Valkoisen mekon asustaminen

Vaatekaapistani löytyy tällä hetkellä yksi hupsuke yli muiden. Valkoinen mekko, jota asustan lähes aina jollain lisukkeella. Mekko, joka pääsee pois kaapista keskimäärin kolmesti vuodessa: puolivirallisina sukulointireissuilla ja merkkipäivinä. 

Mekon paras puoli on sen valkoisuus. Yksikertaisen yksivärinen.

Niinpä sitä aina sitten innostuu lisäämään päälle vielä vähän jotain muuta. 

Ja voila, tuntuu kuin päällä olisi uusi mekko. 

Kirjoitin aiemmin samaisen valkoisen mekon asustamisesta ja kombinaatioista.

Tällä kertaa lainasin siipan vaatevalikoiman puolelta isoa silkkihuivia ja kietaisin sen mekon ympärille. Kävellessä hulmuava silkki tuntui ihanalta käsiä vasten ja tuulessa hulmahteleva kangas sai askelen kevyeksi.

Pikkuhiljaa myös se, etten ole mekkoa juurikaan arjessa käyttänyt alkaa yhdistyä aivoissani hyvänolon ja spesiaalihetkien kanssa yhteen. Aina kun on tilaisuus vetäistä mekko päälle, tulee heti juhlavampi fiilis.

Vaikka mekko itsessään on hyvin simppelin mallinen ja yksinkertaisesta kankaasta tehty.

Toisaalta, ääriminimalistinen aivopuoliskoni ajattelee usein, että näin vähällä käytöllä olevasta mekosta ei voi olla kovinkaan paljon hyötyä. Pallottelen silloin mielessäni usein kahta vaihtoehtoa - joko yrittää integroida mekko osaksi töissä pidettäviä vaatekertoja tai nostaa mekko "the juhlamekon" jalustalle. Siis vakijuhlamekoksi. Mikä sitten syrjäyttäisi nykyisen, vielä astettakin elegantimman juhlamekkoni. 

Mekko on vielä aivan liian mukava päätyäkseen karsittavaksi. Ehkä jatkan vielä hetken arkivaatteet - cocktail-mekko - pitkähelmainen juhlamekko jaottelulla.

Nukkavieruus kuriin

Täydellinen villapaita antaa odotella itseään, syynä lähinnä oma nirsous ja haaveiluun jämähtäneisyys. 

Sillä aikaa korjasin ja huolsin talvivaatteeni taas säilöön muutamaksi kuukaudeksi. 

Olen vasta muutaman vuoden korjannut lähes kaikki vuodenaikaan sopimattomat vaatteni pois vaatekaapista. Kaappiin jää avaruutta ja funktionaalisuutta, joka puuttui sieltä silloin kun kaikki oli vain enemmän tai vähemmän sekaisin. Vuodenajan vaihtuminen tuntuu myös konkreettisemmalta kun hevahtuu joku lämmin aamu siihen, että taas pitäisi kaivaa vaatteet säilöstä.

Nukkapalleroiden poistaminen tekee ihmeitä akryylivillapaidoille. Hetken surina ja neulepinta on kuin uusi taas. 

Muutaman vuoden olen tätä operaatiota paidalle toistanut, eikä se vielä näytä kuluvan puhki, vaikka siitä lähtee kerralla aina useampi tuppo tavaraa pinnasta irti.

Sitten kun taas innostun, saa tämä villapaita jatkajan - samanmallinen ja värinen, tosi täyspituisilla hihoilla ja kampavillalangasta neulottuna. Jonain päivänä...

Sillä aikaa surina käy.

Oikealla ennen, vasemmalla jälkeen. Askare, johon jää koukkuun.

Tuntuu ettei nykyisten vaatteiden kanssa tule hetkeen olemaan huolta uuden hankkimisesta. 

Vaikka ne aina hieman nuhjaantuvat, ne saa palautettua siistiin tilaan vuosittaisen huollon yhteydessä. Voivatko vaatteet edes kulua puhki, jos ne on tehty edes osittain keinokuiduista?

Valmis villapaita -- mutta kuinkas sitten kävikään

Pehmeää, muhkeaa ja ihanan tuntuista lankaa. Unelma villapaidasta, joka on 100% muovitonta, laadukasta materiaalia ja omiin mittoihin tehty.

Paksun langan neulomisessa on aivan oma viehätyksensä. Ei tarvitse kuin hetki kilistellä puikkoja ja valmista syntyy. Ihan muutamassa hetkessä olin pyräyttänyt puikoiltani itselleni hihattoman villapaidallisen verran. 

Viimeistelyyn vierähti sitten enemmän. Kauluksen sai paikalleen nopeasti, mutta sitäkin yksinkertaisemmat hihaviimeistelyt ottivat aikaa. Ja aikaa. 

Sitten aloin ajattelemaan asiaa uudestaan. Rakastin villapaidan väriä ja rakennetta, mutta jokin alkoi tökkimään kun mietin minkä kanssa sitä käyttäisin ja minkä vaatteiden kanssa se sopisi yhteen. 

Sopisiko se ideaaliin vaatekaappiini, jossa vähät vaatekappaleet sopisivat kaikki yhteen toistensa kanssa?

Sen värimaailmaan? Kaikkien ruskeiden alaosien, ruskeiden takkien kanssa?

