Puvunmuokkausta②: Istuvammat housut

Jatkona edelliseen puvunmuokkauspostaukseeni vinkki, jolla roikkuvia housuja voi helposti parantaa. Monimutkaisempia tapoja on tietenkin monia, ja tämä on kenties yksinkertaisen ja vähiten vaivaa vaativa tapa lähestyä ongelmaa.

Samoin kuin puvuntakin kohdalla, myös housuissa paljastui muutama ärsyttävä ominaisuus. Eräänä päivänä huomasin, kuinka ne lötköttivät persuuksien kohdilta. Niinpä nämäkin pääsivät neula ja lanka -käsittelyyn.

Lahkeessa näkyy edellisiä kursimisoperaatiota. Molemmat lahkeensuut jouduin vuorollaan omplemaan kuntoon.

Ensimmäinen haaste oli päästä käsiksi haarasaumaan. Ratkoin muutamia vuorta housuissa kiinnitteleviä ompeleita, jotta sain nostettua lahjetta sen verran että neulalla sörkkiminen onnistui. Kaikessa yksinkertaisuudessaan otin haarasaumaa muutaman sentin sisään ja loivensin linjaa lahkeita lähestyttäessä.

Kuten kuvasta näkyy (?), on takapuolen lötkötys hävinnyt.

Puvunmuokkausta①: Sutjakkaampi puvuntakki

Täydellistä pukua etsiessä muutamia vinkkejä jo olemassa olevan puvun istuvuuden parantamiseen.

Puku, toisin sanoen samasta kankaasta ommellut bleiseri ja housut, ovat siistin vaatekaapin peruskiviä. Vaikka osia käyttäisi ennen kaikkea erikseen, on äärimmäisen tärkeää että tarvittaessa osat toimivat yhteen niin kuin niiden pitääkin: yhtenäisenä, virallisen näköisenä pukuna.

Ostin ensimmäisen pukuni, kun yliopiston kampuksella järjestettiin valmistuvia varten puvunostomarkkinat. Puku oli juuri sitä mitä kohtapuoliin valmistuvan pitäisi puvultaan vaatiakin: perusmallinen, musta, edullinen ja pesukoneessa pestävä. 

Kokonaisuudessaan jakun, housujen ja hameen kokonaisuus oli kohtuullisen hintainen, ja vaikka opiskelijan kukkaroa hieman riipaisikin niin ostaa päräytin koko työnhakua varten tarkoitetun komeuden kerralla: housupuvun lisäksi hamevaihtoehdon, valkoiset kauluspaidat ja mustat nahkakengät.

Epäilin, etten tulisi varsin virallista settiä työnhaussa juurikaan käyttämään, mutta ajattelin että pitäähän nyt työtä varten puku tai ainakin siistiä vaatetta vaatekaapista löytyä. Ja erikseen käytettyinä ne olisivat hieman siistimpiä perusvaatteita.

Loppupeleissä puvun takki ja housut ovat koko vaatekaappini eniten käytetyimpiä osia. Hinta per käyttökerta alkaa olla jo niin alhainen, ettei alemmas enää pääse.

(Saman setin kynähame onkin sitten toinen tarina... Muutaman kerran käytön jälkeen totesin ettei kynämalli vain sovi tyyliini saatika käyttööni.)

Jossain vaiheessa lähes jokapäiväistä käyttöä aloin kuitenkin kiinnittää huomiota bulkkitavarana valmistetun, jokaiselle istuvaksi meinatun puvunosien käytössä. Ne roikkuivat. 

Takin, jonka hihat oli lyhennetty sopiviksi ostovaiheessa, malli alkoi ärsyttää. Laatikkomallinen jakku ei lainkaan mukaillut niitä naisellisia muotoja, joita sen halusin korostavan. Vyötärö oli visussa piilossa suorien linjonen alle.

Joten eikun neula ja lanka käteen ja kursimaan.

Puku itsessään oli pukujen halvimmasta päästä. Kangas oli lähinnä muovisekoitetta ja leikkaukset yksinkertaisia. Vahvikkeita löytyi lähinnä hartioista.

Neulan näyttäminen takille tuntui mukavalta haasteelta. Pieniä korjauksia ilman pysyviä ratkomisia tai leikkauksia, jos huonosti kävisi niin ongelma korjautuisi poistamalla omat lisäykset...

