Vähemmän vaatteita kuin koskaan

Tein itselleni kokeen ja pakkasin pois kaikki vaatteeni. Myös ne, joita olin ottanu aiemmin mukaan P333 -suunnitelmaani. Kaikki pois kaapista, pois silmistä ja aloitus puhtaalta pöydältä. Päätin ottaa kaappiin takaisin vain niitä vaatteita, joita oikeasti tarvitsen ja joita myös tykkään työssä ja arjessa käyttää. 

Haasteeni erosi huomattavasti aiemmasta Projekti 333 -yritelmästäni, ja tuloksena oli huomattavasti vähemän käyttövaatteita kuin olisin tarkasti etukäteen suunnittelemalla saanut rajatuksi.

Mitään sen kummempia rajoituksia en asettanut: jos halusin jotain käyttää, kaivoin sen esiin ja otin käyttöön. Jos välillä tuntui siltä että halusi käyttää hieman naisellisempaa kuin olin aiemmkn ottanut, otin haluamani vaatteen esiin ja lisäsin käytön jälkeen kaappiin. 

Ainoa asia mitä mietin, oli se että voisinko laittaa jo jotain valmiiksi kaapissa olevaa vai jaksaisinko nähdä sen vaivan, jota etsiminen, silittäminen ynnä muu sellainen vaatii. Usein tulin siihen tulokseen, että kaapissani oli juuri passeleja vaatteita, enkä tuntenut mitään tarvetta vaihdella vaatteita vain vaihtelemishalun vuoksi. 

Neljän viikon jälkeen vaatekaappini sisältö näyttää kutakuinkin tältä. 

Listasta puuttuvat kaikki alusvaatteet ja aluspaidat, sukat ja sukkahousut ynnä muu harpäke, joka ei näy ulospäin ja jota pitää usein pestä. 

Hämmentävää. 

Usein minimalistisia vaatelistoja lukiessani tuntui, etten ikinä voisi karsia omaa vaatekertaani yhtä pieniin lukuihin. Ajatus tuntui mahdottomalta. Ja kyllä se oikeastaan tuntuu edelleenkin - en ikinä voisi karsia vaatteitani näin pieneen määrään. 

Tärkein ero on kai siinä, että tiedän vaatteideni olevan saatavilla. Jos sittenkin tunnen tarvitsevani sitä ja sitä vaatetta, saan sen esiin ilman suurta ajallista tai rahallista panostusta. 

Tällä hetkellä mielessä vilahtelee silloin tällöin ajatus siitä, että jokin simppeli mekko olisi kiva vetäistä päälle silloin tällöin. Jompikumpi näistä mekoista (valkoinen tai musta) ajanee asiansa. 

Enää pitää vain päättää kumpi olisikaan parempi valinta kokonaisuutta ja yhdisteltävyyttä ajatellen.

Mahdollisimman yksinkertaisesti rannalle

Miksi panostaa varsinaisiin rantavaatteisiin?

Kaikki tarpeellinen on muutenkin käden ulottuvilla.

Kaverini kutsui minut mukaansa rannalle. Autolla mentäisiin ja koko päivä oltaisiin. Mikäpä ettei - paitsi ettei minulla ollut käden ulottuvilla juurikaan rantavaatteita.

Hankin kyllä joitain vuosia sitten ihanat rantavermeet: ylä- ja -alaosan, samasta uimavaatekankaasta tehdyn, mahan peittävän halter-yläosan, jonka voi kätevästi vetäistä bikinien päälle ja vielä mätsäävän minihamosen - uimapukukankaasta myöskin. Lyhyesti sanottuna siis täydellisen rantasetin, jolla voisin paljastella tai peitellä juuri niin paljon kuin mieli tekee ilman että tarvitsee miettiä lainkaan mitkä päällä voi pulahtaa veteen ja mitkä pitää erikseen ensin riisua. 

Mutta mutta... 

Setti sijaitsi paikassa, josta en sitä saisi käsiini ennen h-hetkeä.

Otin sitten asiaan hieman toisen lähestymistavan: mitä saisin napattua mukaan nopeasti ja ilman häsläystä. Lisäksi jotain rannalle tarvittavia peruselementtejä piti saada mukaan, kuten jonkinlainen uima-asu, selkää ja hartioita paahteelta suojaava kerros ja päätä suojaava lieri.

Yksinkertaisista aineksista syntyi sitten päivän rantalook.

