaluja.

(Enpä muuten aiemmin tiennyt, että huuhteluvettä lilluu säiliössä jatkuvasti niin paljon. Luulisi sen olevan epäekologista… ja… epähygieenistä… …)

Löysin putkenpään, joka näytti siltä että sen pitäisi olla kiinni yläosan hanassa.

Päässäni raksutti 1 + 2, yhdistin osat ja kokeilin.

Ja avot, mekanismi toimi niin kuin sen pitikin.

Paitsi että…

huuhdellessa yläosa alkoi tulvimaan.

Kävi ilmi että hanan alainen sihti oli mennyt tukkoon.

Kun olin (epämääräisesti muita asioita ajatellen) puhdistanut sihdin sen tukkineesta oksennuksesta, kaikki alkoi taas toimia! 

Ongelma korjattu!

Putkimies vältetty!

Voin kuvitella kuinka joku olisi sitä tullut korjaamaan ja tajunnut mistä vika johtuu ja sitten siinä muina miehinä ”ammattitaitoisena korjannut tätä putkiongelmaa”… Aargh.

Lopputulos

Kuljin koko lauantain rinta pöyheänä, että minähän osaan korjata epäkuntoiset vessatkin. Tajusin, että epämääräisen pelottaviin ja vaikeisiin asioihin tarttuminen kannattaa, sillä kun niistä selviää niin tulee aivan mielettömän pystyvä fiilis.

Tunne oli hieman samanlainen kuin hankkiutuessäni vihdoin eroon tarpeettomista käsityötarvikkeista. Tajusin että pärjään ilmankin. Ilman sitä tunnetta, että en osaisi tehdä putkiasioille mitään.

Tuntuu jotenkin yksinkertaisemmalta, kun tietää vaikeilta vaikuttaineiden asioiden olevankin yllättävän helppoja. 

Lasketaanko tämä yksinkertaistamiseksi :D ?

Nukkavieruus kuriin

Täydellinen villapaita antaa odotella itseään, syynä lähinnä oma nirsous ja haaveiluun jämähtäneisyys. 

Sillä aikaa korjasin ja huolsin talvivaatteeni taas säilöön muutamaksi kuukaudeksi. 

Olen vasta muutaman vuoden korjannut lähes kaikki vuodenaikaan sopimattomat vaatteni pois vaatekaapista. Kaappiin jää avaruutta ja funktionaalisuutta, joka puuttui sieltä silloin kun kaikki oli vain enemmän tai vähemmän sekaisin. Vuodenajan vaihtuminen tuntuu myös konkreettisemmalta kun hevahtuu joku lämmin aamu siihen, että taas pitäisi kaivaa vaatteet säilöstä.

Nukkapalleroiden poistaminen tekee ihmeitä akryylivillapaidoille. Hetken surina ja neulepinta on kuin uusi taas. 

Muutaman vuoden olen tätä operaatiota paidalle toistanut, eikä se vielä näytä kuluvan puhki, vaikka siitä lähtee kerralla aina useampi tuppo tavaraa pinnasta irti.

Sitten kun taas innostun, saa tämä villapaita jatkajan - samanmallinen ja värinen, tosi täyspituisilla hihoilla ja kampavillalangasta neulottuna. Jonain päivänä...

Sillä aikaa surina käy.

Oikealla ennen, vasemmalla jälkeen. Askare, johon jää koukkuun.

Tuntuu ettei nykyisten vaatteiden kanssa tule hetkeen olemaan huolta uuden hankkimisesta. 

Vaikka ne aina hieman nuhjaantuvat, ne saa palautettua siistiin tilaan vuosittaisen huollon yhteydessä. Voivatko vaatteet edes kulua puhki, jos ne on tehty edes osittain keinokuiduista?

Kenkien plankkaamisen meditatiivinen vaikutus

Kun pölyiset ja likaantuneet kengät saa puhtaiksti ja kiiltäviksi, tuntuu että mielikin puhdistuu.

