6 vaatteen vaatekaappi

Mitä jos vaatekaapin sisältö koostuisi vain kuudesta vaatekappaleesta?

Yksinkertaistaminen vaatteiden puolella on päässyt jo sen verran hyvään vauhtiin, että vaatteiden määrä alkaa lähestyä optimia. Vai onko näin?

Ajatusleikkinä pallottelin mahdollisuutta, tulisinko toimeen vain kuudella vaatteella. Itse aihe on jo melko vanha, mutta törmäsin siihen vastikään Uuden mustan sivuilla, jonne oli koottu hauskoja esimerkkejä ihmisten valinnoista ja kokemuksista haasteesta.

Rajoitetun määrän käytössä olisi kaksi suurta haastetta: Tämänhetkisessä tilanteessa kuuden vaatteen valikoiman tulisi sopeutua 100% työvaatekäyttöön, mutta olla myös tarpeeksi lämmin ettei talven koleus iskisi kotipuolella.

Perusta muodostuisi housujen varaan. Yläosissa tarvitaan enemmän vaihtelua asiallisuus-mukavuus-naisellisuus -akseleilla sekä jonkin verran lämmönsäätelyvaraa.

Kuuden vaatteen avainasemassa olisi juuri oikeanlainen neuletakki: sen tulisi olla näyttävä sellaisenaan mutta myös mahtua myös bleiserin alle näyttämättä omituiselta. Yhdistelemällä pusero-, neule- ja bleiserikerroksia lämmösäätely on helppoa myös julkisissa tiloissa.

Puseroita tarvitaan kaksi: muodollisempi kauluspaitamalli sekä rennompi pusero yleiskäyttöön.

En voi sille mitään, mutta käytännöllisyyttä ja mukavuutta ajatellessani mekot jäävät usein syrjään, ja lopputuloksesta uhkaa tulla varsin maskuliininen. Puseroilla voi leikkiä tiettyyn pisteeseen asti, mutta klassinen naisellisuus niistä jää kauas.

A-linjainen siluetti ja uumaa korostava leikkaus... Jos ei mekkoa, niin sitten ainakin mekkomainen takki. Ja lämmin sellainen.

Optimistisesti ajeteltuna näillä pitäisi tulla toimeen ympäri vuoden.

* takki / bleiseri / neule / paita / pusero / housut *

Kun mietin, kuinka nykyinen vaatevalikoimani vastaa ylläolevaa, päädyn samaan tulokseen kuin aiemmin: vaatekaapissani on ammottava siistin neuleen reikä! Vuoden 2015 hankintalistalle järkevä neuletakki ja harmaa bleiseri.

Kun nykyiset kauluspaidat alkavat näyttämään nuhjaantumisen merkkejä, ne korvautuvat vähemmän peruskauluspaitamaisilla malleilla jamukavilla materiaaleilla.

OBS: *postauksessa mainoslinkkejä*

Pinttymistä eroon ilman myrkkyjä!

Haastoin itseni ensimmäistä kertaa hoitamaan puhdistuksen ruokakaapista löytyvillä aineksilla.

Etikka ja sooda toimivat pinttymien puhdistuksessa yllättävän hyvin. 

Sain kerta kaikkiaan tarpeekseni tummuneesta liasta vedenkeittimen sisällä, mutta minulle ei ollut hajuakaan kuinka puhdistaa pohja, johon en yllä ja jossa on tiellä herkkää rautaa.

Enkä millään ollut saanut ostettua mitään puhdistusainetta, joka olisi tämänkaltaiseen käyttöön tarkoitettua. Normaaleja myrkkyjä en uskaltaisi sekoittaa laitteeseen, josta tulevaa vettä on vielä tarkoitus juoda.

Kunnes kaverilla käydessäni todistin ensimmäistä kertaa, kuinka vedenkeitin puhdistuu soodalla.

Tuon kokemuksen syvällä rintaäänellä on tärkeintä olla laittamatta laitteeseen liikaa vettä ja/tai soodaa, ettei keitos kupli yli.

Kaverini teräksinen keitin puhdistui kirkkaaksi ensimmäisellä keitolla.

Samaa oli pakko kokeilla myös kotona. Soodaa vain laitteeseen ja kiehautus!

Mutta mutta... tulos ei ollut lainkaan niin puhdas kuin olin aiemman perusteella odottanut. Väri ei ollut muuttunut juuri mihinkään.