Kauluspaita on normaali valkoinen kauluspaita, jonka kangas on itsessään melko ohutta. Paidan mallia ja leikkausta en aivan voi sanoa rakastavani, joten pieni altistus merivedelle ja kulumiselle ei aiheuttanut suuria tuskia. Hyvä vaan että saan käytettyä :) Hattu on hellehattu muutaman vuoden takaa ja uimavaatteet sitten arkikäytössä olevat niin sanotut halliuikkarit: perus musta setti valkoisine vauhtiraitoineen.

Merellä tuli vietettyä ihana päivä, eikä paahteesta tarvinnut huolehtia. Taisi jopa olla ensimmäinen kerta kun en rannalle mentyäni palannut takaisin punaisena. Aivan niin kuvauksellinen en tainnut olla kuin olisin voinut, mutta tärkeintä oli että oli hauskaa ja että sai sekä oltua auringossa että pulahdeltua veteen niin paljon kuin vain halusi. 

Hämmennyksellä muistan, miten edellisellä uimavaateshoppailukerralla kaverini oli täysin sitä mieltä, ettei hän kehtaisi mennä rannalle ilman kunnollisia rantavarustuksia (joihin siis kuuluivat perusbikinien lisäksi myös uimapukualaosan alle tulevat uimapuvunalushousut, bikiniyläosan alle lätkäistävät rintapalat ja lipokkaat. Näitä sitten metsästettiin jonkin aikaa. 

Itse olen ollut täysin tyytyväinen omistamaani bikinisettiin, eikä nykyisessäkään kombinaatiossa ollut sen kummempaa valittamista. Uimahalliasussa oli kenties jopa mukavampaa oleskella kuin ranta-asussa, sillä nämä tuntuvat jo kuin toiselta iholta. Toivottavasti se ei tarkoita, että kangas on alkanut hapertumaan...

Sama mekko moniin juhliin

Kuinka asustaa sama mekko useisiin juhliin

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että samaa mekkoa (ja miksei asuakin) voi ja tulee käyttää eri tilaisuuksissa, eri asustein ja kokonaisuutta muunnellen. En oikein jaksa ymmärtää, miksi pitäisi hankkia uusia vaatteita varta vasten jotain tiettyä tapahtumaa varten.

1. Itse mekko

Yksinkertaisinta saman mekon uudelleenkäyttö on silloin, kun mekko itsessään on yksinkertainen. Oma mekkoni on raikkaan luonnonvalkoinen, sillä pidän sen kirkkaasta ja asukokonaisuutta piristävästä vaikutuksesta. Muunlaiset mekot toimivat myös, sillä perusajatukseltaan koko homma toimii kuitenkin muiden asusteiden, korujen ja vaihtuvien osasten ympärillä.

Tämä mekko oli yksi osa aiempaa Projekti 333 hahmotelmaani, vaikka joutuikin mustan mekon syrjäyttämäksi häiden ja pikkumustan helppokäyttöisyyden vuoksi. Ompelin sen kaksi vuotta sitten kierrätyskeskuksesta löytämästäni puuvillakankaasta (tai oikeastaan suuresta pöytäliinasta) ja saamastani vuorikankaasta. Koska kangas on mukavan jämäkkää mekon a-linjainen muoto säilyy mielestäni ryhdikkäänä ja yläosa pysyy mukavasti paikoillaan. Ei ole tämän mekon kanssa kertaakaan tarvinnut hätääntyä siitä, että olkain olisi koko ajan tipahtelemassa tai että helma olisi jäänyt kiinni alusvaatteisiin tai mistään muustakaan. Silittämistä tämä tietysti säännöllisesti tarvitsee.

Mekon malli on siis yksinkertainen ja kangaskin monenlaiseen asustemateriaaliin mukautuva. Tykkään silti useimmiten asustaa sitä hieman, ja useimmiten mekon pariksi on vakiintunut leveä vyö. (Osittain johtuu myös siitä, että muutoin yläosan ja hameosan liitos, eli siis mekon vyötärö, jää hieman ylemmäksi kuin oma luonnollinen vyötäröni. Huomasin asian vasta kun olin mekkoa muutamia kertoja käyttänyt, mikä nyt ei enää tämän mekon kanssa auta. Kenties ensi kerralla samaa kaavaa käyttäessäni...)

Mekkoa sellaisenaan - ilman mitään asusteita tai vöitä - en ole käyttänyt kertaakaan. Mekko on kuin tyhjä kangas: kaikki mitä sen päälle lisätään korostuu ja tulee kauniisti esille.

2. Yksinkertainen: kultainen kaulakoru + musta vyö

Yhdistelmä on kenties yksinkertaisin, miten tätä mekko olen koskaan käyttänyt. 