Funkiotioihin?

Näitä oli tietysti parasta ajatella siinä vaiheessa kun vaate oli jo lähes valmis. 

Asia pyöri päässä pitkään.

Sitten lähti villapaita purkuun.

Ihan mielivaltaisesta purkamissessiosta ei silti ollut kyse, sillä asiaa pyöriteltyäni ja kuulosteltuani löysin langalle uuden käyttötarkoituksen.

Uuden siinä mielessä, että en tekisi siitä paitaa itselleni.

Siippani oli jo jonkin aikaa sitten heittänyt huonokuntoiset, epäistuvat laatikkomalliset akryylineuloksensa pois kaapistaan, ja hän innostui ajatuksesta että saisi paremmasta materiaalista tehdyn ja omiin mittoihinsa sopivan villiksen.

(Usein valmiiden vaatteiden ongelmana hänellä kun on valmiissa vaatteissa joko liian lyhyet hihat tai liian leveäksi leikatut mahanseutuvat).

Muhkean pehmeä 35% alpakka, 65% villa -sekoitus tuntui myös valmiina neuloksena mieleiseltä.

Valmiiseen villapaitaan tarvitsi tehdä vain hieman takapakkia - purkaa liian pienet hartiat ja rintakehan osuus ja neuloa ne hieman leveämmiksi. 

Kauluksen sen sijaan jouduin kutomaan muutamaan otteeseen. Ensin siitä tuli toisen maun mukaan liian iso ja lepattava, seuraavalla kerralla aivan liian nafti... Kolmannella kerralla saatiin kaulus kaartumaan oikeassa kohtaa oikeaan suuntaan.

Hihat tein sitten alusta osti omien laskelmieni mukaan.

Sain lisättyä mukaan ranteesta olkapäähän jatkuvan kuvion, jossa hieman toistuu vartalo-osan kuviomaailmaa.

Hieman sumplimista oli lopussa, että ne saisi istumaan kauniisti.

Puoliväkisten otettujan mallikuvien lisäksi sain napattua paidasta kuvan in action - kauluspaidan ja tweedtakin kansssa. 

Ihan kokonaisuuteen sopiva palanen siitä loppujen lopuksi tuli.

Hometta vaatteissa ja kuinka siitä pääsee eroon

Nyt paljastui kestävien, muokkautuvien, monikäyttöisten ja ihanien nahkavaatteiden nurja puoli! Vaatesäilytyksestä tavaraa tonkiessa tuli vastaan ikävä yllätys. Nahkatakki ja nahkahanskat olivat alkaneet kasvaa hometta.

Koskaan aiemmin vastaavaa ei ole tapahtunut, ja mietin aluksi kauhuissani että onko moinen vaatteiden loppu. Näyttäisi kuitenkin siltä, että ongelma on varsin yleinen nahkavaatteiden ongelma kaikkialla niillä leveysasteilla, missä ilmankosteus ja lämpö nousevat korkeaksi. Loogista sinänsä.

Ja ilmeisesti kyseisten alueiden ihmiset ovat vain tottuneet siihen, että homeen poisto kuuluu nahkavaatteiden vuosihuoltoon.

Mutta silti en tiedä kumpi aiheutti enemmän inhoa, hanskat vai siipan nahkatakki. Näissä kuvissa molemmat ovat jo kylpeneet auringon alla muutaman päivän (jonka siis pitäisi jossain määrin tappaa mikrobeja). Varsinkin hanskojen vihreä homepinta muuttui käsittelyssä huomattavassa määrin vähemmän niljakkaan oloiseksi.

Voisipa samaa sanoa nahkatakista...

Takissa hometta kasvoi monina pesäkkeinä: hihansuissa, kainaloissa, selässä, hartioissa ja jopa vuorikankaassa.

Pienen internet hakutuokion jälkeen alkoi taistelu pesäkkeitä vastaan.

Kuvassa lähikuva takin hihasta. Tumma pinta ei ole hometta, vaan käytössä huokoiseen nahkaan tarttunutta rasvaa.

Ensimmäinen toimenpide piti sisällään huolellisen kuivaharjauksen ulkotiloissa. Käytin vanhaa hammasharjaa, koska se sattui olemaan ainoa harjaksellinen esine mitä kämpästä sillä hetkellä oli varaa vähentää.

Harjauksen jälkeen lohduton tilanne näyttää jo paremmalta.

Seuraavaksi harjasin samat kohdat vielä laimennetulla saippualiuoksella.

Lopuksi kyllästin hanskat nahkaöljyllä, jottei nahka muuttuisi koppuraiseksi. Purkin ostin jokin aika sitten hieman heräteostoksena Varustelekasta, ja alunperin olin suunnitellut käyttäväni sitä esimerkiksi nahkaiseen trenssiini säilytykseen laiton yhteydessä.

Hanskat käsittelyn ja huolellisen rasvanimeyttämisen jälkeen. Epämääräinen vihreä kasvusto on poissa.

Käytin nahkaöljyä ensimmäistä kertaa, ja se tuntui imeytyvän nahkaan melkein saman tien. Seuraavaksi ajattelin kokeilla sitä kenkiin ja katsoa tuleeko erilaista tulosta kuin marketin kenkärasvalla.

