Monday 31 March 2014

Kangashaaste & hiushattu

Suurin syy käsityöhaasteeni aloittamiseen oli tämä karvakangas. Pörhöinen ja karvainen, aikoinaan pehmolelun valmistusta varten hankittu. Pehmoleluajatuksesta kuitenkin aika ajoi ohitse ennen kuin sain edes saksiin tartuttua, ja kangas jäi vaille käyttötarkoitusta. Pinta muistuttaa joko pörheää turkista tai tyyliteltyä hiusta.
kaiken alku


Karvareunus? Häntä naamiaisasuun? Kissankorvat sukulaistytölle?
Mietin ja mietin, kunnes--
Karvahattu, joka luo illuusion hiuksista!

Muutamaa vuotta aiemmin sellaista toivottiin joululahjaksi (tosin alkuperäinen ajatus liittyi karvalankaan ja kudottuun myssyyn), ja parempi aina myöhään kuin ei milloinkaan, ajattelin ja piirsin lyhyen googlailun perusteelle peruslumberjack-hatun kaavat. Pari muokkausta ja voila!
karvahattu, karvalakki, kasakkamyssy - rakkaalla lapsella on monta nimeä


Koko mössäkkä on kursittu kokoon käsin. Epäluottamus ompelukoneenkäyttötaitoon ja haastava kangas ei ollut yhdistelmä, jota halusin koettaa.

Hatun sisäpuolelle tein hahtuvalangasta vuoriksi yksinkertaisen virkatun puolipallon, joka on ommeltu käsipistoin kiinni kankaaseen. Käytössä testattu ja todettu - tässä kypärässä pysyy pää lämpimänä ja tuulelta suojassa. Lähinnä puhtaan villaytimen ansiosta.
Karvahatun sisus on puhdasta villaa


Lahjan saajakin yllättyi positiivisesti uusista hiuksistaan.
Myös kasakkalakiksi kommentoitiin, mutta kyllä se on tyylikäs!

Wednesday 26 March 2014

Farkut ja villapaita - parhaat talviyhdistelmät

Aiemmin kirjoitin, kuinka haastoin itseni kokeilemaan elämistä vähemmillä vaatekappaleilla, Project 333 avulla.

Tähän mennessä projekti on toiminut hyvin. Vaikken pakannutkaan muita vaatteita pois näkyviltä, niin joka aamu vaatteita valitessani pyrin ensisijaisesti valitsemaan tavaroita P333 listaltani.

Aamuinen pukeutuminen muuttui aiempaa helpommaksi. Samoja kokemuksia olin lukenut myös muilta kokeilijoilta, mutten oikein uskonut että pelkkä varjoilu voisi tuoda samankaltaisia etuja.

Hauskinta vähien vaatteiden käyttämisessä on ollut yhdisteleminen: aiemmin on ollut valittavana vain, mitkä vaatteet, mutta kun vaatteet ovat enemmän tai vähemmän vakio, pystyy samaa kokonaisuutta muokkailemaan pienillä asioilla. Kuten vaikka alla olevassa kuvassa, jossa kaikki kokonaisuudet on rakennettu farkut + villapaita (+useimmiten buutsit) –yhdistelmän ympärille.

Farkut ja villapaita: 6 lempiyhdistelmääni.


Mutta siitä helppoudesta vielä. Aah.
Jos oli tulossa kylmempi päivä, villapaita päälle. Jos tiesin tulevani työskentelemään lähinnä paikallani ja tavallista vetoisimmissa tiloissa, villapaidan päälle villatakki. Jakun päälle vetämällä asusta tuli itsevarmuutta ja uskottavuutta tuova. Jos oli hiukan lämpimämpi olo, niin valkoisen villapaidan sijasta valkoinen puuvilla-viskoosipaita, joka ajoi lähes saman asian.

Esittelyssä parhaimmat yhdistelmät.

Miksi juuri farkut ja villapaita?

Tummat farkut tuntuivat turvallisilta vetää jalkaan melkein joka päivä. Ei tarvinnut ajatella minkäväriset sukkahousut, kuinka monet sukkahousut päällekkäin tai kuinka paksut trikoot. Farkkujen alle mahtui kylmimpinä päivinä myös toinen kerros puuvillaa alle, jos tuntui siltä että muutoin tulisi palelemaan.