Tai no, kerran taisin vetäistä mekon päälleni pekän mustan vyön kanssa, mutta tilanteesta unohdin ottaa kuvan. Eipä sillä, että asukokonaisuus jotenkin oleellisesti muuttuisi, sillä tässä en ole lisännyt mitään sen kummempaa kuin kauniin, kultaisen kaulakorun.

Musta vyö on mukava kontrasti valkoisen mekon kanssa, vaikka musta-valko väriyhdistelmä on ehkä klassisinta minimalismivaatetusta mitä olla voi. Jos joskus silmääni sattuu osumaan mukava, joustava ja leveä vyö ruskeana, niin saattaa olla että se syrjäyttäisi tämän mustan.

Olen huomannut, että tärkeintä uumavöiden käytössä on se, että ne hieman joustavat. Tässäkin vyössä on takana jousto-osuus. Kerran jouduin viettämään kokonaisen päivän automatkustaessa täysin joustamattoman, leveän ja uumalle tulevan nahkavyön kanssa, ja se jos mikään oli tuskaista. Joko vyö on niin löysällä, että seisomaan noustessa se seilasi ties missä lanteilla eikä enää korostanut sitä kohtaa mitä sen halusin korostavan, tai sitten istuessa hengitys vaikeutui, alkoi ramaisemaan ja tuntui ahdistusta.

Harmikseni en ole vielä kertaakaan nähnyt missään sellaista vyötä, joka olisi aitoa nahkaa ja jossa olisi myös joustava selkäosuus... Tällaisista saa vihjaista :)

3. Ulkoilmaeleganssia: hattu + huivi + kaulakoru

Lisäyksenä edelliseen kokonaisuuteen lähinnä väreiltään mukavasti mekkoon sopiva lierihattu ja kiiltävä, melko neutraalin värinen huivi. 

Vaikkei se enää  kuvassa näy, huivi on sidottu Kalevala-korun Hannunvaakuna-kaulaketjun kanssa yhteen niin, että itse vaakuna jää solmun alapuolelle näkyviin. Koru on vanha ja pronssinen, hapettunut osittain vihreäksi ja kokonaisuudessaan kauniisti vuosien patinoima. Harmikseni ketju vain on hieman vaikean mallinen: korun saa juuri ja juuri pään sujautettua päähän, mutta sitten koru jää roikkumaan hieman liian alas rintojen tienoille. Huivilla tätä epätasapainoa saa visuaalisesti hieman keikautettua niin, ettei huomio kiinnity vain alhaalla roikkuvaan vaakunaan.

Täytyy tunnustaa, että kuvan kengät ovat mukavimmat kengät koskaan! Ostaessani en edes asiaa tiedostanut, mutta nämä kengät on tehty H-lestin jalkaan - eli siis juuri sellaiseen räpylään kuin oma jalkani on. Tajusin asian vasta kun aloin tutkimaan valmistajan sivuja etsiessäni lisää yhtä mukavia kenkiä. Nyt en luopuisi näistä mistään hinnasta, mutta samalla kuumottaa ajatus mustista, yhtä mukavista ja vielä helpommin eri tilanteisiin ja eri asukokonaisuuksiin yhdisteltävistä kengistä... Ensin pitää vain käyttää nykyiset popot kunnolla loppuun.

4. Tuulen viemää: hattu + huivi + neule + kengät ja mätsäävä laukku

Tätä kokonaisuuttani suunnitellessani mielessäni välkkyivät eleganssit, englantilaiset piknikit, puiden lehtiä havisuttava tuuli ranskalaisessa puutarhassa ja kesäinen neitimäisyys. Unelmakuvani kuitenkin hieman lässähtivät kun sain kuulla juhlavaatetukseni muistuttavan lähinnä Liikkuvan linnan Sophien pukeutumista. Ei aivan sitä, mitä itselläni oli mielessä, mutta päätin että ei se Sophien tyylikään ole huono vertauskuvavaihtoehto. Kyllä siinäkin elokuvassa tuuli hulmutteli helmojen liepeitä ja tempoili lierihattuja mukaansa (ainakin omissa mielikuvissani).

Tämä kokonaisuus käy sitten viileämpiinkin päiviin, sillä neuletakin alle livahtaa mukavasti vielä lämmittävä, pitkähihainen aluspaitakin (joka siis ei näy ulospäin kunhan sen kunnolla käärii piiloon). 