Uusi yritys suuremmalla määrällä soodaa.

Sama lopputulos.

Turhautti.

Sitten muistin netin syövereistä lukeneeni, että myös etikka on loistava puhdistusaine.

Siispä uudet vedet vain koneeseen ja roima loraus etikkaa perään. 

Vesi ei vaahdonnut etikan kanssa enää samalla tavalla kuin soodaa käyttäessäni, ja olin skeptinen toimisiko tämäkään.

Mutta kannen avatessani olin positiivisen yllättynyt - pohja oli selvästi kirkkaampi kuin aiemmin. 

Ei tuota tietenkään voi sanoa yhtä valkoiseksi kuin mitä se on uutena ollut, mutta hieman paremmilla mielin sain lahjoitettua laitteen uuteen kotiinsa.

Vähemmän vaatteita kuin koskaan

Tein itselleni kokeen ja pakkasin pois kaikki vaatteeni. Myös ne, joita olin ottanu aiemmin mukaan P333 -suunnitelmaani. Kaikki pois kaapista, pois silmistä ja aloitus puhtaalta pöydältä. Päätin ottaa kaappiin takaisin vain niitä vaatteita, joita oikeasti tarvitsen ja joita myös tykkään työssä ja arjessa käyttää. 

Haasteeni erosi huomattavasti aiemmasta Projekti 333 -yritelmästäni, ja tuloksena oli huomattavasti vähemän käyttövaatteita kuin olisin tarkasti etukäteen suunnittelemalla saanut rajatuksi.

Mitään sen kummempia rajoituksia en asettanut: jos halusin jotain käyttää, kaivoin sen esiin ja otin käyttöön. Jos välillä tuntui siltä että halusi käyttää hieman naisellisempaa kuin olin aiemmkn ottanut, otin haluamani vaatteen esiin ja lisäsin käytön jälkeen kaappiin. 

Ainoa asia mitä mietin, oli se että voisinko laittaa jo jotain valmiiksi kaapissa olevaa vai jaksaisinko nähdä sen vaivan, jota etsiminen, silittäminen ynnä muu sellainen vaatii. Usein tulin siihen tulokseen, että kaapissani oli juuri passeleja vaatteita, enkä tuntenut mitään tarvetta vaihdella vaatteita vain vaihtelemishalun vuoksi. 

Neljän viikon jälkeen vaatekaappini sisältö näyttää kutakuinkin tältä. 

Listasta puuttuvat kaikki alusvaatteet ja aluspaidat, sukat ja sukkahousut ynnä muu harpäke, joka ei näy ulospäin ja jota pitää usein pestä. 

Hämmentävää. 

Usein minimalistisia vaatelistoja lukiessani tuntui, etten ikinä voisi karsia omaa vaatekertaani yhtä pieniin lukuihin. Ajatus tuntui mahdottomalta. Ja kyllä se oikeastaan tuntuu edelleenkin - en ikinä voisi karsia vaatteitani näin pieneen määrään. 

Tärkein ero on kai siinä, että tiedän vaatteideni olevan saatavilla. Jos sittenkin tunnen tarvitsevani sitä ja sitä vaatetta, saan sen esiin ilman suurta ajallista tai rahallista panostusta. 

Tällä hetkellä mielessä vilahtelee silloin tällöin ajatus siitä, että jokin simppeli mekko olisi kiva vetäistä päälle silloin tällöin. Jompikumpi näistä mekoista (valkoinen tai musta) ajanee asiansa. 

Enää pitää vain päättää kumpi olisikaan parempi valinta kokonaisuutta ja yhdisteltävyyttä ajatellen.

Kangashaaste & hiushattu

Suurin syy käsityöhaasteeni aloittamiseen oli tämä karvakangas. Pörhöinen ja karvainen, aikoinaan pehmolelun valmistusta varten hankittu. Pehmoleluajatuksesta kuitenkin aika ajoi ohitse ennen kuin sain edes saksiin tartuttua, ja kangas jäi vaille käyttötarkoitusta. Pinta muistuttaa joko pörheää turkista tai tyyliteltyä hiusta.

Karvareunus? Häntä naamiaisasuun? Kissankorvat sukulaistytölle?

Mietin ja mietin, kunnes--

Karvahattu, joka luo illuusion hiuksista!