Valkoinen villapaita on tämänhetkisistä ”villapaidoistani” lähimpänä ideaalia: helposti eri vaatteisiin yhdisteltävää, melko lämmintä paitaa. Jossain vaiheessa tosin joudun harkitsemaan materiaaliin panostamista ja aidon villapaidan hankkimista.

Aluksi yksinkertaisista yksinkertaisin yhdistelmä: farkut, villapaita ja ruskeat saappaat. Tämä yhdistelmä on saanut eniten käyttöä aina kotoa poistuttaessa, kun "jotain ulkokelpoista on vain pakko pukea". Aivot narikaan ja vaatteet niskaan - ja ulos nauttimaan siitä mihin ikinä onkaan menossa.

Sama yksinkertainen kokonaisuus, mutta aavistuksen verran naisellisemmalla korostuksella: punainen huivi niskasta roikkumassa. Huomattavasti vähemmän käyttökertoja kuin edellisellä yhdistelmällä, mutta ajatuksena piristävä.

Viime aikoina olen katsellut monia Youtube-videoita eri tavoista solmia huivi. Vaikka suurin osa sitomitavoista unohtuu saman tien, muutama toimii jopa villapaitayhdistelmän kanssa. Mistäköhän johtunee - suurin osa englanninkielisistä pukeutumiseen liittyvästä aineistosta ei sisällä lainkaan Suomen talveen soveltuvia vaatteita.

Kolmas kombinaatio onkin jo hiukan vakavammin otettava, mutta ei liian ryppyotsainen. Henkarissa roikkuessaan ei näytä kovin kummoiselta, mutta päällä ollessa tuo ihanasti itsevarmuutta ja lisää työmotivaatiota. Asenneyhdistelmä. 

Käyttökertoja kertyy paljon työpäivistä, jolloin ei tarvitse olla liian konservatiivisesti pukeutunut, mutta tekee mieli siitä huolimatta vaikuttaa asialliselta.

Neljäs yhdistelmä on käytössä liiankin usein, ja lähinnä siitä syystä ettei lämmitys toimi niin ärhäkkäästi kuin monissa muissa taloissa. Kotiin tullessa villapaitiksen vetäminen villapaidan päälle on jo automatisoitunut rutiini. Pahimpina päivinä kahden villapaidan päälle päätyy vielä urheilufleece - jotain mitä en ollenkaan laskenut osaksi 33 vaatetta.

Lämpövarustuksen kruunaavat kelsitöppöset.
Vierailijoille tarjotaan valitettavasti vain villasukkaa.

Talvivaatteiden lista vaatinee vielä pientä viilausta.

Tämä yhdistelmä on suosikkini kaikista yhdistelmistä. Värit, tasapaino, vaatteiden muotokieli. Harmi vain, että harvemmin sisätiloissa tekee mieli kovin pitkään käyttää ulkohattua, ja ulkona ei tarkene ilman takkia - joka onkin viimeinen yhdistelmä.

Tämä yhdistelmä taitaa jäädä odottamaan loppukevättä pahimmassa tapauksessa tai kesän alkua.
Toimii säätilasta riippuen sekä takki kiinni että auki.

Yhdistelmäon mielestäni  lämmittävyydeltään lähinnä syksyyn ja kevääseen sopivaa tasoa.

Kylmimpiin talvikuukausiin takin alle pitää vetää joko erikseen villatakki tai vaihtaa takki kokonaan lämpimämpään. Tänä talvena kunnon talvikamoille ei tullut käyttöä juuri lainkaan, mutta taidanpa silti säilyttää niitä ensi talven varalla - jos vaikka kylmiä talvia olisi vielä luvassa.


Sunday 23 March 2014

Nykyminimalismi vs. aiempien sukupolvien nuukuus

Tavarayltäkylläisyys on suhteellisen tuore ilmiö. Sanon suhteellisen, sillä vaikka omana elinaikanani en ole koskaan kokenut puutetta tavarasta, muistan monia isoäitini lapsuustarinoita, joissa tavaran arvo nousi keskeiseksi motiiviksi: esimerkiksi koskettavaa ensimmäisten kenkien tarinaa ja niihin liittyvää draamaa kerron varmaan myös omille lapsilleni.

Nuukuus tavaran suhteen näkyy isoäitieni elämässä edelleen. Miksi ostaa uutta, jos vanha toimii tai jos jostain (roskaksikin luokiteltavasta) saa aivan käyttöön soveltuvan. Hyvänä esimerkkinä lautaset ja tarjottimet: pakastepizzan pohjallinen on monesti saanut (omasta mielestäni sopimatonta) suitsutusta sen kätevyydestä ja huuhteluhelppoudesta.