Miten se aina on niin vaikeaa saada joitain perushuoltotoimenpiteitä tehtyä, vaikka tietäisikin että jälkeenpäin on vain rauhallisempi ja tyynempi olo ja katseenkestävämmät kengät. Tai lopputulos on oikeastaan mitä milloinkin, sillä sama juttu pätee moniin kotitöihin. Yksinkertaista, helppoa ja lyhytkestoista hommaa, jossa tuloksen näkee heti. Ihmismieli toimii välillä järjenvastaisesi :)

Hometta vaatteissa ja kuinka siitä pääsee eroon

Nyt paljastui kestävien, muokkautuvien, monikäyttöisten ja ihanien nahkavaatteiden nurja puoli! Vaatesäilytyksestä tavaraa tonkiessa tuli vastaan ikävä yllätys. Nahkatakki ja nahkahanskat olivat alkaneet kasvaa hometta.

Koskaan aiemmin vastaavaa ei ole tapahtunut, ja mietin aluksi kauhuissani että onko moinen vaatteiden loppu. Näyttäisi kuitenkin siltä, että ongelma on varsin yleinen nahkavaatteiden ongelma kaikkialla niillä leveysasteilla, missä ilmankosteus ja lämpö nousevat korkeaksi. Loogista sinänsä.

Ja ilmeisesti kyseisten alueiden ihmiset ovat vain tottuneet siihen, että homeen poisto kuuluu nahkavaatteiden vuosihuoltoon.

Mutta silti en tiedä kumpi aiheutti enemmän inhoa, hanskat vai siipan nahkatakki. Näissä kuvissa molemmat ovat jo kylpeneet auringon alla muutaman päivän (jonka siis pitäisi jossain määrin tappaa mikrobeja). Varsinkin hanskojen vihreä homepinta muuttui käsittelyssä huomattavassa määrin vähemmän niljakkaan oloiseksi.

Voisipa samaa sanoa nahkatakista...

Takissa hometta kasvoi monina pesäkkeinä: hihansuissa, kainaloissa, selässä, hartioissa ja jopa vuorikankaassa.

Pienen internet hakutuokion jälkeen alkoi taistelu pesäkkeitä vastaan.

Kuvassa lähikuva takin hihasta. Tumma pinta ei ole hometta, vaan käytössä huokoiseen nahkaan tarttunutta rasvaa.

Ensimmäinen toimenpide piti sisällään huolellisen kuivaharjauksen ulkotiloissa. Käytin vanhaa hammasharjaa, koska se sattui olemaan ainoa harjaksellinen esine mitä kämpästä sillä hetkellä oli varaa vähentää.

Harjauksen jälkeen lohduton tilanne näyttää jo paremmalta.

Seuraavaksi harjasin samat kohdat vielä laimennetulla saippualiuoksella.

Lopuksi kyllästin hanskat nahkaöljyllä, jottei nahka muuttuisi koppuraiseksi. Purkin ostin jokin aika sitten hieman heräteostoksena Varustelekasta, ja alunperin olin suunnitellut käyttäväni sitä esimerkiksi nahkaiseen trenssiini säilytykseen laiton yhteydessä.

Hanskat käsittelyn ja huolellisen rasvanimeyttämisen jälkeen. Epämääräinen vihreä kasvusto on poissa.

Käytin nahkaöljyä ensimmäistä kertaa, ja se tuntui imeytyvän nahkaan melkein saman tien. Seuraavaksi ajattelin kokeilla sitä kenkiin ja katsoa tuleeko erilaista tulosta kuin marketin kenkärasvalla.

Nyt kun aloin Varustelekan sivuja selaamaan lisäöljyä etsiessäni, niin myös tonkka nahkarasvaa alkoi kuulostaman houkuttavalta. Saisipa pidemmätkin saappaanvarret kunnolla ja pihistelemättä rasvattua :)

Kannatan bannerin sanomaa. Toimisipa sama logiikka muidenkin vaatetushuolien kohdalla.

