Monday 28 April 2014

Muiden stuff vs. oma stuff

"Other people's stuff is shit but your shit is stuff!"
Paras mieleeni jäänyt lainaus George Carlinin standupista "Stuff".

Lause, jota toistelin päässäni muutama päivä sitten.

Kaikki alkoi viattomasti: Lupauduin auttamaan sukulaistani varaston läpikäymisessä ja turhasta eroon hankkiutumisessa. Alue oli selkeästi rajattu, noin 10 m2 suljettua varastotilaa.

Muuhun ei pitänyt koskea.

Tehtävänkuva oli selkeä: vanhojen urheiluvälineiden läpikäyntiä, kuvaamista ja myöhemmin myyntiin laittamista. Mahdollisesti muuta asiaan liittyvää rojua.

Muuta ei pitänyt olla.

...


Neljä tuntia aloituksesta, ja kaikki oli saatu raahattua ulkoilmaan lajittelua varten. Tavarat löysivät helposti omat kasansa säästettävien, myytävien, lahjoitettavien ja roskiin laitettavien tavaroiden joukosta. Lisäksi oli myös yksi kasa keskeneräisille projekteille (huonekalua odottamassa kunnostusta, tuttavalle menossa olevia esinetä, tunnearvokasta tavaraa, jota ei kuitenkaan halua kotonaan katsella...).

Viimeisestä kasasta alkoi kierre kohti projektin vääjäämätöntä hidastumista.

Asioista tarkemmin selvää ottamatta satuin ehdottamaan, että kannetaan keskeneräiset projektit autotalliin. Siellä ne olisivat sen verran tiellä, että niille joko tapahtuisi jotain tai ne löytäisivät ainakin uuden kodin.

Pian kuitenkin paljastui toisenlainen totuus: Autotalli oli jo täynnä tusinoittain muita projekteja: joko kunnostusta odottavia tai jonnekin matkalla olevia huonekaluja, maalipurkkeja, pahvilaatikoittain tavaroita joita ei enää tarvittu...

On erittäin turhauttavaa, kun aikaisempi tarmo ja puhti hiipuu siihen, että katselee tavaroiden omistajan tutkivan jokaista esinettä, liikuttavan niitä hieman ja laittavan lopulta takaisin paikoilleen. "Mitäs tuolla on..." ja loputon muistoihin uppoutuminen vie aikaa ja ennenkaikkea estää varsinaista raivaustyötä jatkumasta.

Onneksi ei tarvittu kuin muutama muistutus siitä, mitä me olimmekaan tämän päivän aikana saamassa aikaiseksi kunnes asiat alkoivat taas luistaa. Tavarat kuvattiin, lajiteltiin säilöön ja jatkojalostukseen ja varaston ovi suljettiin. Autotalli sai jäädä keskeneräiseen luonnontilaansa.


Sama ilmiö toistuu usein kaikenlaisessa varastojen järjestelyssä: pois laitettuja tavaroita tarkastellaan niiden historiaa vasten ja kerrotaan tarinoita tavaroista, samalla kun varsinainen varastotyö jää taka-alalle. Mikäpä siinä, tarinoita tavaraoiden takana on mukava kuunnella, mutta toisinaan hieman turhauttaa.

Miksi sitä oikein tuppaakaan säästämään enemmän projekteja kuin on aikaa tehdä ja keräämään tavaraa, jonka kohtalona on vain olla tiellä.

Thursday 24 April 2014

1 pikkumusta, 14 päivää

Vaatevallankumouspäivän kunniaksi paljastan oman tapani käyttää vaatteitani vastuullisemmin ja ekologisemmin: useammin ja monipuolisemmin.

Muutaman viime viikon ajan olen turvautunut pukeutumisessani pääsääntöisesti vain yhteen vaatekappaleeseen - yksinkertaiseen pikkumustaan, jota aikaisemmin muokkasin omien mieltymyksieni mukaiseksi.