Nyt kun aloin Varustelekan sivuja selaamaan lisäöljyä etsiessäni, niin myös tonkka nahkarasvaa alkoi kuulostaman houkuttavalta. Saisipa pidemmätkin saappaanvarret kunnolla ja pihistelemättä rasvattua :)

Kannatan bannerin sanomaa. Toimisipa sama logiikka muidenkin vaatetushuolien kohdalla.

Tai toimiihan se osittain. Muistin juuri että hankin nuo hanskatkin pari vuotta sitten samaisesta liikkeestä.



OBS: postaus sisältää mainoslinkkejä Varustelekaan.

Työvaatteiden luottokombinaatio

Viime aikoina työpäivän asupiristeenä on usein ollut seuraavanlainen kombinaatio:

Kuin oikeissakin mallipiirroksissa, ei mittasuhteiden ole tarkoituskaan olla realistisia.

Hupaisin fiilis tulee siitä, kun juuri yksikään vaate ei ole aivan uusimman muotivirtauksen mukainen. Etenkin sifonkipaidan rusetille solmitut nauhat ja niiden hörhelövaikutus yhdistettynä ylhäältä istuviin, lahkeista ERITTÄIN leveneviin lahkeisiin ja hieman tukevampikorkoisiin ja -kärkisiin kenkiin saavat minut kuvittelemaan, että olen hypännyt ulos Austin Powers -leffasta.

Ja kyllä, tämä on kouriintuntuvin esimerkki mitä keksin menneiden vuosikymmenien pukeutumisesta. Tosin kuosit ovat hillittyjä, eikä missään näy räikeitä väriyhdistelmia, kukkakuoseja tai raitoja.

Vaikka yhdistelmä ei missään mittakaavassa noudata juuri nyt suosittuja harmaita ja sinisia sävyjä, saatika sitten keväisiä hempeitä pastellisävyjä, tulee murretusta ja lämpimästä värimaailmasta aina aamuisin paremmalle tuulelle.

Housuista ja niiden lepatuksesta tulee mahtava fiilis :)

Olen aiemminkin kirjoittanut yllä olevien housujen kokomuokkauksesta, bleiserin sisäänottamisesta ja hehkuttanut kirjoneulelapasia. Parhaimmalta tuntuu se, että tässä alkaa omat lempparit ja oma pidempiaikainen maku löytyä.

6 vaatteen vaatekaappi

Mitä jos vaatekaapin sisältö koostuisi vain kuudesta vaatekappaleesta?

Yksinkertaistaminen vaatteiden puolella on päässyt jo sen verran hyvään vauhtiin, että vaatteiden määrä alkaa lähestyä optimia. Vai onko näin?

Ajatusleikkinä pallottelin mahdollisuutta, tulisinko toimeen vain kuudella vaatteella. Itse aihe on jo melko vanha, mutta törmäsin siihen vastikään Uuden mustan sivuilla, jonne oli koottu hauskoja esimerkkejä ihmisten valinnoista ja kokemuksista haasteesta.

Rajoitetun määrän käytössä olisi kaksi suurta haastetta: Tämänhetkisessä tilanteessa kuuden vaatteen valikoiman tulisi sopeutua 100% työvaatekäyttöön, mutta olla myös tarpeeksi lämmin ettei talven koleus iskisi kotipuolella.

Perusta muodostuisi housujen varaan. Yläosissa tarvitaan enemmän vaihtelua asiallisuus-mukavuus-naisellisuus -akseleilla sekä jonkin verran lämmönsäätelyvaraa.

Kuuden vaatteen avainasemassa olisi juuri oikeanlainen neuletakki: sen tulisi olla näyttävä sellaisenaan mutta myös mahtua myös bleiserin alle näyttämättä omituiselta. Yhdistelemällä pusero-, neule- ja bleiserikerroksia lämmösäätely on helppoa myös julkisissa tiloissa.

Puseroita tarvitaan kaksi: muodollisempi kauluspaitamalli sekä rennompi pusero yleiskäyttöön.

En voi sille mitään, mutta käytännöllisyyttä ja mukavuutta ajatellessani mekot jäävät usein syrjään, ja lopputuloksesta uhkaa tulla varsin maskuliininen. Puseroilla voi leikkiä tiettyyn pisteeseen asti, mutta klassinen naisellisuus niistä jää kauas.

A-linjainen siluetti ja uumaa korostava leikkaus... Jos ei mekkoa, niin sitten ainakin mekkomainen takki. Ja lämmin sellainen.

Optimistisesti ajeteltuna näillä pitäisi tulla toimeen ympäri vuoden.

* takki / bleiseri / neule / paita / pusero / housut *

Kun mietin, kuinka nykyinen vaatevalikoimani vastaa ylläolevaa, päädyn samaan tulokseen kuin aiemmin: vaatekaapissani on ammottava siistin neuleen reikä! Vuoden 2015 hankintalistalle järkevä neuletakki ja harmaa bleiseri.

Kun nykyiset kauluspaidat alkavat näyttämään nuhjaantumisen merkkejä, ne korvautuvat vähemmän peruskauluspaitamaisilla malleilla jamukavilla materiaaleilla.