5. Suomiromantiikkaa: sininen kansallispuvun liivi

Vaikka tiedän, ettei virallinen juhlaetiketti hyväksy kansallispuvun muokkaamista tai sen osien käyttöä muuna kuin kansallipukuna, en voinut olla rakastumatta tähän yhdistelmään kun sitä mielenhäiriössäni kotonani kokeilin.

Lainassani oli Jyväskylän kanssallispuku, jota olin miettinyt käyttäväni sitten hieman toisenlaisessa juhlassa. Kansallispuvun liivi on täyteläisen sininen, ja jos en aivan väärin muista niin tehty kauniista villakankaasta ja pellavavuoresta. 

En oikein muista, miksi ajattelin yllä olevaa yhdistelmää kokeilla - kai se oli tuo kansallinen väriyhdistelmä sinisestä ja valkoisesta. Ihastuin kuitenkin niin paljon, että ennen kuin palautin kansallipuvun kopioin liivistä kaavat itselleni siltä varalta, että käsiini joskus eksiytyisi sopivanlaista ja sopivan väristä kangasta... Aluksi ajattelin, että musta olisi mukava väri siinä mielessä, että sitä voisi yhdistellä helposti muihinkin vaatteisiin, mutta myös ah niin tylsä ja turvallinen vaihtoehto.

Liivi tekee saman kuin mitä musta vyö muissa kokonaisuuksissa: kuroo uuman kauniiksi. Kyllä mekkoja käytettäessä on ehdottamasti oltava sitten kunnolla naisellinen!

1 pikkumusta, 14 päivää

Vaatevallankumouspäivän kunniaksi paljastan oman tapani käyttää vaatteitani vastuullisemmin ja ekologisemmin: useammin ja monipuolisemmin.

Muutaman viime viikon ajan olen turvautunut pukeutumisessani pääsääntöisesti vain yhteen vaatekappaleeseen - yksinkertaiseen pikkumustaan, jota aikaisemmin muokkasin omien mieltymyksieni mukaiseksi.

1 mekko, 12 eri kokonaisuutta

Yksi mekko taipui monenlaiseen asuun vain muutamaa asiaa vaihtelemalla.

Tämä muokattavuus on tietenkin yksi pikkumustan eniten hehkutetuista ominaisuuksista, mutta kokemus oli siitä huolimatta valaiseva.

Kaikki lähti oikeastaan liikkeelle häistä, joihin en ollut osannut varautua omaa talven Projekti 333 -vaatekokoelmaa suunnitellessani. Pähkinänkuoressa: mekko tuntui häiden jälkeenkin hyvältä, joten jatkoin käyttöä hieman eri somisteilla.

Aamu muuttui nopeasti helpoksi ja vaivattomaksi rutiiniksi. Vaikkei vaatteiden valintaan ollut aiemminkaan kulunut paljoa aikaa taikka energiaa, kului sitä pikkumustaan pukeutuessa huomattavasti vähemmän. 

Osittain vaivattomuus johtui myös siitä, että käytin mekon kanssa aina mustia leggingsejä. Valinnat koskivat lähinnä aluspaitoja, kenkiä, vöitä ja tarpeellista lämmikettä. Päivän ohjelmaan sopeutettuna tietenkin.

Yksinkertaisimmillaan käytin mekon alla toisenväristä paitaa, joka korosti kivasti mekon muotoa ja toi esiin erivärisen poolokauluksen ja hihat. Tykkään tästä tavasta eniten - kenties siksi että näissä yhdistelmissä pukeutumiseni sai eniten positiivisia mainintoja muilta ihmisiltä.

Joinain päivinä oli hieman kylmempi kuin toisina. Turvauduttuani muutaman kerran hädän iskiessä mukana olleeseen kaulaliinaan ymmärsin että se toimii myös osana kokonaisuutta muutenkin. Harteille heitettynä lämpötilaa on helppo säädellä, mutta kaulan ympäri kietaistuna huivi lämmitti enemmän. Loogista.

Yllä on muutama yksinkertainen asu lisää. Koska talvella mekkoa on hankala (tai oikeastaan mahdotonta) käyttää ilman lämmittävää kerrosta, toivat hihat oman saväyksensä asuihin. Lisäksi yhdistin mekkoon myös mustaa, hihatonta poolopaitaa, joka sulautui hyvin mekon muotoihin.

Koitin sopeuttaa mekkoa myös muihin käytössä oleviin vaatteisiin. 

Olen usein törmännyt ajatukseen, että avonaisella liehukepaidalla asuista saisi rennompia. Rennosta en tiedä sen tarkemmin, mutta mukavaa vaihtelua lisäkerros kyllä toi. Varsinkin kun otin mukaan nauhavyön.