Tai toimiihan se osittain. Muistin juuri että hankin nuo hanskatkin pari vuotta sitten samaisesta liikkeestä.



OBS: postaus sisältää mainoslinkkejä Varustelekaan.

Puvunmuokkausta②: Istuvammat housut

Jatkona edelliseen puvunmuokkauspostaukseeni vinkki, jolla roikkuvia housuja voi helposti parantaa. Monimutkaisempia tapoja on tietenkin monia, ja tämä on kenties yksinkertaisen ja vähiten vaivaa vaativa tapa lähestyä ongelmaa.

Samoin kuin puvuntakin kohdalla, myös housuissa paljastui muutama ärsyttävä ominaisuus. Eräänä päivänä huomasin, kuinka ne lötköttivät persuuksien kohdilta. Niinpä nämäkin pääsivät neula ja lanka -käsittelyyn.

Lahkeessa näkyy edellisiä kursimisoperaatiota. Molemmat lahkeensuut jouduin vuorollaan omplemaan kuntoon.

Ensimmäinen haaste oli päästä käsiksi haarasaumaan. Ratkoin muutamia vuorta housuissa kiinnitteleviä ompeleita, jotta sain nostettua lahjetta sen verran että neulalla sörkkiminen onnistui. Kaikessa yksinkertaisuudessaan otin haarasaumaa muutaman sentin sisään ja loivensin linjaa lahkeita lähestyttäessä.

Kuten kuvasta näkyy (?), on takapuolen lötkötys hävinnyt.

Puvunmuokkausta①: Sutjakkaampi puvuntakki

Täydellistä pukua etsiessä muutamia vinkkejä jo olemassa olevan puvun istuvuuden parantamiseen.

Puku, toisin sanoen samasta kankaasta ommellut bleiseri ja housut, ovat siistin vaatekaapin peruskiviä. Vaikka osia käyttäisi ennen kaikkea erikseen, on äärimmäisen tärkeää että tarvittaessa osat toimivat yhteen niin kuin niiden pitääkin: yhtenäisenä, virallisen näköisenä pukuna.

Ostin ensimmäisen pukuni, kun yliopiston kampuksella järjestettiin valmistuvia varten puvunostomarkkinat. Puku oli juuri sitä mitä kohtapuoliin valmistuvan pitäisi puvultaan vaatiakin: perusmallinen, musta, edullinen ja pesukoneessa pestävä. 

Kokonaisuudessaan jakun, housujen ja hameen kokonaisuus oli kohtuullisen hintainen, ja vaikka opiskelijan kukkaroa hieman riipaisikin niin ostaa päräytin koko työnhakua varten tarkoitetun komeuden kerralla: housupuvun lisäksi hamevaihtoehdon, valkoiset kauluspaidat ja mustat nahkakengät.

Epäilin, etten tulisi varsin virallista settiä työnhaussa juurikaan käyttämään, mutta ajattelin että pitäähän nyt työtä varten puku tai ainakin siistiä vaatetta vaatekaapista löytyä. Ja erikseen käytettyinä ne olisivat hieman siistimpiä perusvaatteita.

Loppupeleissä puvun takki ja housut ovat koko vaatekaappini eniten käytetyimpiä osia. Hinta per käyttökerta alkaa olla jo niin alhainen, ettei alemmas enää pääse.

(Saman setin kynähame onkin sitten toinen tarina... Muutaman kerran käytön jälkeen totesin ettei kynämalli vain sovi tyyliini saatika käyttööni.)

Jossain vaiheessa lähes jokapäiväistä käyttöä aloin kuitenkin kiinnittää huomiota bulkkitavarana valmistetun, jokaiselle istuvaksi meinatun puvunosien käytössä. Ne roikkuivat. 