OBS: *postauksessa mainoslinkkejä*

Puvunmuokkausta②: Istuvammat housut

Jatkona edelliseen puvunmuokkauspostaukseeni vinkki, jolla roikkuvia housuja voi helposti parantaa. Monimutkaisempia tapoja on tietenkin monia, ja tämä on kenties yksinkertaisen ja vähiten vaivaa vaativa tapa lähestyä ongelmaa.

Samoin kuin puvuntakin kohdalla, myös housuissa paljastui muutama ärsyttävä ominaisuus. Eräänä päivänä huomasin, kuinka ne lötköttivät persuuksien kohdilta. Niinpä nämäkin pääsivät neula ja lanka -käsittelyyn.

Lahkeessa näkyy edellisiä kursimisoperaatiota. Molemmat lahkeensuut jouduin vuorollaan omplemaan kuntoon.

Ensimmäinen haaste oli päästä käsiksi haarasaumaan. Ratkoin muutamia vuorta housuissa kiinnitteleviä ompeleita, jotta sain nostettua lahjetta sen verran että neulalla sörkkiminen onnistui. Kaikessa yksinkertaisuudessaan otin haarasaumaa muutaman sentin sisään ja loivensin linjaa lahkeita lähestyttäessä.

Kuten kuvasta näkyy (?), on takapuolen lötkötys hävinnyt.

Puvunmuokkausta①: Sutjakkaampi puvuntakki

Täydellistä pukua etsiessä muutamia vinkkejä jo olemassa olevan puvun istuvuuden parantamiseen.

Puku, toisin sanoen samasta kankaasta ommellut bleiseri ja housut, ovat siistin vaatekaapin peruskiviä. Vaikka osia käyttäisi ennen kaikkea erikseen, on äärimmäisen tärkeää että tarvittaessa osat toimivat yhteen niin kuin niiden pitääkin: yhtenäisenä, virallisen näköisenä pukuna.

Ostin ensimmäisen pukuni, kun yliopiston kampuksella järjestettiin valmistuvia varten puvunostomarkkinat. Puku oli juuri sitä mitä kohtapuoliin valmistuvan pitäisi puvultaan vaatiakin: perusmallinen, musta, edullinen ja pesukoneessa pestävä. 

Kokonaisuudessaan jakun, housujen ja hameen kokonaisuus oli kohtuullisen hintainen, ja vaikka opiskelijan kukkaroa hieman riipaisikin niin ostaa päräytin koko työnhakua varten tarkoitetun komeuden kerralla: housupuvun lisäksi hamevaihtoehdon, valkoiset kauluspaidat ja mustat nahkakengät.

Epäilin, etten tulisi varsin virallista settiä työnhaussa juurikaan käyttämään, mutta ajattelin että pitäähän nyt työtä varten puku tai ainakin siistiä vaatetta vaatekaapista löytyä. Ja erikseen käytettyinä ne olisivat hieman siistimpiä perusvaatteita.

Loppupeleissä puvun takki ja housut ovat koko vaatekaappini eniten käytetyimpiä osia. Hinta per käyttökerta alkaa olla jo niin alhainen, ettei alemmas enää pääse.

(Saman setin kynähame onkin sitten toinen tarina... Muutaman kerran käytön jälkeen totesin ettei kynämalli vain sovi tyyliini saatika käyttööni.)

Jossain vaiheessa lähes jokapäiväistä käyttöä aloin kuitenkin kiinnittää huomiota bulkkitavarana valmistetun, jokaiselle istuvaksi meinatun puvunosien käytössä. Ne roikkuivat. 

Takin, jonka hihat oli lyhennetty sopiviksi ostovaiheessa, malli alkoi ärsyttää. Laatikkomallinen jakku ei lainkaan mukaillut niitä naisellisia muotoja, joita sen halusin korostavan. Vyötärö oli visussa piilossa suorien linjonen alle.

Joten eikun neula ja lanka käteen ja kursimaan.

Puku itsessään oli pukujen halvimmasta päästä. Kangas oli lähinnä muovisekoitetta ja leikkaukset yksinkertaisia. Vahvikkeita löytyi lähinnä hartioista.

Neulan näyttäminen takille tuntui mukavalta haasteelta. Pieniä korjauksia ilman pysyviä ratkomisia tai leikkauksia, jos huonosti kävisi niin ongelma korjautuisi poistamalla omat lisäykset...

Joten eikun takki lattialle ja saumat esiin!

Koska alkuperäinen ongelma ei ollut monimutkainen, oli ratkaisukin helppo: kahden strategisen sauman sisäänottaminen vyötärön tuntuvilta.

Oikeiden saumojen löytäminen oli helppoa, eikä niitä oltu peitelty vuorikankaan uumeniin. Kuten kuvasta 3 näkyy, muutaman oton käsinompelua ja linjojen hakua takki vaati ennen kuin sauma alkoi näyttää suoralta.

Takin istuvuus ja tyytyväisyyteni sen käyttöön paranivat heti. Vaikka muotoja nuolevaksi takkia ei voi sanoa, jo se että kapein kohta on siellä missä haluan  ja aavisuksenomainen a-linja tekevät paljon.

Vaatetussuunnitelma vuodelle 2015

Jälkeenpäin tarkastellessa viime vuoden vaatebudjetti asettui alle 300 euroon. Tämän vuoden vaatetussuunitelmaa ja budjettia miettiessä en tällä hetkellä näe syytä budjetin tarkoituksenmukaiselle kasvattamiselle, mutten myöskään pakonomaiselle rajoittamiselle.