1 mekko, 12 eri kokonaisuutta
1 mekko, 12 eri kokonaisuutta

Yksi mekko taipui monenlaiseen asuun vain muutamaa asiaa vaihtelemalla.
Tämä muokattavuus on tietenkin yksi pikkumustan eniten hehkutetuista ominaisuuksista, mutta kokemus oli siitä huolimatta valaiseva.


Kaikki lähti oikeastaan liikkeelle häistä, joihin en ollut osannut varautua omaa talven Projekti 333 -vaatekokoelmaa suunnitellessani. Pähkinänkuoressa: mekko tuntui häiden jälkeenkin hyvältä, joten jatkoin käyttöä hieman eri somisteilla.





Aamu muuttui nopeasti helpoksi ja vaivattomaksi rutiiniksi. Vaikkei vaatteiden valintaan ollut aiemminkaan kulunut paljoa aikaa taikka energiaa, kului sitä pikkumustaan pukeutuessa huomattavasti vähemmän. 

Osittain vaivattomuus johtui myös siitä, että käytin mekon kanssa aina mustia leggingsejä. Valinnat koskivat lähinnä aluspaitoja, kenkiä, vöitä ja tarpeellista lämmikettä. Päivän ohjelmaan sopeutettuna tietenkin.


Yksinkertaisimmillaan käytin mekon alla toisenväristä paitaa, joka korosti kivasti mekon muotoa ja toi esiin erivärisen poolokauluksen ja hihat. Tykkään tästä tavasta eniten - kenties siksi että näissä yhdistelmissä pukeutumiseni sai eniten positiivisia mainintoja muilta ihmisiltä.




Joinain päivinä oli hieman kylmempi kuin toisina. Turvauduttuani muutaman kerran hädän iskiessä mukana olleeseen kaulaliinaan ymmärsin että se toimii myös osana kokonaisuutta muutenkin. Harteille heitettynä lämpötilaa on helppo säädellä, mutta kaulan ympäri kietaistuna huivi lämmitti enemmän. Loogista.




Yllä on muutama yksinkertainen asu lisää. Koska talvella mekkoa on hankala (tai oikeastaan mahdotonta) käyttää ilman lämmittävää kerrosta, toivat hihat oman saväyksensä asuihin. Lisäksi yhdistin mekkoon myös mustaa, hihatonta poolopaitaa, joka sulautui hyvin mekon muotoihin.


Koitin sopeuttaa mekkoa myös muihin käytössä oleviin vaatteisiin. 

Olen usein törmännyt ajatukseen, että avonaisella liehukepaidalla asuista saisi rennompia. Rennosta en tiedä sen tarkemmin, mutta mukavaa vaihtelua lisäkerros kyllä toi. Varsinkin kun otin mukaan nauhavyön.


Sitten taas oli päiviä, jolloin aluskerros vain ei riittänyt. Kylmyys ajoi lisäämään päälle neuleen ja paksun vyön. Mielestäni kokonaisuus oli varsin vakuuttava, mutta jälkeenpäin tarkasteltuna melkoisen synkkä. Sama juttu harmaan bleiserin kanssa.

Pitäneekin ottaa pian käyttöön vaaleampia huiveja...


Siinäpä se.

Vaikka kuinka etukäteen tiesinkin ja tein suunnitelmia, kuinka samasta mekosta saisi monta kivaa asua, en ollut osannut ajatellakaan kuinka mukavaa se olisi kiskaista päälle joka aamu. 

Jos mekko ei olisi tuntunut hyvältä, ei sen käyttö tietenkään olisi ollut niin mukavaa.



Sunday 13 April 2014

Yksinkertainen kahvihetki

Kahvi ei ravitse, nesteytä eikä tee hampaille hyvää. Silti sitä juodaan jatkuvasti kotona ja töissä, kahviloissa ja eväsretkillä.


Vaikkei kahvista ole kriittisesti tarkasteltuna mitään huötyä kehon hyvinvoinnin kannalta, kahvihetki on monella tapaa tärkeä hetki.