Sitten taas oli päiviä, jolloin aluskerros vain ei riittänyt. Kylmyys ajoi lisäämään päälle neuleen ja paksun vyön. Mielestäni kokonaisuus oli varsin vakuuttava, mutta jälkeenpäin tarkasteltuna melkoisen synkkä. Sama juttu harmaan bleiserin kanssa.

Pitäneekin ottaa pian käyttöön vaaleampia huiveja...

Siinäpä se.

Vaikka kuinka etukäteen tiesinkin ja tein suunnitelmia, kuinka samasta mekosta saisi monta kivaa asua, en ollut osannut ajatellakaan kuinka mukavaa se olisi kiskaista päälle joka aamu. 

Jos mekko ei olisi tuntunut hyvältä, ei sen käyttö tietenkään olisi ollut niin mukavaa.

Pikkumustan muodistusmuokkaus

Pikkumustan muodistus oman maun mukaiseksi:

Projekti 333 -mukaisessa vaatelistassani paljastui äkillinen aukko: hääjuhlapukeutuminen.

Olin ajatellut, että tämä mekko sopisi kaikkiin hieman fiinimpiin tilaisuuksiin erilailla asustettuna, mutta oma sisäinen tapanatsini nousi häiden kohdalla vastaan. Eihän häihin nyt vain VOI pukeutua valkoiseen mekkoon!

Aina vaihtoehtona olisi ollut kaivautua jo omistamieni muiden vaatteiden pariin, ja vetäistä päälle juhlissakin usein käyttämääni valkoiset housut & siisti paita yhdistelmään, mutta vastalöytynyt mekkominäni ei halunnut antaa houkutukselle periksi. Housuasut ovat kertakaikkisen käteviä - mutta jotenkin niistä puuttuu helman heilahdus, vyötärön kapeus helman runsautta vasten, tietty hupsuus ja tyylikkyys...

Ajatus siitä, ettei minulla kerta kaikkiaan ollut mitään kivaa päällepantavaa, oli itänyt takaraivossani jo jonkin aikaa, kunnes ollessani kirpputoriseuralaisena törmäsin tähän kaunokaiseen. Hinta 4 euroa. 

Malli on yksinkertainen ja mekko sopii mukavasti päälle. Materiaali ei vaikuttanut juhlaunelmalta, vaan enemminkin hieman arkiselta, kulutusta kestävältä valinnalta. Järkeilin, että sen lisäksi että saisin jotain päällepantavaa tulevaan tilaisuuteen, saisin vaatevalikoimaani vihdoin lbd:n, jota monissa listauksissa hehkutetaan mitä monikäyttöisimpänä vaatekappaleena.

Mutta mutta.

Taas kerran vaatteessa oli yksityiskohta, joka ei aivan miellyttänyt. 

Kanariankeltainen vyötärönauha, hieman liian korkealla omaan luonnolliseen vyötärööni nähden ja hieman väärän värinen.

Ratkaisu oli helppo: sakset käteen ja päälleommeltu nauha pois. 

Tällaisista muodistuksista tykkään: helppo, nopea ja yksinkertainen tulos.

Minimaaliset mahdollisuudet ryssiä vaate käyttökelvottomaksi.

Kuvassa mekon alla on pitkähihainen lämpöaluspaita - en siis lisännyt itse mekkoon sen kummempia hihoja.

Päälle korut ja asusteet, silkkinen juhlahuivi kaulaan, juhlakengät jalkaan ja laukku käteen - sovelias kokonaisuus häihin VALMIS.

Nämä juhlat kyllä aiheuttivat P333-projektissani auttamattoman kaaoksen. Mekkoa, juhlalaukkua saatika kenkiä ei oltu suuniteltu otettavaksi mukaan käytettävien vaatteiden listaukseen.

No, life goes on...

Farkut ja villapaita - parhaat talviyhdistelmät

Aiemmin kirjoitin, kuinka haastoin itseni kokeilemaan elämistä vähemmillä vaatekappaleilla, Project 333 avulla.

Tähän mennessä projekti on toiminut hyvin. Vaikken pakannutkaan muita vaatteita pois näkyviltä, niin joka aamu vaatteita valitessani pyrin ensisijaisesti valitsemaan tavaroita P333 listaltani.

Aamuinen pukeutuminen muuttui aiempaa helpommaksi. Samoja kokemuksia olin lukenut myös muilta kokeilijoilta, mutten oikein uskonut että pelkkä varjoilu voisi tuoda samankaltaisia etuja.