"Silmäilylista"

Seuraavan vuoden suurin yksittäinen hankinta on varmasti uusi puku. Vanha ja uskollinen työjuhtani alkaa osoittaa hiipumisen merkkejä, kiilteleviä kuluneita kohtia ja pienoista rispaumaa. Jos puku on muun kuin mustan värinen, pitää hankkia myös uudet mustat yleiskäyttöhousut.

Viime vuoden aikana onnistuin hukkaamaan ihanimman ja ainoan siistimmän neuleeni, ja vaatekaapissani on lokakuusta lähtien ollut ammottava aukko. Koska olen yhden ihanan neuleen myötä melko ronkeli mallin ja materiaalin suhteen, olen päättänyt täyttää aukon neulomalla. Langat ja napit löytyvät valmiiksi, joten budjetista neule ei tilaa vie.

Myös siistin, paksumman ja lämpimän villatakin kokoinen aukko on olemassa, ja varastosta löytyy lankoja joille sen voisi kuroa umpeen. Malli tosin on hakusessa, eikä tarve ole aivan huutava, joten tämä käsityöhaaste jää suosiolla odottamaan järjestyksessä vuoroaan.

Liehuvahelmainen mekko on vilahdellut päässäni sen verran pitkään, että ennen kesää olisi paikallaan saada käyttöön uutta ja naisellista, pohkeita paljastavaa liehuketta. Ihanimmista ihanin ja kevyimmistä kevyin silkkijerseykangas on odotellut neulojatartaan liian pitkään.

Osa budjetista suutarikäynteihin, sukkaosastolle ja löytöjä varten...

Eiköhän budjetti pysy kohtuullisen linjassa edellisvuoden kanssa. Paitsi jos tietenkin antaudun italialaisten villakankaiden ja mittatilauspukujen teetättämisen vietäväksi...

Miltä sinun vaatebudjettisi ensi vuodelle näyttää?

Vuosi 2014 vaatehankintoina

Pitsikirjan blogin pitäjä Rinna sai minut innostumaan vaatebudjetoinnista viime vuoden alussa.

Budjetin suuruudesta tai sen laatimisesta minulla ei ollut hajuakaan, mutta aloin Rinnan innoittamana tammikuussa pitää kirjaa vaatehankinnoistani. Kirjasin jokaisen vaateostoksen kännykkäni taulukointiohjelmaan summineen ja ostopäivineen. Nyt vuoden lopussa on on tilinteon hetki: kuinka paljon rahaa on vaatteisiin vuoden aikana kulunut. Sen pohjalta voi sitten laatia budjetin ja tarkemman budjetointisuunnitelman seuraavalle vuodelle.

Vuoden 2014 aikana hankin seitsemän vaatetta ja kahdet kengät, käytin kenkiä suutarilla ja uusin sukkahousu-sukka-alusvaateosastoa. Kokonaiskulutus  290 euroa.

Kallein yksittäinen ostos olivat uudet balleriinat, joiden hankkimista vatvoin hieman. Sen sijaan uudet saappaat olivat kirppislöytö eivätkä kustantaneet kuin vitosen. Molemmat ovat olleet käytössä lähes joka päivä, joten balleriinojen hinta/pitokerta alkaa mukavasti laskea.

Vuoden monikäyttöisin vaateostos on musta mekko, josta pienin muokkauksin tein omaan makuuni sopivan. Vaikka mekko maksoi vain 4 euroa, pikkumustanostohuumassani vakuutin itselleni ansiokkaasti, että tarvitsen myös liehuvamman version, ja ostin nettikirppikseltä hienoisen hutiostoksen. Mekon idea oli melko lähellä sitä mitä etsin, mutta toteutus ja kankaan tuntu hyvin kaukana siitä mitä halusin.

Vuoden paras löytö -tittelistä kisaavat rinta rinnan poltetun oranssi nahkatrenssi ja rouheasta silkistä valmistettu hame ja mekko. Trenssi, joka istuu kuin unelma ja on katu-uskottavampi bisnesvaate kuin yksikään muu omistamani takki, on kuuden euron löytö (käytettynä, kuinkas muuten). Ihana (aikoinaan kuulemma mittatilaustyönä valmistettu) kolmen osan silkkipuvusto on suurimmaksi osaksi käsinommeltu jollekulle, jolla on ollut yhtä pienikurvinen vartalo kuin minulla. Aluksi olin ostamassa vain mekkoa, mutta siivouspäivän myyjä teki tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. 16 eurolla sain ihanimman juhlamekon, mitä olen omistanut ja vinoon langansuuntaan leikatun hameen, josta on tullut vakituinen osa siistimpää toimistovaatetusta. Ainoastaan laatikkomainen takki on edelleen pieni murheenkryyni, sillä sellaisenaan malli on hieman liian vanha, enkä oikeastaan tällä hetkellä tarvitse beigeä bleiseriä...

Loput luvut tiskiin lyötynä:

uusia vaatteita yhteensä 42 eurolla (joista trenssi 6, villaliivi 3,5, musta mekko 4+12, puvusto 16, liian pieneksi osoittautunut vyö 0,50),

kengät 145 euroa,

kantalaputukset ja muut suutarityöt 28 euroa,

sukat, sukkahousut yms alusvaatteiksi laskettavat 70 euroa.