Mitään ei hankita turhaan. Mitään ei myöskään hankita uutena, jos vain suinkin mahdollista (koska roskalavat tursuavat aarteita muutenkin). Koriste-esineet saavat yliolkaisen tuhahduksen, moni vekotin mulkaisun, joka on suunnattu kaikenlaisille kotkotuksille. Toisen isoäidin vakiolausahdus taas kommentoi uusimpia värkkejä hilpeästi kommentoiden "kuinka nämä xxx ovat niin suosittuja tällä hetkellä".

Tällä hetkellä.

Eikö koko minimalismin tavoittelussa ole ajatuksena, että kaikki tavara on mahdollsimmin ajatonta. Ajatonta niin, että se kestää villityksien ja muodin vaihtumisen, niin että se KESTÄÄ pidempään kuin eri suuntaukset. Lisäksi tavaralla tulisi olla myös todellista käyttöarvoa niin ettei ilman sitä arki sujuisi normaalilla tavalla. 

Tavaroita vain käyttöä varten.
Minimalistin keittiössä vain joka päivä tarvittavia astioita. Ei hienompaa kahviastiastoa, ei fiinejä yhden toiminnon vipstaakkeileita.
Minimalisin kirjahyllyssä vain oppaita ja faktaa. Ei kertakäyttöistä kaunokirjallisuutta, jolla ei ole muuta tunnearvoa kuin että se on joskus saatu tai ostettu.
Minimalistin vaatekaapissa vain käyttöön soveltuvia vaatteita.

Tältä näyttää nykyminimalismi. Sillä ei ole mitään tekemistä isoäitieni minimalismin kanssa.

Muistan lapsuuteni mummolan vinttikomerot ja loputtomat varastot kaikkea, mitä ikinä askarteluun/leikkiin saattoi tarvita.
Kun omilleen muuttaessa edes vihjaisi jonkin huonekalusteen tarpeesta, pääsi kaivelemaan ulkovarastojen romukätköjä. (Edelleen ihmettelen, mitä mahtoi liikkua isovanhempani mielessä kun hän säilöi 10 metriä vanhaa puhelinkaapelia niihin kaappeihin, joita silloin joskus sai kerättyä nurin menneiden firmojen lopettaessa).

Sillä minimalistinen eläminen tarkoitti vähällä elämistä. Se tarkoitti, että kaikki materia, jolle joskus mahdollisesti tulee olemaan jotain käyttöä säilytetään. Siis kaikki. Mahdollinen. Muovisista pakkausrasioista alkaen.

Se, että nykyään halutaan elää vähemmän tavaramäärän kahlitsevana on nurinkurinen ajatus, sillä ennen se, ettei tavaraa ollut kun sitä  tarvittiin kahlitsi vielä tehokkaammin.

Nykyminimalisti luottaa siihen että talous toimii. Aina on luotto siihen, että kun/jos jotain tarvitsee, sen saa kaupasta. Että kyllä sitten on varaa ostaa tarvitsemansa, että on olemassa vielä kauppoja jotka tavaroita myyvät. Nykyminimalisti ei hamstraa mitään varastoon pahan päivän varalle.

Mutta missä menee järkevä raja varastoimisen ja hamstraamisen välillä? Mikä on järkevä hamstrausraja tavaroille, joita saa silloin vain silloin tällöin?

Tuesday 18 March 2014

Perinteinen lapasmalli

Perinteiset lapaset: käyttökamaa


Lapasten kutominen on mukavaa puuhaa. Lisäksi siitä on tuloksena arkiseen käyttöön soveltuva pari kädenlämmittimiä.

Ehkä juuri siitä syystä olen hurahtanut lapasten tekoon. Olen kutonut useita pareja kirjoneulelapasia melko perinteisillä malleilla, jotka nyttemmin olen antanut erilaisina joululahjoina uusiin koteihin.

Olen kokeillut monenlaisia väriyhdistelmiä. Usein valitsen kaksi väriä, toisen vaalean ja toisen tumman, toisen värikkään ja toisen neutraalin. Mielestäni tällä tavalla kaunis kirjoneule pomppaa mukavasti esiin.