Muutamaa vuotta aiemmin sellaista toivottiin joululahjaksi (tosin alkuperäinen ajatus liittyi karvalankaan ja kudottuun myssyyn), ja parempi aina myöhään kuin ei milloinkaan, ajattelin ja piirsin lyhyen googlailun perusteelle peruslumberjack-hatun kaavat. Pari muokkausta ja voila!

Koko mössäkkä on kursittu kokoon käsin. Epäluottamus ompelukoneenkäyttötaitoon ja haastava kangas ei ollut yhdistelmä, jota halusin koettaa.

Hatun sisäpuolelle tein hahtuvalangasta vuoriksi yksinkertaisen virkatun puolipallon, joka on ommeltu käsipistoin kiinni kankaaseen. Käytössä testattu ja todettu - tässä kypärässä pysyy pää lämpimänä ja tuulelta suojassa. Lähinnä puhtaan villaytimen ansiosta.

Lahjan saajakin yllättyi positiivisesti uusista hiuksistaan.

Myös kasakkalakiksi kommentoitiin, mutta kyllä se on tyylikäs!

Farkut ja villapaita - parhaat talviyhdistelmät

Aiemmin kirjoitin, kuinka haastoin itseni kokeilemaan elämistä vähemmillä vaatekappaleilla, Project 333 avulla.

Tähän mennessä projekti on toiminut hyvin. Vaikken pakannutkaan muita vaatteita pois näkyviltä, niin joka aamu vaatteita valitessani pyrin ensisijaisesti valitsemaan tavaroita P333 listaltani.

Aamuinen pukeutuminen muuttui aiempaa helpommaksi. Samoja kokemuksia olin lukenut myös muilta kokeilijoilta, mutten oikein uskonut että pelkkä varjoilu voisi tuoda samankaltaisia etuja.

Hauskinta vähien vaatteiden käyttämisessä on ollut yhdisteleminen: aiemmin on ollut valittavana vain, mitkä vaatteet, mutta kun vaatteet ovat enemmän tai vähemmän vakio, pystyy samaa kokonaisuutta muokkailemaan pienillä asioilla. Kuten vaikka alla olevassa kuvassa, jossa kaikki kokonaisuudet on rakennettu farkut + villapaita (+useimmiten buutsit) –yhdistelmän ympärille.

Mutta siitä helppoudesta vielä. Aah.

Jos oli tulossa kylmempi päivä, villapaita päälle. Jos tiesin tulevani työskentelemään lähinnä paikallani ja tavallista vetoisimmissa tiloissa, villapaidan päälle villatakki. Jakun päälle vetämällä asusta tuli itsevarmuutta ja uskottavuutta tuova. Jos oli hiukan lämpimämpi olo, niin valkoisen villapaidan sijasta valkoinen puuvilla-viskoosipaita, joka ajoi lähes saman asian.

Esittelyssä parhaimmat yhdistelmät.

Miksi juuri farkut ja villapaita?

Tummat farkut tuntuivat turvallisilta vetää jalkaan melkein joka päivä. Ei tarvinnut ajatella minkäväriset sukkahousut, kuinka monet sukkahousut päällekkäin tai kuinka paksut trikoot. Farkkujen alle mahtui kylmimpinä päivinä myös toinen kerros puuvillaa alle, jos tuntui siltä että muutoin tulisi palelemaan.

Valkoinen villapaita on tämänhetkisistä ”villapaidoistani” lähimpänä ideaalia: helposti eri vaatteisiin yhdisteltävää, melko lämmintä paitaa. Jossain vaiheessa tosin joudun harkitsemaan materiaaliin panostamista ja aidon villapaidan hankkimista.

Aluksi yksinkertaisista yksinkertaisin yhdistelmä: farkut, villapaita ja ruskeat saappaat. Tämä yhdistelmä on saanut eniten käyttöä aina kotoa poistuttaessa, kun "jotain ulkokelpoista on vain pakko pukea". Aivot narikaan ja vaatteet niskaan - ja ulos nauttimaan siitä mihin ikinä onkaan menossa.

Sama yksinkertainen kokonaisuus, mutta aavistuksen verran naisellisemmalla korostuksella: punainen huivi niskasta roikkumassa. Huomattavasti vähemmän käyttökertoja kuin edellisellä yhdistelmällä, mutta ajatuksena piristävä.