Ensi vuoden vaatetussuunnitelmaa ja -budjettia mietiskellessä...

Hihattomasta hihallinen

Pitkän pohdinnan ja vielä pidemmälle venyneen ompeluprosessin jälkeen sain muokattua paidasta jonka hihattomuus häiritsi hieman liikaa hihallisen version.

Yllä alkutilanne: tavallaan ihan jees mutta jokin mättää.

Ensimmäinen vaihe: kainaloiden muokkaus ja nosto järkevämmälle korkeudelle. Itsessään yksinkertaista - olkasaumat auki ja paremmasta kohtaa uudelleen kiinni. Tässä vaiheessa kun mitään hihoja ei ollut mukana kuvioissa sotkemassa.

Seuraavaksi paidan muodon muuttaminen toisen mukavan paidan mittoihin. Käytännössä siis melkoisesti leveyden kaventamista, sillä kainarajan noustua myös telttamaisuus korostui liikaa.

Huolellista käsinompelua jotta paita pysyy uusissa mitoissaan.

Kavennuksen jälkeen ylimääräistä kangasta jäi yllättävän paljon.

Kangaspalojen asettelu peittämään avonaista selkää ja hieman myös etupuolta. Erilaistena asettelujen testaaminen vei hetken. Prosessin aikana kerran purin paikoilleen kiinnitetyt hihakkeet kun alkuperäinen kiinnitysajatus ei vain toiminut.

Ylimääräiset pois ja huolellinen pistely ja kiinnitys pitsiäkuviota noudattaen. Ylimääräisten kangaskerroksien poisleikkaus, kääntö ja huolittelu. Kaikki käsin, koska niin on vain ajatuksen tasolla helpompaa.

Aivan no waste -projektia tästä ei tullut mutta läheltä liippaa.

Kirpeässä syyssäässä otetut jälkeen kuvat.

Kuten valkoinen paita hyvin korostaa, muokatussa paidassa pitsikuvion alla ei ole enää lainkaan ruskeaa kangasta.

Ensi kesää odotellessa...

Vaatekaapin väriskaala

Tavoitteenani on yksinkertainen vaatevarasto, jossa vaatteita on vain sen verran kuin tarvitsen ja jossa kaikki sopii kaiken kanssa.

Aina kun yllätän itseni katselemasta uusia vaatteita "sillä silmällä", hillitsen impulssejani alkamalla läpikäydä päässäni vaatekaappini sisältöä ja värien skaaloja. Ennenkaikkea värejä ja niiden jakautumista ylä- ja alaosien, takkien, laukkujen ja huivien kesken. Lisäksi pyöritän päässäni kuviot, jotta liian villiliikkeisiä printtejä ei ala kertyä liikaa.

Taktiikka on hankkia vain pukeutumissuunnitelmaan sopivia vaatteita.

Tylsää mutta toimivaa. Tähän mennessä olen onnistunut jättämään kauppaan paljon sellaista, jonka kanssa myöhemmin olisin ärsyyntynyt kun kun se olisi liian samanvärinen alaosien kanssa tai täysin eri väriasteikkoa kuin muut vaatteet.

Taktiikkani värien suhteen on yksinkertainen. Tähtään siihen, että sekä työ- että arkivaatteeni toimivat samojen sääntöjen mukaan, sillä haluan pitää rajan häilyvänä. Ideaalitilanteessa vaatteen tulisi sopia kumpaankin.

Yläosat

Yläosissa on tällä hetkellä kolme pääväriä: valkoinen, sininen ja harmaa. Valkoisia paitoja sekä rentoina t-paitoina että siisteinä kauluspaitoina, erilaisia materiaaleja ja hieman erilaisia fiiliksiä. Mutta silti pääsääntöisesti valkoisia.

Muita värejä ovat denimin sininen sekä tummempana että vaaleampana, hieman vuodenajasta riippuen. Lisäksi tummansinisiä t-paitoja löytyy muutamia kappaleita.

Harmaa, kevyt neule sopii jokaiseen paitaan. 

Lisäksi kuvasta puuttuvat musta koko vuoden bleiseri ja harmaa villasekoitteinen jakkutakki.

Neuleet ja villapaidat

Talvivaatteiden värit eroavat tällä hetkellä hieman muista yläosista ja niiden väriskaalasta. Painopiste on lämpimämmissä väreissä, punaisessa (tehostevärissä) ja oranssissa - joista tosin oranssi väri on saanut tuomion olla pääsemättä mukaan enää sen jälkeen kun villapaita on kulutettu loppuun. Värikäs neuletakki on osoittautunut yhdeksi ihanimmaksi talvivaatteeksi, joten nuo värit tulevat pysymään kuvioissa.

Alaosat

Alaosien väriskaala on tällä hetkellä kaikista kirkkaimmin rajautunut. Mustaa ja erisävyisiä ruskeita. Tylsää kenties, mutta yhdisteltävissä jokaisen paidan kanssa.

Lisäksi tumman harmaa vain näyttää mielestäni mahdottoman hyvältä vaaleanruskean kanssa.