Kerran päätin kuitenkin kokeilla hiukan hillitympiä ja vähemmän kontrastoivia väriyhdistelmiä. Värit valitsin niistä, joita sattui löytymään lankavarastosta muiden suunnitelmien jäljiltä. Tuloksena olivat nämä.

traditional Finnish knitted mittens
Yksi perinteisimmistä lapasmalleista

Liekö kyse väristä vai mallista, mutta neutraalit ja harmahtavat lapaset nousivat heti suosikeikseni. Olen käyttänyt näitä kohta kolme vuotta ja pidän niistä aina vain enemmän.

Kuvion suunnitteluun käytin aikaa. Aiemmista kutomistani malleista tiesin jo valmiiksi sopiviin lapasiin tarvittavat silmukka- ja kerrosmäärät, joten kuvion suunnittelu oli helppoa. Selailin monta hapertunutta ja vanhalta painomusteelta tuoksuvaa käsityökirjaa. Malleja enemmän löysin neuvoja hyvien lapasten ja polvisukkien suunniteluun ja kutomiseen: kuinka laskea oikein jalan leveneminen pohkeen kohdalla, mikä on lämpimien ja kestävien lapasten salaisuus...

Halusin silti ehdottomasti kutoa lapaset perinteisellä tähtimallilla. Vaikka olin jo joitain itse hahmottelemiani mallejakin tehnyt, halusin sukeltaa syvemmälle perinteisen suomalaisen lapasmallin historiaan. Lapasia löytyi vain muutamia malleja, mutta tähtikuviota useampia. Alla kaksi suosikkiani.

traditional Finnish knitting
☆ Tähdet tähdet ☆
Laskeskeltuani silmukkamääriä päädyin vasemmanpuoleiseen. Mietin kauan, tekisinkö lapasista kaksi- vai kolmiväriset, mutta päädyin kokeilemaan harmaan lisäämistä - mikä oli lopputuloksen kannalta loistoajatus.

Lapaset ovat sopineet jokaiseen takkiini, oli kyse talvi-, syys- tai kesätakista (kyllä, kesälläkin toisinaan). Ottaen huomioon, että takkien värit ovat olleet kaikkea sinisestä oransiin, niin yksien lapasten sointuminen kaikkiin on ollut silmiäavaavaa.

Jos nämä lapaset sattuvat kulumaan puhki, teen ensi tilassa samanlaiset. Hiukan laadukkaammasta langasta...
Tosin en toivo että näille käy mitään :)


Sunday 16 March 2014

Tavara päivässä -kokemuksia

Haastoin itseni aiemmin karsimaan yhden tavaran päivässä. Projektin julkistamisesta on kulunut muutama viikko, mutta selkeitä muutoksia on havaittavissa.

Tärkein muutos on ilman muuta se, että toinen puoliskokin on hiljalleen lähtenyt mukaan leikkiin. Aiemmin suurin osa yhteisistä tavaroista, joiden maltilliseen vähentämiseen kommentti oli ollut lähinnä "no mutta eihän se niin paljon tilaa vie", "mutta sehän on muisto henkilöstä x / paikasta y / tapahtumasta z" on alkanut muuttua karsivampaan suuntaan. Moni ennen rakas (ja hyödytön) tavara on päässyt uudelle matkalle, joko myyntiin tai kierrätyslaatikkoon.

Toisen havahtuessa on myös paljastunut omia aukkokohtia tavaroiden tarpeellisuudesta. "Ja tuo hyödytön juttu sitten lähtee kanssa". Mikä höydytön muka? Kyllähän nyt näitä pitää olla... Vaikkei tosin vältämättä näin paljon... Taidat olla oikeassa... Laitetaan pois.

Aamupuuroa syödessä katselemme tavaroita jo "sillä silmällä", ja teemme suunnitelmia mihin minkäkin poislähtevän tavaran viemme.

Projektin päivittäinen jatkaminen ja iltaiset julistukset päivän poislaitettavasta tavarasta ovat saaneet aikaan muutoksen, jota alkuvaiheessa pidin mahdottomana. Matkaa on silti vielä jäljellä. Samoin rikkinäisiä muistoesineitä kaapeissa.

Thursday 13 March 2014

Housujen kokomuutos

Tämä on tarina täydellisten puvunhousujen etsimisestä.