Joten eikun takki lattialle ja saumat esiin!

Koska alkuperäinen ongelma ei ollut monimutkainen, oli ratkaisukin helppo: kahden strategisen sauman sisäänottaminen vyötärön tuntuvilta.

Oikeiden saumojen löytäminen oli helppoa, eikä niitä oltu peitelty vuorikankaan uumeniin. Kuten kuvasta 3 näkyy, muutaman oton käsinompelua ja linjojen hakua takki vaati ennen kuin sauma alkoi näyttää suoralta.

Takin istuvuus ja tyytyväisyyteni sen käyttöön paranivat heti. Vaikka muotoja nuolevaksi takkia ei voi sanoa, jo se että kapein kohta on siellä missä haluan  ja aavisuksenomainen a-linja tekevät paljon.

Hihattomasta hihallinen

Pitkän pohdinnan ja vielä pidemmälle venyneen ompeluprosessin jälkeen sain muokattua paidasta jonka hihattomuus häiritsi hieman liikaa hihallisen version.

Yllä alkutilanne: tavallaan ihan jees mutta jokin mättää.

Ensimmäinen vaihe: kainaloiden muokkaus ja nosto järkevämmälle korkeudelle. Itsessään yksinkertaista - olkasaumat auki ja paremmasta kohtaa uudelleen kiinni. Tässä vaiheessa kun mitään hihoja ei ollut mukana kuvioissa sotkemassa.

Seuraavaksi paidan muodon muuttaminen toisen mukavan paidan mittoihin. Käytännössä siis melkoisesti leveyden kaventamista, sillä kainarajan noustua myös telttamaisuus korostui liikaa.

Huolellista käsinompelua jotta paita pysyy uusissa mitoissaan.

Kavennuksen jälkeen ylimääräistä kangasta jäi yllättävän paljon.

Kangaspalojen asettelu peittämään avonaista selkää ja hieman myös etupuolta. Erilaistena asettelujen testaaminen vei hetken. Prosessin aikana kerran purin paikoilleen kiinnitetyt hihakkeet kun alkuperäinen kiinnitysajatus ei vain toiminut.

Ylimääräiset pois ja huolellinen pistely ja kiinnitys pitsiäkuviota noudattaen. Ylimääräisten kangaskerroksien poisleikkaus, kääntö ja huolittelu. Kaikki käsin, koska niin on vain ajatuksen tasolla helpompaa.

Aivan no waste -projektia tästä ei tullut mutta läheltä liippaa.

Kirpeässä syyssäässä otetut jälkeen kuvat.

Kuten valkoinen paita hyvin korostaa, muokatussa paidassa pitsikuvion alla ei ole enää lainkaan ruskeaa kangasta.

Ensi kesää odotellessa...

Kesäisiä kangaskasseja

En oikein muista mitä olin ajatellut kauniista puuvillakankaista alunperin tehdä. Jokaista ostin noin 30 sentin pätkän, ja jotain pussukoita niistä oli muistaakseni tarkoitus tulla. Päätin kuitenkin, että parhaimpaan käyttöön ne pääsisivät juuri kangaskasseina. Hankin kierrätyskeskuksesta hieman valkoista puuvillakangasta värikkäiden palojen lisukkeeksi ja asetelman neutraaliksi tasapainottajaksi. 

Kangaskassit ovat ihania, sillä yksi mahtuu aina mukaan kauppakassiksi, joka kestää painavia ostoksia paremmin kuin muovipussit. 

Kevyenä kesäpäiväni siihen voi sujauttaa avaimet ja lompakon, ja kanniskella pitkin päivää käsilaukun korvikkeena. 

Rantakamat mahtuvat mukaan täydellisesti, eivätkä niljaannu samalla lailla kuin hengittämättömässä muovipussissa. 

Ja pisteenä iin päälle, ovat aivan loistavia silloin kun suuremmassa nyssäkässä pitää kuljettaa mukana kutimia. Ei tarvitse pelätä että puikot lähtevät karkuun, langat nuhjaantuvat kaikesta epämääräisestä tai että menisivät sellaiseen sotkuun jota ei Erkkikään selvittäisi. 