Kupillinen kuumaa

Kofeiiniriippuvaisen aamu alkaa vasta, kun kupillinen kahvi potkaisee päivän käyntiin.
Kahvitauko kesken työskentelyn tarjoaa hetken irtautua työstä. 
Kahvittelu ystävän kanssa on ihana syy tavata. 
Viikonloppuisin kotoa kahville lähteminen tarjoaa uusia maisemia ja kokemuksia.

Kahvijuomiseen liittyy paljon muutakin kuin pelkkä kofeiini: tauko, rauhoittuminen, hetkestä irtautuminen, juoruilu, sosialisoituminen...
Sitten on tietenkin tekninen puoli laitteineen ja säätöineen.
Lisäki myös perinteitä vaaliva puoli paahdatuksineen ja asetteineen. Itsepaahdetun ja jauhetun kahvin ideaali. Hetken hienostelu kauniilta asetilta tarjoillulta kahvilta.

Monesti tuntuu, että kahvittelun olennainen osa yritetään peittää tekniikalla: tätä varten on erilaisia pannuja ja vaahdottimia. Eri tekniikoita, eri tyylejä, erilaisia koneita.

Entäpä kahvittelun koristeellinen puoli sitten? Periaatteessa kahvi on kahvia ja kahvittelu kahvittelua vaikka kertakäyttökupeista. Mistä silti johtuu se, että kauniista, pienestä kukallisesta asetin päälle asetellusta kupista juotu kahvi maistuu paremmalta kuin vastaava kahvi kertakäyttömukista tai puolen litran korvallisesta kupista juotuna?

Tietenkin hetken pyhittämisestä. Kun kahville on omat, erityiset ei-arkiset astiansa, tulee kahvihetkestä nauttiessa tunne muustakin kuin suussa olevasta kahvin mausta.

Kahvittelu onnistuu myös ilman hienoja keittimiä, kuppeja tai kahviakin. Tärkeintä on hetken rauhoittuminen kuuman kupin ääreen, pysähtyminen hetkeen joko kaverin kanssa tai yksin.

Tuletko meille kahville?
Kysymys sisältää niin paljon muita ulottuvuuksia, joten ei kannata keskittyä niihin epäolennaisiin.


Monday 7 April 2014

Pikkumustan muodistusmuokkaus

Pikkumustan muodistus oman maun mukaiseksi:
Muodistusprosessin kuva ennen/jälkeen


Projekti 333 -mukaisessa vaatelistassani paljastui äkillinen aukko: hääjuhlapukeutuminen.


Olin ajatellut, että tämä mekko sopisi kaikkiin hieman fiinimpiin tilaisuuksiin erilailla asustettuna, mutta oma sisäinen tapanatsini nousi häiden kohdalla vastaan. Eihän häihin nyt vain VOI pukeutua valkoiseen mekkoon!


Aina vaihtoehtona olisi ollut kaivautua jo omistamieni muiden vaatteiden pariin, ja vetäistä päälle juhlissakin usein käyttämääni valkoiset housut & siisti paita yhdistelmään, mutta vastalöytynyt mekkominäni ei halunnut antaa houkutukselle periksi. Housuasut ovat kertakaikkisen käteviä - mutta jotenkin niistä puuttuu helman heilahdus, vyötärön kapeus helman runsautta vasten, tietty hupsuus ja tyylikkyys...

Ajatus siitä, ettei minulla kerta kaikkiaan ollut mitään kivaa päällepantavaa, oli itänyt takaraivossani jo jonkin aikaa, kunnes ollessani kirpputoriseuralaisena törmäsin tähän kaunokaiseen. Hinta 4 euroa. 

Malli on yksinkertainen ja mekko sopii mukavasti päälle. Materiaali ei vaikuttanut juhlaunelmalta, vaan enemminkin hieman arkiselta, kulutusta kestävältä valinnalta. Järkeilin, että sen lisäksi että saisin jotain päällepantavaa tulevaan tilaisuuteen, saisin vaatevalikoimaani vihdoin lbd:n, jota monissa listauksissa hehkutetaan mitä monikäyttöisimpänä vaatekappaleena.