Huivit

Huiveillani on tällä hetkellä kaksi ominaisuutta: väri ja lämpö. Näillä säillä voin vielä valita fiiliksen mukaan minkä kaulaani kietaisen ja mikä parhaiten muuhun kokonaisuuteen sopii, mutta kun säät kylmenevät niin beige kukonaskelhuivi on kestosuosikkini.

Takit ja laukut

Mahdollisimman maanläheisiä värejä. Ei mustaa, sillä mustien takkien meri on liian yleinen ja latistava näky. Oman mielenitilani nostamiseksi suosin muita, rauhoittavia värejä.

Muut (kuviot)

Toisin sanoen kuviot ja muut hieman vaikeammin yhdisteltävät mutta silti niin ihanat, että niiden eteen on valmis näkemään hieman yhteensovittamisen ja pelaamisen vaivaa muiden vaatteiden kanssa.

Pallokuvio on vaatekappaleesta, joka toimii sekä ylä- että alaosana, joko hihattomana paitulina tai keveänä hameena. Sain sen kaveriltani, joka poisti sen vaatekaapistaan toimimattomana paitana, ja otin sen käyttöön kesähameena. Pallokuvio on ihana, mutta kenties hieman vähemmän yhteensopiva muiden vaatteiden kanssa kuin ideaalitilanteessa olisi mahdollista.

Varsinkin kun selkeästi ihanampi kuvio on heti vieressä ♥

Yhteenveto

Tällä hetkellä ylläoveaan värikarttaan sopimattomia vaatteita löytyy joitain kappaleita, kuten tummanruskeita yläosia joita on vaikea mätsätä tummien alaosien kanssa, farkkuja joita en millään jaksaisi mätsäyttää tämänhetkisiin vaatteisiini, koska pidän sinisestä lähempänä kasvojani, valkoisista housuista...

Lisäksi kartasta puuttuu joitain vaatteita, joita en ole vielä kaivanut käyttöön tai joihin en jaksanut paneutua.

Aiemmin ja osittain vieläkin samat värit pyörivät siellä sun täällä, yläosissa ja alaosissa, takeissa ja huiveissa, ja tuloksena on vaatteita jotka ovat liian samanvärisiä keskenään käytettäväksi yhtä aikaa. Ja tämähän ei todellakaan ole suotavaa äärimmiilleen toimivaksi viritetyssä vaatekaapissa.

Vapaalla rennommin

Koska käytän töissäni pääasiassa vain asiallisia, konservatiivisia ja siistejä vaatteita, tekee vapaalla hyvää päästä tiukkapipoisuudesta irti.

Lyhyitä hameenhelmoja, homssuisuutta, rentoutta ja mukavuutta…

Viime aikoina parhaat fiilikset on saanut aikaan tämä yhdistelmä.

Ei mitään rypistyvää, ei muotoja tai painavia vöitä…

Valkoinen, lyhythihainen mekko pääsee säännöllisesti mukanani toimistoon. Tosin vain niin, että puen sen päälle pidempihelmaisen hameen. Yläosana se on mukavan jämäkkä ja erilainen, olematta silti liian rento tai pukeutumiskoodista poikkeava.

Villapaita taas… Ehdoton vapaapäivän tunnus!

Samoin kuin lätsä, joka on erityisen kätevä silloin kuin hiuksilleen ei jaksa tehdä kertakaikkisen yhtään mitään. Sekä auringonpistoksen välttelemiseen, mutta se on ajankohtaista vasta ensi kesänä.

Koska hankkiutua eroon "ihan kivoista" kengistä?

Koska oikein syntyy se päätös, että "nyt kyllä tämä "ihan kiva" mutta tarpeellinen juttu saa lähteä"? Varsinkin jos tavaraa käyttää silloin tällöin ihan mielellään, mutta aina on kuitenkin pieni fiilis ettei tämä nyt oikein ole ihan sitä mitä haen, mutta tarpeeksi lähellä kuitenkin.

Kuten nämä kengät.

Aikoinaan mahtilöyty UFFin valikoimasta, jossa satuin piipahtamaan syksyllä juuri kun kärsin akuutista nahkasaapaspulasta.

Suomalaiset, pakususta nahasta tehdyt, vuorelliset, mustat ja käveltävissä oleva, naisellinen korko.

Pohkeesta hieman liian leventävät, kärjestä hieman liian suippenevat, pitkään käveltäessä hieman päkiästä tuntuvat.

Ominaisuuksiltaan täydelliset, mutta tyyliltään vain "melkein" (vaikka siis melkoisen perusmalliset kengät ovatkin).

"Ihan kivat".

Korvataan kivemmilla kun sellaiset tulevat vasstaan.

Mutta mutta. Tavaroita läpikäydessä tekee huomaamattaan päätöksiä.

Yksi lisänaula arkkuun oli suutari, joka totesi että kengän rakenne on levähtänyt ja että se vaatisi hieman hintavampaa ruukkausta kuin pelkän kantalapun vaihdon. 

Kantalappukin oli itse asiassa kulunut nopeasti ja epätasaisesti juuri tuon kengän mallin levähtämisen vuoksi. Päkiän ja kantapään suhde on hieman vääntynyt: kärki osoittaa hieman enemmän ylöspäin kuin sen rakenteellisesti pitäisi ja korko ei osu maahan oikeassa kulmassa.

Pitääkin varoa seuraavia kenkiä katsellessa.