Hauskinta vähien vaatteiden käyttämisessä on ollut yhdisteleminen: aiemmin on ollut valittavana vain, mitkä vaatteet, mutta kun vaatteet ovat enemmän tai vähemmän vakio, pystyy samaa kokonaisuutta muokkailemaan pienillä asioilla. Kuten vaikka alla olevassa kuvassa, jossa kaikki kokonaisuudet on rakennettu farkut + villapaita (+useimmiten buutsit) –yhdistelmän ympärille.

Mutta siitä helppoudesta vielä. Aah.

Jos oli tulossa kylmempi päivä, villapaita päälle. Jos tiesin tulevani työskentelemään lähinnä paikallani ja tavallista vetoisimmissa tiloissa, villapaidan päälle villatakki. Jakun päälle vetämällä asusta tuli itsevarmuutta ja uskottavuutta tuova. Jos oli hiukan lämpimämpi olo, niin valkoisen villapaidan sijasta valkoinen puuvilla-viskoosipaita, joka ajoi lähes saman asian.

Esittelyssä parhaimmat yhdistelmät.

Miksi juuri farkut ja villapaita?

Tummat farkut tuntuivat turvallisilta vetää jalkaan melkein joka päivä. Ei tarvinnut ajatella minkäväriset sukkahousut, kuinka monet sukkahousut päällekkäin tai kuinka paksut trikoot. Farkkujen alle mahtui kylmimpinä päivinä myös toinen kerros puuvillaa alle, jos tuntui siltä että muutoin tulisi palelemaan.

Valkoinen villapaita on tämänhetkisistä ”villapaidoistani” lähimpänä ideaalia: helposti eri vaatteisiin yhdisteltävää, melko lämmintä paitaa. Jossain vaiheessa tosin joudun harkitsemaan materiaaliin panostamista ja aidon villapaidan hankkimista.

Aluksi yksinkertaisista yksinkertaisin yhdistelmä: farkut, villapaita ja ruskeat saappaat. Tämä yhdistelmä on saanut eniten käyttöä aina kotoa poistuttaessa, kun "jotain ulkokelpoista on vain pakko pukea". Aivot narikaan ja vaatteet niskaan - ja ulos nauttimaan siitä mihin ikinä onkaan menossa.

Sama yksinkertainen kokonaisuus, mutta aavistuksen verran naisellisemmalla korostuksella: punainen huivi niskasta roikkumassa. Huomattavasti vähemmän käyttökertoja kuin edellisellä yhdistelmällä, mutta ajatuksena piristävä.

Viime aikoina olen katsellut monia Youtube-videoita eri tavoista solmia huivi. Vaikka suurin osa sitomitavoista unohtuu saman tien, muutama toimii jopa villapaitayhdistelmän kanssa. Mistäköhän johtunee - suurin osa englanninkielisistä pukeutumiseen liittyvästä aineistosta ei sisällä lainkaan Suomen talveen soveltuvia vaatteita.

Kolmas kombinaatio onkin jo hiukan vakavammin otettava, mutta ei liian ryppyotsainen. Henkarissa roikkuessaan ei näytä kovin kummoiselta, mutta päällä ollessa tuo ihanasti itsevarmuutta ja lisää työmotivaatiota. Asenneyhdistelmä. 

Käyttökertoja kertyy paljon työpäivistä, jolloin ei tarvitse olla liian konservatiivisesti pukeutunut, mutta tekee mieli siitä huolimatta vaikuttaa asialliselta.

Neljäs yhdistelmä on käytössä liiankin usein, ja lähinnä siitä syystä ettei lämmitys toimi niin ärhäkkäästi kuin monissa muissa taloissa. Kotiin tullessa villapaitiksen vetäminen villapaidan päälle on jo automatisoitunut rutiini. Pahimpina päivinä kahden villapaidan päälle päätyy vielä urheilufleece - jotain mitä en ollenkaan laskenut osaksi 33 vaatetta.

Lämpövarustuksen kruunaavat kelsitöppöset.

Vierailijoille tarjotaan valitettavasti vain villasukkaa.

Talvivaatteiden lista vaatinee vielä pientä viilausta.

Tämä yhdistelmä on suosikkini kaikista yhdistelmistä. Värit, tasapaino, vaatteiden muotokieli. Harmi vain, että harvemmin sisätiloissa tekee mieli kovin pitkään käyttää ulkohattua, ja ulkona ei tarkene ilman takkia - joka onkin viimeinen yhdistelmä.