Mutta mutta.
Taas kerran vaatteessa oli yksityiskohta, joka ei aivan miellyttänyt. 
Kanariankeltainen vyötärönauha, hieman liian korkealla omaan luonnolliseen vyötärööni nähden ja hieman väärän värinen.

Ratkaisu oli helppo: sakset käteen ja päälleommeltu nauha pois. 

Tällaisista muodistuksista tykkään: helppo, nopea ja yksinkertainen tulos.
Minimaaliset mahdollisuudet ryssiä vaate käyttökelvottomaksi.

Kuvassa mekon alla on pitkähihainen lämpöaluspaita - en siis lisännyt itse mekkoon sen kummempia hihoja.

Päälle korut ja asusteet, silkkinen juhlahuivi kaulaan, juhlakengät jalkaan ja laukku käteen - sovelias kokonaisuus häihin VALMIS.

Nämä juhlat kyllä aiheuttivat P333-projektissani auttamattoman kaaoksen. Mekkoa, juhlalaukkua saatika kenkiä ei oltu suuniteltu otettavaksi mukaan käytettävien vaatteiden listaukseen.

No, life goes on...


Thursday 3 April 2014

Turvallisuudentunnetta tavarasta?

Tavara ja turvallisuudentunne


Tunnen monia ihmisiä, jotka hakevat turvaa omistamastaan tavarasta. Olin myös itse aiemmin yksi heistä.

Tässä yhteydessä turva ei tarkoita mitään konkreettista hyötyesineiden keräämista tai arvotavaroiden vaalimista. Tavaroista haetaan monesti vain ja ainostaan henkistä turvaa. Yritetään luoda itselle turvalliselta tuntuva pesä ympäröimäl tila muistoesineillä ja identiteettiä vahvistavilla jutuilla.

Turvallisuuden ja oman turvapaikan luominen on tärkeää. Mielestäni jokaisella pitää olla paikka, jossa voi tuntea olevansa turvassa oma itsensä.

Mutta tarvitaanko siihen loppupeleissä kuitenkaan konkreettisia tavaroita? Miksi niin monet turvaavat tavaran turvaan, vaikka turva on mielentila eikä lainkaan kytköksissä materiaan?

Syitä tulee mieleen monia: jatkuva "jos vaikka" ajattelun aiheuttama varustautumiskierre, muistoihin ja kokemuksiin takertuminen muistoesineiden kautta ja oman identiteetin hahmottaminen omistamiensa tavaroiden kautta.

Mutta kuinka todellista turvaa tavaroista oikein loppupeleissä saa? Tavara kahlitsee paikoilleen, on tiellä muutoksessa ja pahimmassa tapauksessa häviää silmänräpäyksessä. Kannattaako omaa henkistä ankkurointipaikkaa siis liittää katoavaan massaan?

Turvallisuudentunnetta ja henkistä turvaa voi rakenta myös irrallaan tavarasta. Se tosin on jo astetta vaikeampaa. Itse koen saavani enemmän turvallisuudentunnetta ihmissuhteista kuin materiasta. Täydellisyyttä hipova kokoelmakaan ei vedä vertoja sille kun voi jakaa ajatuksia toisten ihmisten kanssa niin, että tietää että toinen oikeasti kuuntelee. Eräs ystäväni hakee samaa oman kehonsa jatkuvasta kehittämisestä ja treenaamisesta. Tärkeintä on, että on jotain minkä voi luottaa säilyvän ja minkä säilyvyyteen voi itse vaikuttaa.

Tavaran hallitseminen on helppo ratkaisu.
Muut ihmiset harvemmin kyseenalaistavat tätä ratkaisua, mutta sen sijaan epätavalliset ratkaisut herättävät ihmettelyä.
Joko teillä on xxx-tavara/muu omistus, olettehan sitä toki harkinneet?

Ei. Emme koe sitä tarpeelliseksi. 
Edes henkisesti.

Omaa kotia ja henkistä turvapaikkaa voi luoda niin monin eri tavoin ilman tavaraa. Vaikka laulamalla kotoisia laulelmia, fiilistelemällä.