Viime aikoina olen katsellut monia Youtube-videoita eri tavoista solmia huivi. Vaikka suurin osa sitomitavoista unohtuu saman tien, muutama toimii jopa villapaitayhdistelmän kanssa. Mistäköhän johtunee - suurin osa englanninkielisistä pukeutumiseen liittyvästä aineistosta ei sisällä lainkaan Suomen talveen soveltuvia vaatteita.

Kolmas kombinaatio onkin jo hiukan vakavammin otettava, mutta ei liian ryppyotsainen. Henkarissa roikkuessaan ei näytä kovin kummoiselta, mutta päällä ollessa tuo ihanasti itsevarmuutta ja lisää työmotivaatiota. Asenneyhdistelmä. 

Käyttökertoja kertyy paljon työpäivistä, jolloin ei tarvitse olla liian konservatiivisesti pukeutunut, mutta tekee mieli siitä huolimatta vaikuttaa asialliselta.

Neljäs yhdistelmä on käytössä liiankin usein, ja lähinnä siitä syystä ettei lämmitys toimi niin ärhäkkäästi kuin monissa muissa taloissa. Kotiin tullessa villapaitiksen vetäminen villapaidan päälle on jo automatisoitunut rutiini. Pahimpina päivinä kahden villapaidan päälle päätyy vielä urheilufleece - jotain mitä en ollenkaan laskenut osaksi 33 vaatetta.

Lämpövarustuksen kruunaavat kelsitöppöset.

Vierailijoille tarjotaan valitettavasti vain villasukkaa.

Talvivaatteiden lista vaatinee vielä pientä viilausta.

Tämä yhdistelmä on suosikkini kaikista yhdistelmistä. Värit, tasapaino, vaatteiden muotokieli. Harmi vain, että harvemmin sisätiloissa tekee mieli kovin pitkään käyttää ulkohattua, ja ulkona ei tarkene ilman takkia - joka onkin viimeinen yhdistelmä.

Tämä yhdistelmä taitaa jäädä odottamaan loppukevättä pahimmassa tapauksessa tai kesän alkua.

Toimii säätilasta riippuen sekä takki kiinni että auki.

Yhdistelmäon mielestäni  lämmittävyydeltään lähinnä syksyyn ja kevääseen sopivaa tasoa.

Kylmimpiin talvikuukausiin takin alle pitää vetää joko erikseen villatakki tai vaihtaa takki kokonaan lämpimämpään. Tänä talvena kunnon talvikamoille ei tullut käyttöä juuri lainkaan, mutta taidanpa silti säilyttää niitä ensi talven varalla - jos vaikka kylmiä talvia olisi vielä luvassa.

Tavara päivässä -kokemuksia

Haastoin itseni aiemmin karsimaan yhden tavaran päivässä. Projektin julkistamisesta on kulunut muutama viikko, mutta selkeitä muutoksia on havaittavissa.

Tärkein muutos on ilman muuta se, että toinen puoliskokin on hiljalleen lähtenyt mukaan leikkiin. Aiemmin suurin osa yhteisistä tavaroista, joiden maltilliseen vähentämiseen kommentti oli ollut lähinnä "no mutta eihän se niin paljon tilaa vie", "mutta sehän on muisto henkilöstä x / paikasta y / tapahtumasta z" on alkanut muuttua karsivampaan suuntaan. Moni ennen rakas (ja hyödytön) tavara on päässyt uudelle matkalle, joko myyntiin tai kierrätyslaatikkoon.

Toisen havahtuessa on myös paljastunut omia aukkokohtia tavaroiden tarpeellisuudesta. "Ja tuo hyödytön juttu sitten lähtee kanssa". Mikä höydytön muka? Kyllähän nyt näitä pitää olla... Vaikkei tosin vältämättä näin paljon... Taidat olla oikeassa... Laitetaan pois.

Aamupuuroa syödessä katselemme tavaroita jo "sillä silmällä", ja teemme suunnitelmia mihin minkäkin poislähtevän tavaran viemme.

Projektin päivittäinen jatkaminen ja iltaiset julistukset päivän poislaitettavasta tavarasta ovat saaneet aikaan muutoksen, jota alkuvaiheessa pidin mahdottomana. Matkaa on silti vielä jäljellä. Samoin rikkinäisiä muistoesineitä kaapeissa.

Haaste: Project 333 (varjoiluna)

Project 333 on jo hetken keikkunut esillä seuraamissani blogeissa. Perusajatus projektissa on, että 3 kuukautta käytetään vain 33 vaatetta/laukkua/kenkää/huivia/korua. Lisätietoja projektin omilta sivuilta tai tästä kirjasta.