Tämä yhdistelmä taitaa jäädä odottamaan loppukevättä pahimmassa tapauksessa tai kesän alkua.

Toimii säätilasta riippuen sekä takki kiinni että auki.

Yhdistelmäon mielestäni  lämmittävyydeltään lähinnä syksyyn ja kevääseen sopivaa tasoa.

Kylmimpiin talvikuukausiin takin alle pitää vetää joko erikseen villatakki tai vaihtaa takki kokonaan lämpimämpään. Tänä talvena kunnon talvikamoille ei tullut käyttöä juuri lainkaan, mutta taidanpa silti säilyttää niitä ensi talven varalla - jos vaikka kylmiä talvia olisi vielä luvassa.

Haaste: Project 333 (varjoiluna)

Project 333 on jo hetken keikkunut esillä seuraamissani blogeissa. Perusajatus projektissa on, että 3 kuukautta käytetään vain 33 vaatetta/laukkua/kenkää/huivia/korua. Lisätietoja projektin omilta sivuilta tai tästä kirjasta.

Olen jo jonkin aikaa seurannut postauksia, jotka käsittelevät joko projektia tai vähemmillä vaatteilla toimeen tulemista. Innolla olen selaillut muiden 33 vaatekappaleen listoja, kuvakollaaseja ja asukokonaisuuksia. Tällä hetkellä googlatuin sanayhdistelmäni on "P333 wardrobe", jolla löytyy yllättävän hyviä kokonaisuuksia. Varsinkin kesävaatekokonaisuuksista löytyy paljon materiaalia, mutta talvisia vaatekokonaisuuksia huomattavasti vähemmän. Loogista sinänsä, sillä suurin osa ihmisistä taitaa kuitenkin asua hiukan lämpimämmissä maanosissa.

Jatkoin kuitenkin ajatusleikkiä talvisesta P333 mukaisesta vaatteistosta. Mitä valitsisin, mitä todennäköisesti käyttäisin? Aiemmin yritin raapustella kokonaiskuvaa nykyisistä vaatteistani - siinä loppujen lopuksi onnistumatta. Tämä on TAKE TWO - kokonaisuus useimmin käyttämistäni vaatteista ja lempivaatteistani. Siis talvisista sellaisista. Sisällytin listaan myös kaikki ne tyylini osa-alueet, joita esittelin aiemmin tässä postauksessa.

Oma P333 kokonaisuuteni muodostui seuraavanlaiseksi:

P333 mukainen vaatesuunnitelma kolmelle talvikuukaudelle.

Jälkeenpäin tarkastellessani huomasin, että olin unohtanut täysin laskea mukaan laukut, vyöt ja korut, jotka tiukumpien sääntäjen mukaan kuuluvat laskettaviin vaatteisiin. Noh, kyseessä on kuitenkin luonnos.

Varsinainen projektin aloittaminen epäilyttää. Selviänkö? Palellunko? Huomioinko nyt kaikki tilaisuudet, joihin minun täytyy pukeutua?

Niinpä päätin aloittaa projektin kokeilemisen varjokokeiluna. Toisin sanoen: en ottaisi vielä ratkaisevaa askelta ja pakkaisi kaikkea muuta pois näkyvistä, vaan koettaisin tulla toimeen yllä olevilla. Samalla tiedostaisin myös, mitä ylläolevista oikeasti käytän ja mitkä ovat ennemmin vain mielikuvavaatteita.

Vuodenajan vaihtuessa raportoin tarkemmin, kuinka vaatteiden tiedostettu rajoitettu käyttö ja rajoitettujen vaatekappaleiden käyttö on luonnistunut ja kuinka onnistunut oma talvinen P333 valikoimani on. Ehkäpä myöhemmin myös kokemuksia varsinaisesta P333-kokeilusta (mutta odotetaan ensin niitä hiukan lämpimämpiä aikoja, että voin enemmän soveltaa muiden esimerkkejä toimivista vaatekokonaisuuksista).

Kohti unelmien yksinkertaista vaatekaappia: Vaatteiden kartoitus

Pystyn muistamaan jokaisen vaatekaapissani oleskelevan vaatekappaleen. Minulla on myös selkeät hahmotelmat siitä, minkä kanssa osat sopivat yhteen ja mitä vaihtoehtoja minulla on.

Ainakin niin haluan itselleni uskotella.

Ongelma syntyy vasta, kun aloin harkitsemaan käytössä olevien vaatteiden vähentämistä täsmälliseen lukuun. Päässäni pyörii, että ainakin ne mustat ja sitten ne toiset beiget ja farkut ja sitten kaikki shortseina...