Takin, jonka hihat oli lyhennetty sopiviksi ostovaiheessa, malli alkoi ärsyttää. Laatikkomallinen jakku ei lainkaan mukaillut niitä naisellisia muotoja, joita sen halusin korostavan. Vyötärö oli visussa piilossa suorien linjonen alle.

Joten eikun neula ja lanka käteen ja kursimaan.

Puku itsessään oli pukujen halvimmasta päästä. Kangas oli lähinnä muovisekoitetta ja leikkaukset yksinkertaisia. Vahvikkeita löytyi lähinnä hartioista.

Neulan näyttäminen takille tuntui mukavalta haasteelta. Pieniä korjauksia ilman pysyviä ratkomisia tai leikkauksia, jos huonosti kävisi niin ongelma korjautuisi poistamalla omat lisäykset...

Joten eikun takki lattialle ja saumat esiin!

Koska alkuperäinen ongelma ei ollut monimutkainen, oli ratkaisukin helppo: kahden strategisen sauman sisäänottaminen vyötärön tuntuvilta.

Oikeiden saumojen löytäminen oli helppoa, eikä niitä oltu peitelty vuorikankaan uumeniin. Kuten kuvasta 3 näkyy, muutaman oton käsinompelua ja linjojen hakua takki vaati ennen kuin sauma alkoi näyttää suoralta.

Takin istuvuus ja tyytyväisyyteni sen käyttöön paranivat heti. Vaikka muotoja nuolevaksi takkia ei voi sanoa, jo se että kapein kohta on siellä missä haluan  ja aavisuksenomainen a-linja tekevät paljon.

Miesten paidasta naisten paidaksi - tuunailua ja korjauksia

Tavaran vähentämisprojektia ei ollenkaan auta se, että siippa vähentelee samalla omia juttujaan. Kun poispantavien pinossa on ihan liikaa sellaisia vaatteita, joita olen ajatellut sopivia etsiä sitten kun on aikaa... Tai jollaisia olen etsinyt, mutta juuri sopivia ei ole tullut vastaan.

Ilmainen tuunausta vaille oleva paita irvisteli vain pienen hetken kierrätykseen lähtevien pinossa. Paita oli suurinpiirtein samanlainen kuin mitä yhdellä lempivlogistillani (tai no, ei sellaisenaan samanlainen, mutta joka omasi erinomaiset mahdollisuudet päätyä samanlaiseksi vaatekaapin yhtenäistäjäksi).

Yksi vlogaus, johon aina palaan esitteli noin tsiljoona eri tapaa yhdistellä tällaista paitaa muiden vaatteiden kanssa. Ja ennenkaikkea tyylikkäästi. Sen jälkeen olen huomannut, että paitahan on ihan muodin kierrossa tällä hetkellä, kun jokainen merkki tunkee mallistoonsa omaa versiotaan. Eipä ollut valinnanvaraa silloin kun aloin paitulista haaveilla... 

Ensimmäinen muokkaus kävi käsiksi samaan ongelmaan kuin aiemmin näissä paidoissa: yleiseen muodottomuuteen. Vyötärön alueelle loppuvia muotolaskoksia jatkamalla ja sisään vetämällä paidan yleisilme muuttui hieman paremmaksi. Kuva välivaiheesta yllä.

Valitettavasti tällä kertaa pelkkä muotolaskoksien sisään veto ei riittänyt, vaan otin paitaa sisään myös sivusaumoista. (Josta ei nyt kuvaa, valitan...) Jotteivat uudet saumat olisi alkaneet kiertämään, niin huolellisen siksakkauksen jälkeen pätkin ylimääräiset kankaat sivuista pois.

Näillä kahdella muokkauksella paita muuttui pidettävän kokoiseksi, mutta vielä oli yksi ongelma jäljellä: puhkikulunut kyynärpää. Tämä ehkä kertoo enemmänkin itsepäisyydestä kuin mistään muusta, sillä en ollut pienen kulumisen ajatellut antaa häiritä missään vaiheessa, vaikka työmäärää se lisäsikin hieman.