Muutaman tutunkin olen saanut hullaantumaan kangaskassien kätevyydestä. Joitakin olen lahjoittanut näiden uusien fanien mukaan, ja parhaimmat ovat pikku hiljaa kuluneet käytössä jo siihen kuntoon, että kantokahvojen ja kankaan välisestä sidoksesta on syytä olla huolissaan. Myös kassien pohjaan ilmaantuneet reiät ovat antaneet syytä olettaa, etteivät kaikki puikot enää pysyisikään tallella. 

Pari mittausta, leikkausta, ompelukoneella surautus ja viimeistely. 

Kolme kaunista kangaskassia valmiina! 

Jokainen on hieman eri muotoinen ja kokoinen, ja kaikki ovat osoittautuneet arkipäivän piristäjiksi. Joka kerta keskeneräistä kudinprojektia kaivellessa tulee hymy huulille. 

Tuleeko mistään paremmalle tuulelle kuin kauniin värisistä, kuviollisista käyttöesineistä?

Paitoja puolison paidoista muokkausompelulla

Vaikka olen pyrkinyt vähentämään vaatteiden määrää vain sellaisiin vaatteisiin, jotka a) sopivat tai ovat muunnettavissa sopiviksi ja joita b) tykkään käyttää ja c) oikeasti nykyään käytän, en voinut vastustaa kiusausta haalia itselleni hieman käsityö- ja muokkausompelumateriaalia puolisoni karsiessa omaa vaatekaappiaan vastaavilla kriteereillä.

En vain voinut sallia laadukkaalta tuntuvien denim-paitojen poistuvan huushollistamme samalla, kun olin jo pitkään katseskellut itselleni vastaavanlaisia, yhtä laadukkaan oloisia ja käytännön yksityiskohtia myöten huolellisesti suunniteltuja paitoja.

Pari askelta taaksepäin tavara- ja vaatevuorien hillitsemisessä, mutta kyllä se on sen arvoistakin.

Paitoja oli kaksi lähes identtistä: lyhythihaisia, paksuhkommasta denimkankaasta tehtyjä, edestä jämäköillä neppareilla suljettavia paitoja. Aikoinaan hankittu kahdessa värissä vain sen takia, kun malli, laatu ja hinta sattuivat kohdalleen.

Mutta nyt ne olivat poistumassa taloudestamme yllämainitun kohdan a) vuoksi.

Minulle ainoa pieni ongelma paidoissa oli niiden istuvuus, erityisesti keuhkoista alaspäin.

Paitojen muokkausprosessi itsessään oli yksinkertainen, sillä paidoissa oli takana jo valmiiksi kaksi muotolaskosta. Ei tarvinnut kuin ottaa näistä laskoksista hieman lisää kangasta sisään. Oikeaan vyötärökokoon nuppineuloittaminen onnistui helposti, kun sain hieman apua.

Oikeaa istuvuutta tai silti hieman hakea. Nuppineulat eivät jostain syystä tuntuneet antavan aivan oikeaa mitoitusta, ja omplelin sentti kerrallaan lisää kangasta sisään, aina vain ylempää hartioista. Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen paidassa olikin jo muutama ommel, ja alunperin muutaman kymmenen sentin pituinen muotolaskos ulottui hartiakappaleeseen asti.

Lopputulokseen olen tyytyväinen: paksu ja laadukas denim-paita, jollaista olin jo kauan katsellut kaupoista ja kirppareista "sillä silmällä", jos täydellinen yksilö olisi sattunut tulemaan vastaan. Nyt sain kuitenkin ilman rahallista panostusta itselleni sopivat paidat, joiden väristä, materiaalista, napituksesta ja tyylistä pidän. Ainoa haittapuoli on se, että napitus on ns. väärin päin ja joudun käyttämään aivojani ja koordinoimaan napituksen hieman toisella lailla kuin muiden paitojeni kanssa. Muutoin muokkausompelua helpoimmillaan!

Karvahattu - take two

Ensimmäinen karvahattu (tai hiushattu) kirvoitti muidenkin läheisten kielenkantoja, ja pian olikin selvää että eräältä talvierämieheltä puuttui aivan täysin oikeasti tuulenpitävä ja lämmin metsämyssy.