Olin pitkään haikaillut siistejä, työpukeutumiseen sopivia housuja. Beigejä ja täyspitkiä, hyvästä materiaalista tehtyjä ja leikkaukseltaan istuvia.

Trouser refashion from ill-fitting pants to gorgeous trousers

Olin puolihuolimattomasti kierrellyt muutamissa pukukaupoissa kyselemässä, mutta tyhjin käsin. (Taisi johtua kesähelteistä, mutta liikkeillä ei ollut tarjota kuin 7/8-osaisia lahkeita. Naurettavaa - nehän näyttäisivät heti siltä, että nyt on pitkä ihminen ostanut lyhyen ihmisen housut.) Muutamia löysin nettikaupoista ja muutamia kävin jopa liikkeessä asti sovittelemassa. Mutta ei ei ja ei, materiaali oli epämiellyttävän muovista, leikkaus ei istunut ja lahkeissa oli meneillään aivan outoa härdelliä, eivätkä mitkään olleet tarpeeksi leveitä lahkeen päälle vedettäviksi.

Melkein olin jo tyytynyt kohtaloon, että ensi kerran talvella ulkomailla ollessani voisin yrittää muistaa muutamassa naisten pukuliikkeessä käydä. Hinta ei olisi ollut kovinkaan halpa, mutta siistit pukuhousut löytyisivät varmasti vain pienellä kiertelemisellä.


Mutta sitten.

3,5 eurolla Suomessa valmistetut, puhtaasta villasta tehdyt housut. Ja millä leikkauksella! Lahkeet liehuivat ja etuprässi oli vankka. Istuivat takapuolen ja reisien ympärille, ja pituus oli juuri täydellinen. Leikkaus oli mitä ilmeisimmin jostain 70-luvun tienoilta, sillä korkea vyötärö ja ihanat lahkeet eivät (surullista kyllä) ole olleet muodissa enää hetkeen.

Sovituskopissa keikistellessäni en voinut estää itseäni virnistelemästä samalla kun sovitin housuja jalkaani. Tuntui siltä, kun olisin löytänyt aarteen.

Mutta.
Vyötärö oli tehty ampiasvartaloiselle.
Housut, jotka muutoin olivat täysin sopivat kiristivät ja kahnasivat vyötärönauhan ympäriltä niin, että hyvä kun eivät ratkenneet liikuskellessa.
Epätoivo, joka vyöryi ylitseni kun tuo vaivainen yksityiskohta uhkasi pilata täydellisen löydön.

Riisuin housut jalastani ja vedin syvään henkeä.
Mietin.
Olisiko tässä jotain tehtävissä?

Tutkailin housujen rakennetta, saumojen yhtymäkohtia.
Virnistys hiipi kasvoille.
Tämähän voisi toimia - eikä vain toimia, vaan pienellä vaivalla voisin saada mahtituloksia aikaan.

Kävelin kassalle.

Seuraavaksi kuvin havainnollistettuna, mitä housuille oikein tapahtui.
Kuten yleensä tuppaa käymään, niin ennen-kuvia saumoista en tietenkään ymmärtänyt ottaa.

Koska lisätilaa ei tarvittu minnekään muualle kuin vyötäröön, muutos oli suhteellisen pieni ja helposti toteutettavissa.

Ensimmäiseksi ratkoin vyötärönauhan irti housuista. Vyötärönauhaan oli helppo saada muutama tarvittava sentti lisää takasaumasta, sillä saumanvarat olivat reilut.


Tässä kuvassa näkyy, millaiset saumanvarat olivat alkuun (alempi osuus) ja kuinka paljon nipistin saumoista lisäpituutta vyötäröön (ylemmät saumanvarat).


Itse housuosioon lisätilan säätäminen oli sitäkin helpompaa. Ratkoin vain auki etuosassa olleet muotolaskokset, jotka saivat vyötärön kaventumaan liiankin äkkijyrkästi. Yllä olevassa kuvassa näkyy vielä aavistus vanhoista muotolaskoksista.

Sitten vuorossa oli palojen ompeleminen takaisin yhteen. Koska halusin kunnioittaa ihanaa materiaalia ja välttää kaikki vältettävissä olevat ompelukonekatastrofit, ompelin saumat käsin. Alla olevassa kuvassa näkyy käsinommel sekä edestä että takaa - sanomattakin selvää on, etten lainkaan panostanut nurjalle puolelle jäävän ompeleen siisteyteen.