Olen jo jonkin aikaa seurannut postauksia, jotka käsittelevät joko projektia tai vähemmillä vaatteilla toimeen tulemista. Innolla olen selaillut muiden 33 vaatekappaleen listoja, kuvakollaaseja ja asukokonaisuuksia. Tällä hetkellä googlatuin sanayhdistelmäni on "P333 wardrobe", jolla löytyy yllättävän hyviä kokonaisuuksia. Varsinkin kesävaatekokonaisuuksista löytyy paljon materiaalia, mutta talvisia vaatekokonaisuuksia huomattavasti vähemmän. Loogista sinänsä, sillä suurin osa ihmisistä taitaa kuitenkin asua hiukan lämpimämmissä maanosissa.

Jatkoin kuitenkin ajatusleikkiä talvisesta P333 mukaisesta vaatteistosta. Mitä valitsisin, mitä todennäköisesti käyttäisin? Aiemmin yritin raapustella kokonaiskuvaa nykyisistä vaatteistani - siinä loppujen lopuksi onnistumatta. Tämä on TAKE TWO - kokonaisuus useimmin käyttämistäni vaatteista ja lempivaatteistani. Siis talvisista sellaisista. Sisällytin listaan myös kaikki ne tyylini osa-alueet, joita esittelin aiemmin tässä postauksessa.

Oma P333 kokonaisuuteni muodostui seuraavanlaiseksi:

P333 mukainen vaatesuunnitelma kolmelle talvikuukaudelle.

Jälkeenpäin tarkastellessani huomasin, että olin unohtanut täysin laskea mukaan laukut, vyöt ja korut, jotka tiukumpien sääntäjen mukaan kuuluvat laskettaviin vaatteisiin. Noh, kyseessä on kuitenkin luonnos.

Varsinainen projektin aloittaminen epäilyttää. Selviänkö? Palellunko? Huomioinko nyt kaikki tilaisuudet, joihin minun täytyy pukeutua?

Niinpä päätin aloittaa projektin kokeilemisen varjokokeiluna. Toisin sanoen: en ottaisi vielä ratkaisevaa askelta ja pakkaisi kaikkea muuta pois näkyvistä, vaan koettaisin tulla toimeen yllä olevilla. Samalla tiedostaisin myös, mitä ylläolevista oikeasti käytän ja mitkä ovat ennemmin vain mielikuvavaatteita.

Vuodenajan vaihtuessa raportoin tarkemmin, kuinka vaatteiden tiedostettu rajoitettu käyttö ja rajoitettujen vaatekappaleiden käyttö on luonnistunut ja kuinka onnistunut oma talvinen P333 valikoimani on. Ehkäpä myöhemmin myös kokemuksia varsinaisesta P333-kokeilusta (mutta odotetaan ensin niitä hiukan lämpimämpiä aikoja, että voin enemmän soveltaa muiden esimerkkejä toimivista vaatekokonaisuuksista).

Haaste: eroon turhista käsityötarvikkeista

Käsityöharrastajaminän ja yksinkertaistajaminän välinen dilemma: keskeneräisten käsityöprojektien kasauma.

Karsijapuristit ovat tietysti sitä mieltä, että jos et ole sitä saanut valmiiksi tähänkään mennessä, niin kiertoon se on laitettava.

Lievempi koulukunta vannoo vaivan ja taakan nimeen: jos määrä on sellainen, ettei siitä ole henkistä harmia, niin säästä sellainen määrä sellaisia asioita, jotka ovat vielä hallinnassasi ja jotka todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin teet.

Käsitöiden nimiin vannova koulukunta taas hamstraa materiaalia, vaikkei käyttökohteesta olisi tietoakaan.

Aiemmin kuuluin viimeisimpien joukkoon.

Jo materiaali hipelöidessä mielessä vilistivät monenlaiset projektit, ihanat ja yksilölliset tuotokset ja omin käsin tekemisen riemu.

Kun asiaa suoraan silmiin katsotaan, niin hamstraajahan se sieltä paljastuu.

Vaikka jo materiaalia hypistellessä on selkeä mielikuva siitä, millainen lopputuotos niistä olisi tarkoitus saada aikaiseksi, niin jostain kumman syystä materiaalien kotiin raahaamisen jälkeen työhön tarttumaan innoittava potkaisu jää puuttumaan. 