Alkuun kuva lähtötilanteesta. Molempien hihojen kyynäralueet helottavat valkoisina, ja toiseen on jo muodostunut reikä. Toinenkin oli hyvää vauhtia matkalla samaan suuntaan.

Seuraavaksi farkut, joiden käytöstä olin viimeinkin saanut itseni luopumaan.

(Ja syystäkin, kun katsoo millaisessa kunnossa ne silti olivat käytössä! Lisäksi olin paikannut noita haaroja pariin otteeseen ennen kuin olin luopunut hommasta toivottomana.)

Olin kuitenkin poiston jälkeiseksi ajaksi "hetkeksi" takertunut niihin, sillä jotain epämääräisiä ajatuksia kankaan jatkokäytöstä oli pyörinyt mielessä jonkin aikaa. Sattumalta kangas oli erittäin lähellä paidan farkkukankaan väriä, vaikka housujen kangas oli huomattavasti paksumpaa ja jämäkämpää kuin paidassa.

Jämäkkyys oli aivan paikallaan paikoissa, jotka leikkasin lahkeista ja siksakkasin reunoista kiinni hihoihin. Yllä olevassa kuvassa pientä värieroa tuskin huomaa!

Jääräpäisen omistautumisen avulla kaksi vaatetta säästyi roskiskohtalolta. Ei mielestäni paha saldo.

Lisäksi vaatekaappini sai kylmempiä aikoja varten uuden monikäyttöisen perusvaatteen kesäversioiden tilalle. Vaatteiden karsimisesta, mikä oli päämääränä, tosin ei voida enää puhua...

Pinttymistä eroon ilman myrkkyjä!

Haastoin itseni ensimmäistä kertaa hoitamaan puhdistuksen ruokakaapista löytyvillä aineksilla.

Etikka ja sooda toimivat pinttymien puhdistuksessa yllättävän hyvin. 

Sain kerta kaikkiaan tarpeekseni tummuneesta liasta vedenkeittimen sisällä, mutta minulle ei ollut hajuakaan kuinka puhdistaa pohja, johon en yllä ja jossa on tiellä herkkää rautaa.

Enkä millään ollut saanut ostettua mitään puhdistusainetta, joka olisi tämänkaltaiseen käyttöön tarkoitettua. Normaaleja myrkkyjä en uskaltaisi sekoittaa laitteeseen, josta tulevaa vettä on vielä tarkoitus juoda.

Kunnes kaverilla käydessäni todistin ensimmäistä kertaa, kuinka vedenkeitin puhdistuu soodalla.

Tuon kokemuksen syvällä rintaäänellä on tärkeintä olla laittamatta laitteeseen liikaa vettä ja/tai soodaa, ettei keitos kupli yli.

Kaverini teräksinen keitin puhdistui kirkkaaksi ensimmäisellä keitolla.

Samaa oli pakko kokeilla myös kotona. Soodaa vain laitteeseen ja kiehautus!

Mutta mutta... tulos ei ollut lainkaan niin puhdas kuin olin aiemman perusteella odottanut. Väri ei ollut muuttunut juuri mihinkään.

Uusi yritys suuremmalla määrällä soodaa.

Sama lopputulos.

Turhautti.

Sitten muistin netin syövereistä lukeneeni, että myös etikka on loistava puhdistusaine.

Siispä uudet vedet vain koneeseen ja roima loraus etikkaa perään. 

Vesi ei vaahdonnut etikan kanssa enää samalla tavalla kuin soodaa käyttäessäni, ja olin skeptinen toimisiko tämäkään.

Mutta kannen avatessani olin positiivisen yllättynyt - pohja oli selvästi kirkkaampi kuin aiemmin. 

Ei tuota tietenkään voi sanoa yhtä valkoiseksi kuin mitä se on uutena ollut, mutta hieman paremmilla mielin sain lahjoitettua laitteen uuteen kotiinsa.