Lopputuloksena ihanat housut, jotka ovat toivottavasti laadultaan paremmat kuin kansainvälisistä ketjuliikkeistä ostetut. Erityisesti housujen leikkaus ja lahkeet viehättävät - vaikka housut saivatkin myös hiukan sivustakatsojalta kommenttia korkeasta vyötäröstä.


Näissä housuissa ei ainakaan aluspaidan helma pääse bleiserin alta vilkkumaan!


Tuesday 11 March 2014

Haaste: Project 333 (varjoiluna)

Project 333 on jo hetken keikkunut esillä seuraamissani blogeissa. Perusajatus projektissa on, että 3 kuukautta käytetään vain 33 vaatetta/laukkua/kenkää/huivia/korua. Lisätietoja projektin omilta sivuilta tai tästä kirjasta.

Olen jo jonkin aikaa seurannut postauksia, jotka käsittelevät joko projektia tai vähemmillä vaatteilla toimeen tulemista. Innolla olen selaillut muiden 33 vaatekappaleen listoja, kuvakollaaseja ja asukokonaisuuksia. Tällä hetkellä googlatuin sanayhdistelmäni on "P333 wardrobe", jolla löytyy yllättävän hyviä kokonaisuuksia. Varsinkin kesävaatekokonaisuuksista löytyy paljon materiaalia, mutta talvisia vaatekokonaisuuksia huomattavasti vähemmän. Loogista sinänsä, sillä suurin osa ihmisistä taitaa kuitenkin asua hiukan lämpimämmissä maanosissa.

Jatkoin kuitenkin ajatusleikkiä talvisesta P333 mukaisesta vaatteistosta. Mitä valitsisin, mitä todennäköisesti käyttäisin? Aiemmin yritin raapustella kokonaiskuvaa nykyisistä vaatteistani - siinä loppujen lopuksi onnistumatta. Tämä on TAKE TWO - kokonaisuus useimmin käyttämistäni vaatteista ja lempivaatteistani. Siis talvisista sellaisista. Sisällytin listaan myös kaikki ne tyylini osa-alueet, joita esittelin aiemmin tässä postauksessa.

Oma P333 kokonaisuuteni muodostui seuraavanlaiseksi:

VarjoP333 haasteen palaset
P333 mukainen vaatesuunnitelma kolmelle talvikuukaudelle.
Jälkeenpäin tarkastellessani huomasin, että olin unohtanut täysin laskea mukaan laukut, vyöt ja korut, jotka tiukumpien sääntäjen mukaan kuuluvat laskettaviin vaatteisiin. Noh, kyseessä on kuitenkin luonnos.

Varsinainen projektin aloittaminen epäilyttää. Selviänkö? Palellunko? Huomioinko nyt kaikki tilaisuudet, joihin minun täytyy pukeutua?

Niinpä päätin aloittaa projektin kokeilemisen varjokokeiluna. Toisin sanoen: en ottaisi vielä ratkaisevaa askelta ja pakkaisi kaikkea muuta pois näkyvistä, vaan koettaisin tulla toimeen yllä olevilla. Samalla tiedostaisin myös, mitä ylläolevista oikeasti käytän ja mitkä ovat ennemmin vain mielikuvavaatteita.

Vuodenajan vaihtuessa raportoin tarkemmin, kuinka vaatteiden tiedostettu rajoitettu käyttö ja rajoitettujen vaatekappaleiden käyttö on luonnistunut ja kuinka onnistunut oma talvinen P333 valikoimani on. Ehkäpä myöhemmin myös kokemuksia varsinaisesta P333-kokeilusta (mutta odotetaan ensin niitä hiukan lämpimämpiä aikoja, että voin enemmän soveltaa muiden esimerkkejä toimivista vaatekokonaisuuksista).

Sunday 9 March 2014

Sekalainen elektroniikka

Välillä tuntuu siltä, että johdot ja elektroniikkalaitteet lisääntyvät keskenään omissa pahvilaatikoissaan.
Miten muuten voi selittää sen, että johtosekamelska vain kasvaa ja johtojen määrä lisääntyy, eikä siltikään ole harmainta aavisustakaan mikä johto oli tarkoitettu mihinkin ja tuleeko sitä ilman toimeen?
Kauhuskenaario, jossa arvokkaan härpäkkeen johto katoaa selittämättömästi kierrätykseen ei houkuttele - kuin ei myöskään epämääräinen rykelmä.