Tällä kertaa otin malliin mukaan myös sivu- ja etuläpät, sille ne ovat pieni välttämättömyys kun metsäjormien hatuista puhutaan. Suurista suunnitelmista huolimatta etuläppä ei toimi kuin pystyasennossa, mutta korvaläppiä voi käyttää sekä ylös että alas kiinnitettyinä.

Näistä lähdettiin. Materiaaliksi valikoitui edellisen hahtuvavillan sijaan hieman toisenlainen lanka. Alkuperäistä käyttösuunnitelmaa tai lankamerkkiä en enää muista, mutta vahva arvaukseni on että jonkinmoita Novitaa tuo varmastikin on.

Suunnittelu- ja kokoonkarsimisprosessi eteni seuraavassa järjestyksessä:

- hatun mitoittaminen tarkalla päänmittaustyöllä ja näiden lukujen huolellinen siirtäminen neljästä viisikulmiosta muodostuvaan pääosaan, otsan levyiseen otsaläppään ja sopivasti sommiteltuihin korvaläppiin.

- karvakankaan leikkaaminen ja kokoonkursiminen, samalla koon tarkistus ja pienentäminen ylisuurista kohdista

- yksinkertaisen koetilkun kutominen ja sen pohjalta erikseen kudotut korvaläpät ja otsaläppä

- läppien yhdistäminen koko päätä kiertäväksi pyöriöksi

- liian yksinkertaiseen kuvioon tylsistyneenä uusien kuvioiden keksiminen as-we-go

- sopivassa kohdassa kuvioiden inspiroimaa kavennuskuviota ja kudinosion päätteleminen

- koko komeiden harsiminen näkymättömin pistoin kasaan - käsin tietenkin

Lopputuloksena hattu, jota voi käyttää kummin päin vain:

Joko karvapuoli ylöspäin, jolloin vaikutelma päänlaelle villiintyneistä hiuksista on melkoinen.

Tai sitten kudinpuoli ylöspäin, jolloin hatun liepeistä esiin puskeva karva luo hieman toisenlaista illuusiota hiuksekkuudesta.

Korvaläpät joko kiinni tai auki:

Hatussa tiivistyy hauskasti sen suunniteltu käyttötarve: eräretkeily talvisissa oloissa.

Myssy on uudella omistajallaan odottamassa ensi talvea.

Paras uutinen on, että sain käytettyä kaiken sen karvaisen hiuskankaan minkä vuosia sitten ostin! Käsityövarastojen suunnitelmallinen pienentäminen jatkuu.

Kangashaaste & hiushattu

Suurin syy käsityöhaasteeni aloittamiseen oli tämä karvakangas. Pörhöinen ja karvainen, aikoinaan pehmolelun valmistusta varten hankittu. Pehmoleluajatuksesta kuitenkin aika ajoi ohitse ennen kuin sain edes saksiin tartuttua, ja kangas jäi vaille käyttötarkoitusta. Pinta muistuttaa joko pörheää turkista tai tyyliteltyä hiusta.

Karvareunus? Häntä naamiaisasuun? Kissankorvat sukulaistytölle?

Mietin ja mietin, kunnes--

Karvahattu, joka luo illuusion hiuksista!

Muutamaa vuotta aiemmin sellaista toivottiin joululahjaksi (tosin alkuperäinen ajatus liittyi karvalankaan ja kudottuun myssyyn), ja parempi aina myöhään kuin ei milloinkaan, ajattelin ja piirsin lyhyen googlailun perusteelle peruslumberjack-hatun kaavat. Pari muokkausta ja voila!

Koko mössäkkä on kursittu kokoon käsin. Epäluottamus ompelukoneenkäyttötaitoon ja haastava kangas ei ollut yhdistelmä, jota halusin koettaa.

Hatun sisäpuolelle tein hahtuvalangasta vuoriksi yksinkertaisen virkatun puolipallon, joka on ommeltu käsipistoin kiinni kankaaseen. Käytössä testattu ja todettu - tässä kypärässä pysyy pää lämpimänä ja tuulelta suojassa. Lähinnä puhtaan villaytimen ansiosta.

Lahjan saajakin yllättyi positiivisesti uusista hiuksistaan.

Myös kasakkalakiksi kommentoitiin, mutta kyllä se on tyylikäs!