Lopullinen päätös kuitenkin syntyi vasta, kun aloin miettiä millainen olisi oma unelmieni ideaali vaatekaappi. 

Kuuluisiko siihen tämänkaltaiset kengät? Mahdollisesti. Musta on kätevä väri nahkakengille.

Juuri nämä kengät? Ei, reilumpikärkiset ja pohkeita kaventavat pitää olla.

Joten…

Niinpä kengät sitten eivät päässeet mukaan, säilytettäväksi tai pidettäviksi.

Jos edessä ei olisi ollut suurkarsintaa vaativaa muuttoa, olisin hyvin voinut kuvitella pitäväni nämä "siihen asti kunnes..." ja käyttäväni niitä vielä silloin tällöin muutaman talven ajan, koko ajan miettien että "onhan nämä ihan kivat, mutta...".

Nyt kun loppuunkulumista ei tarvitse enää odotella, eikä käsissäni ole enää "ihan kivojen" kenkien painolastia, niin olo tuntuu jotenkin kevyemmältä. 

Ja kun asiaa alkaa ajattelemaan niin onhan minulla edelleen muutamat muutkin, tosin ruskeat, nahkasaappaat talven varalle...

Myös osastoa "ihan kiva", mutta huomattavasti kivemmat kuin nämä mustat :)

Miesten paidasta naisten paidaksi - tuunailua ja korjauksia

Tavaran vähentämisprojektia ei ollenkaan auta se, että siippa vähentelee samalla omia juttujaan. Kun poispantavien pinossa on ihan liikaa sellaisia vaatteita, joita olen ajatellut sopivia etsiä sitten kun on aikaa... Tai jollaisia olen etsinyt, mutta juuri sopivia ei ole tullut vastaan.

Ilmainen tuunausta vaille oleva paita irvisteli vain pienen hetken kierrätykseen lähtevien pinossa. Paita oli suurinpiirtein samanlainen kuin mitä yhdellä lempivlogistillani (tai no, ei sellaisenaan samanlainen, mutta joka omasi erinomaiset mahdollisuudet päätyä samanlaiseksi vaatekaapin yhtenäistäjäksi).

Yksi vlogaus, johon aina palaan esitteli noin tsiljoona eri tapaa yhdistellä tällaista paitaa muiden vaatteiden kanssa. Ja ennenkaikkea tyylikkäästi. Sen jälkeen olen huomannut, että paitahan on ihan muodin kierrossa tällä hetkellä, kun jokainen merkki tunkee mallistoonsa omaa versiotaan. Eipä ollut valinnanvaraa silloin kun aloin paitulista haaveilla... 

Ensimmäinen muokkaus kävi käsiksi samaan ongelmaan kuin aiemmin näissä paidoissa: yleiseen muodottomuuteen. Vyötärön alueelle loppuvia muotolaskoksia jatkamalla ja sisään vetämällä paidan yleisilme muuttui hieman paremmaksi. Kuva välivaiheesta yllä.

Valitettavasti tällä kertaa pelkkä muotolaskoksien sisään veto ei riittänyt, vaan otin paitaa sisään myös sivusaumoista. (Josta ei nyt kuvaa, valitan...) Jotteivat uudet saumat olisi alkaneet kiertämään, niin huolellisen siksakkauksen jälkeen pätkin ylimääräiset kankaat sivuista pois.

Näillä kahdella muokkauksella paita muuttui pidettävän kokoiseksi, mutta vielä oli yksi ongelma jäljellä: puhkikulunut kyynärpää. Tämä ehkä kertoo enemmänkin itsepäisyydestä kuin mistään muusta, sillä en ollut pienen kulumisen ajatellut antaa häiritä missään vaiheessa, vaikka työmäärää se lisäsikin hieman.

Alkuun kuva lähtötilanteesta. Molempien hihojen kyynäralueet helottavat valkoisina, ja toiseen on jo muodostunut reikä. Toinenkin oli hyvää vauhtia matkalla samaan suuntaan.

Seuraavaksi farkut, joiden käytöstä olin viimeinkin saanut itseni luopumaan.

(Ja syystäkin, kun katsoo millaisessa kunnossa ne silti olivat käytössä! Lisäksi olin paikannut noita haaroja pariin otteeseen ennen kuin olin luopunut hommasta toivottomana.)

Olin kuitenkin poiston jälkeiseksi ajaksi "hetkeksi" takertunut niihin, sillä jotain epämääräisiä ajatuksia kankaan jatkokäytöstä oli pyörinyt mielessä jonkin aikaa. Sattumalta kangas oli erittäin lähellä paidan farkkukankaan väriä, vaikka housujen kangas oli huomattavasti paksumpaa ja jämäkämpää kuin paidassa.

Jämäkkyys oli aivan paikallaan paikoissa, jotka leikkasin lahkeista ja siksakkasin reunoista kiinni hihoihin. Yllä olevassa kuvassa pientä värieroa tuskin huomaa!

Jääräpäisen omistautumisen avulla kaksi vaatetta säästyi roskiskohtalolta. Ei mielestäni paha saldo.

Lisäksi vaatekaappini sai kylmempiä aikoja varten uuden monikäyttöisen perusvaatteen kesäversioiden tilalle. Vaatteiden karsimisesta, mikä oli päämääränä, tosin ei voida enää puhua...