Yritin saada pääni sisäistä kaaosta järjestykseen, ja aloin luonnostella omistamiani vaatteita paperille.

Plussien ja miinuksien listaamisesta vasta pääsinkin vauhtiin. Oikein innostuin kun pääsin piirtelemään rakkaimpia kenkiäni, takkejani ja huivejani.

Sitten alkoi tökkiä...

Paidat, villapaidat, neuleet, aluspaidat, kauluspaidat, toimistopaidat, trikoopaidat... Kaikki tuntuivat liian samanlaisilta, jotta olisin jaksanut piirtää monta erilaista versiota peruspaidasta. Kaikissa olisi myös ollut samankaltaiset plussat: ihana, perus, luottovaate. Joidenkin kohdalla miinuksena vain, että näitä on jo muutama...

Lopetin piirtolistauksen.

Sen sijaan, että kartoittaisin kaikki omistamani ENNEN kuin valitsen parhaat, voisin vain valita lempivaatteni suoraan muistin varassa.

Kätevää.

(Missään vaiheessa en edes harkinnut, että olisin kävellyt vaatekaapilleni ja valinnut parhaat suoraan hyllyltä. Aivan liian sotkuista.)

Ennen unelmien vaatekaappia: Omien tyylien kartoitus

Paras vinkki, minkä viime aikoina olen vaatemäärän hallintaan saanut, löytyy vaateoppaasta nimeltä Hyvän mielen vaatekaappi. Nimittäin: unelmien vaatekaapin sisältöä ja vaatteiden määrää, laatua tai yhdisteltävyyttä mietittäessä on ensin tärkeää määrittää oma tyyli - tai tyylit.

Yleisin jaottelu on varmasti työpukeutumisen ja arkipukeutumisen välillä. Toimivaa sinänsä, varsinkin jos siistissä toimistotyössä tarvittavia vaatteita voi helposti yhdistellä arkivaatteisiin.

Mutta, yksi iso mutta.

Kenelle riittää jaottelu rentoihin vaatteisiin ja siisteihin työvaatteisiin? Itse ainakin haluan pukeutua vapaa-ajallani sekä rennosti että silloin tällöin siististi ja tyylikkäästä, jopa erityisen naisellisesti ja hiukkasen hupsustikin. Oma lukunsa ovat pienimuotoiset hienommat tilaisuudet, ja sitten toisaalta taas häät ja hautajaiset...

Oman tyylini analysoin seuraavan nelikentän mukaisesti:

Vakuuttava - tyylikäs (eli chic) - hupsu - arkirento

Vakuuttava

Työhön liittyvä pukeutuminen ja työedustus. Pitää sisällään sekä toimistossa että toimiston ulkopuolella tapahtuvaa työskentelyä ja tapaamisia. Sekä kesäisin että talvisin.

Tyylikäs chic

Naisellinen puoli pukeutumisessa, joka on hiukan liian näyttävää arkitoimistoon tai tapaamisiin. Hameenhelmoja, yksinkertaista romantiikkaa, naisellisuutta. Rennompiin työpäiviin, hienosteluhetkiin, pieniin juhliin ja treffeille.

Hupsu

Myös otsikolla toisen todellisuuden ideaaliminäni vaatteet. Niihin tilanteisiin, jossa pukeutumiseen saa huumoristisesti panostaa, eikä tarvitse pukeutua ulkoa määritellyn kaavan mukaan. Vapaapäivät kaupungilla tai kavereiden kanssa, sukulointireissut.

Arkirento

Talvisin villapaita, päällivillapaita ja arkiset housut tai shortsit. Niiihin vapaapäiviin, kun ei jaksa panostaa ja haluaa napata helpon vaihtoehdon päälle. Myös kodin ulkopuoliseen käyttöön soveltuva.

Jäsenneltynä vaatetarpeet vaikuttavat hiukan oudoilta: tarvitseeko esimerkiksi olla sekä tyylikäs että hupsu, jos molempiin haluaa panostaa lähinnä vapaa-aikana ja silloin kun on jotain suurempia syitä pukeutua.

Tosin Hupsut vaatteet menevät osittain myös Arkirento-kategorian alle, samoin kuin osa Tyylikkäista ja naisellisista sopivat myös Vakuuttavaan työpukeutumiseen.

Kyseessä onkin siis lista pukeutumistavoitteista, jotka saan kasaan eri osista (ts. vaatteista).

Itse vaatteet taas sopinevat mahdollisimman moneen kategoriana.