Oma lukunsa ovat tietysti erilaiset kankaat, joita on tarttunut omaan varastoon muiden karsiessa. Niille ei loppusijoituspaikkaa ole lainkaan pohdittu. Toiveikkaana olen ajatellut, että kyllä niin kivan värisille/kauniille materiaaleille vielä jotain askarteluprojektia tulee.

Koska omalla kohdallani usein omin käsin tekeminen ja materiaalien kierrätys on suunnitteluvaiheessa ollut lopputulosta tärkeämpää, niin kauan ja hartaasti väkerretyistä jutuista vain murto-osa on päätynyt oikeaan käyttöön. (ja esimerkiksi monet pitsimäiset huivit, kivakuvioiset mutta muodoiltaan hiukan vääränlaiset villapaidat ja muut vastaavat joutuvat vain karsivan syynäyksen alle.)

Niinpä tämänkertaisen karsimis- ja vähennysprojektin päämäärät ovat seuraavat:

1) hamstratun materiaalin vähentäminen joko valmiiksi tekemällä, uusilla ideoilla tai tylysti kiertoon laittamalla

2) vain käyttöön päätyvien projektien jatkaminen. Jos jo alkuvaiheessa tiedän, ettei lopullinen tuotos oikeastaan sovi omaan tai lahjakohteen tyyliin, en edes aloita. Jos en keksi mitään varmasti käyttöön päätyvää lopputuotosta, joutaa materiaali kiertoon.

3) villasukkia tarvitaan aina, huiveja ja pipoja ei juurikaan.

Tavoite on vähentää materiaalin määrä kolmesta säkillisestä/laatikollisesta yhteen. Määrä sisältää kankaat, villalangat ja muodistettavat/materiaaliksi luokiteltavat vaatteet.

Haaste: yksi tavara yhdessä päivässä

Karsiminen on mukavaa raivoamista, mutta usein raivokarsintakohtauksen jälkeen iskee katumus, ja alan poislähtevien tavaroiden kasasta poimia yhtä jos toistakin takaisin kaappiin.

Vain koska päässäni pyörii "kyllähän minä vielä tästä tykkään ja...."

Perimmäinen syy ainaiseen jahkailuun on helposti se, ettei ole tarpeeksi aikaa kypsytellä luopumistapäätöstä rauhassa.

Sekä se, ettei luopuminen kaikesta huolimatta ole aktiivinen tapa.
(Ja kuinka se voisikaan olla: koko ajanhan ihmiset tuppaavat takertumaaja hamstraamaan, koska koskaan ei ikinä tiedä jos sittenkin...)

Omaa heikkoutani surkutellessa olen hakenut vertaistukea verkosta.

Facebookin Tavara päivässä pois -yhteisön julkaisut ovat silmiäavaavia: 

Ensimmäisenä päässäni pyörii ajatus, että miten joku on voinut joskus halutakin säilyttää jotain tuollaista?

Heti perään nousee epäilys: eikös minullakin ole tuollainen tai jotenkin etäisesti tuollaista muistuttava juttu jossain vetolaatikon purnukassa säilytyspussiin käärittynä...

...

Sekä ajatus tarkastaa vihdoin sen häilyväisen purnukan sisältö.

Prosessi on alkanut.
Katson jokaista käyttämääni tavaraa uusin silmin.

Bonuksena päivän karsinta:
Kahvimuki, toinen niistä, jonka saimme lahjaksi muuttaessamme yhteen. Kupit mätsäsivät, olivat suloiset ja helppokäyttöiset. Käytimme niitä joka päivä.
Kunnes niistä toinen hajosi. Mureni raukka palasiksi ja osittain viemäriin.
Mietin hetken, korjaisinko. Tajusin, että materiaali oli liian heppoista.
Kuppi jäi yksin, keskellä tyylikkäämpien kuppien laumaa. Enää se ei päässyt aamukahville toisen puoliskonsa kanssa.
Tänään päätin vihdoin vapauttaa kupin etsimään uutta elämää muualta, muiden kaltaistensa luota.

Mietin, miten johonkin niinkin arkiseen esineeseen voikin kiintyä.
Ja kuinka henkisesti helpottaakin moisen tarinataakan ja surumielisiä tunteita aiheuttavasta esineestä luopuminen.