Looginen ratkaisuhan tietenkin olisi ottaa jokainen laite erilleen ja siihen sen kuuluvat johdot ja lisäkaapelit ja varakytkennät.

Logiikka pettää, kun tästäkin huolimatta epämääräisiä muuntajia ilman laitetta siunaantuu joka nurkkaan...

Oma ratkaisu: jos en tarvitse laatikon johtoja/muuntajia ennen kesää, olen todennäköisesti hankkiutunut jo eroon laitteesta tai korvannut johdon jonkun muun laitteen johdolla.

Nyt kun vielä tietäisi, ovatko kaikki virtapistoke-usb -muuntajat samanvahvuisia ulosanniltaan...

Monday 3 March 2014

Kohti unelmien yksinkertaista vaatekaappia: Vaatteiden kartoitus

Pystyn muistamaan jokaisen vaatekaapissani oleskelevan vaatekappaleen. Minulla on myös selkeät hahmotelmat siitä, minkä kanssa osat sopivat yhteen ja mitä vaihtoehtoja minulla on.

Ainakin niin haluan itselleni uskotella.

Ongelma syntyy vasta, kun aloin harkitsemaan käytössä olevien vaatteiden vähentämistä täsmälliseen lukuun. Päässäni pyörii, että ainakin ne mustat ja sitten ne toiset beiget ja farkut ja sitten kaikki shortseina...

Yritin saada pääni sisäistä kaaosta järjestykseen, ja aloin luonnostella omistamiani vaatteita paperille.

Vaatteiden kartoitus - täydellisen vaatekaapin rakennusaineksia, housut, shorsit ja hameet
Plussien ja miinuksien listaamisesta vasta pääsinkin vauhtiin. Oikein innostuin kun pääsin piirtelemään rakkaimpia kenkiäni, takkejani ja huivejani.

Vaatteiden kartoitus - täydellisen vaatekaapin osasia, takit, kengät ja laukut.
Sitten alkoi tökkiä...

Paidat, villapaidat, neuleet, aluspaidat, kauluspaidat, toimistopaidat, trikoopaidat... Kaikki tuntuivat liian samanlaisilta, jotta olisin jaksanut piirtää monta erilaista versiota peruspaidasta. Kaikissa olisi myös ollut samankaltaiset plussat: ihana, perus, luottovaate. Joidenkin kohdalla miinuksena vain, että näitä on jo muutama...

Lopetin piirtolistauksen.
Sen sijaan, että kartoittaisin kaikki omistamani ENNEN kuin valitsen parhaat, voisin vain valita lempivaatteni suoraan muistin varassa.

Kätevää.
(Missään vaiheessa en edes harkinnut, että olisin kävellyt vaatekaapilleni ja valinnut parhaat suoraan hyllyltä. Aivan liian sotkuista.)


Sunday 2 March 2014

Ohuet saapassukat

Aiemmin haastoin itseni käyttämään käsityötarvikevarastoani vähintäänkin kolmasosaan entisestä.

Miksi aloittaa mistään turhan vaikeasta - niinpä loin puikoille tarvittavan määrän silmukoita ihan perussaapassukkia varten.
Tässä tulos.

Yksinkertaiset saapassukat Nallesta.




Saapassukkien tarve on erittäin perusteltu.
Mikään ei ärsytä enemmän kuin kumisaappaiden nilkaan kertyvä löysä nilkkasukan varsi.
Myös tyylikkäämpiä saapikkaita käyttäessäni haluan silloin tällöin vetäistä sukan ja nahan väliin lämmittävän kerroksen. Tässä tapauksessa tärkeäksi sukkakriteeriksi nousee sukan paksuus: Liian paksu sukka tuntuu ahtaalta ja ennen pitkää tuhoaa kengät (lempikengilleni kävi juuri näin, liian paksujen villasukkien käyttö haurastutti lopulta nahan ja kumin välisen liitoksen).

Malli on täältä ja lanka on ihan perussukkalankaa, Novitan Nallea.
Tätä sain kerittäin eräältä sukulaiselta, jonka oma kutomisprojekti oli joutunut jäihin.

Aikani kun istuin noita keriä katsellessa, en keksinyt mitään sen lennokkaampaa projektia kuin yksinkertaiset, yksiväriset sukat.

Sukat jalassa, jalat hukassa.























Väri ei sinänsä ole mikään mahdoton - muttei toisaalta mikään lempivärini.
Farkunsininen sopii farkkuihin, ja jos sitä jo on farkuissa niin sitä on hiukan haastavaa yhdistellä.
Varsinkaan kun omistamani lanka ei kokemani perusteella sovellu juurikaan näyttäviin, saatika mukaviin ja lämmittäviin, asusteisiin.

Sukkalanka päätyi siis sukiksi.
Vieläpä sukiksi ilman liikoja krumeluureja.

Koristekuvio rajoittuu sukan yläosaan. Nilkasta alaspäin halusin pitää sukan niin ohuena kuin mahdollista. Loppuun asti jatkuva raidoitus lisää sukan istuvuutta ja vähentää ns. "kotivillasukka"-fiilistä mikä yleensä lörtöistä villiksista tulee mieleen.


Viimeiseksi se paras kuvakulma, joka mukavasti hoikentaa pohkeita :)


Saturday 1 March 2014

Kirjahyllyn sisältö = omistajan persoona?

Kirjahylly ja kirjojen määrä.
Se jos mikä herättää voimakkaita mielipiteitä.

"En minä muita ostele kuin kirjoja", "kyllä kirjoja nyt pitää hyllyssä olla ja paljon", "ammattikirjallisuus", tarvitsenhan minä näitä, kirjahyllyni kertoo minusta enemmän kuin haluaisinkaan paljastaa...

Monilla tuntemillani ihmisillä kirjoihin liittyy vahvoja mielipiteitä. Usein kirjojen omistamista pidetään merkkinä sivistyneisyydestä, ja omaa viisautta yritetään kasvattaa omistamalla aina enemmän kirjoja.
Myös omaa persoonaa haetaan kirjahyllyn kautta: kirjahylly nähdään mielenmaiseman karttana.

Mitä kirjahylly oikeastaan kertoo ihmisestä?
Tietenkin ihmisten kirjahyllyä tutkimalla näkee nopeasti, millaisia yhteisiä kiinnostuksen kohteita on. Puheenaiheita on helppo keksiä, jos muistaa edes muutaman teoksen kaverin kirjahyllystä, tai yleisistä aihepiireistä.

Kirjahyllyn luoma kuva voi tosin olla hyvinkin yksipuolinen, hiukan vanhentunut ja harhaanjohtava. Yksipuolinen, koska suurimmalla osalla on taipumusta hankkia aina vain samanlaisia kirjoja, samalta kirjoittajalta, samaa genreä tai tietyn alan oppaita.
Vanhentunut, koska kerran hankitusta on aina suuri kynnys hankkiutua eroon.
Harhaanjohtava, sillä yleensä vain marginaalisemman kirjallisuuden joutuu itselleen ostamaan. Muun massan kun saa helposti lainattua vaikka kirjastosta.

Mitä kirjahyllyni oikein kertoo minusta?
Katsellessani kirjahyllyni sisältöä tästä näkökulmasta huomasin, että suurin osa kirjoistani oli niitä, joita joskus innolla luin ja keräsin kauniiksi riveiksi, mutta en tulisi enää koskemaan.
Kirjahyllyni ei vastannut niitä lukutarpeita, joita minulla on.

Haluanko kirjahyllyni kertovan sellaisia?
Kun kirjahyllyn sisällön ajattelee kurkistuksena omistajan mieleen, on kaksi todennäköistä vaihtoehtoa:
Tarkoituksellinen persoonan ja mielenkiinnon kohteiden esiintuominen.
Tahaton kokonaisuus, joka on summa kaikesta sekalaisesta ja ei-tärkeästä, jota hyllyihin on sattunut kertymään.
Itse en näe tarpeellisena ohjailla vierailijoiden ajatuksia kirjoilla, joita en lue ja joita en enää tarvitse.

Sekä ennen kaikkea: tarvitseeko kirjahyllyn kertoa persoonastasi?
Oma vastaukseni on pohdinnan jälkeen selkeä ei, mutta todennäköisesti se sitä edelleen tekee.
Kaikesta kirjallisuudesta en ole eroon hankkiutumassa, joten tärkeimpinä ja mielenkiintoisimpina säilyttämäni kirjat kertovat jopa enemmän kuin sattumanvarainen kirjapaljous vuosien varrelta.

Tulevat muutot kevenivät radikaalisti, kun asetin kirjahyllyn sisällön kriittisen tarkastelun alle.