Kelsitakista karvalakiksi

Viime talvinen karvalakki-innostus ei osoita hiipumisen merkkejä.

Muille tehtyjen hattujen jälkeen huusi oma pääni myös peittävää ja lämmintä päälleen. Aiemmin omistamani akryylineulepipo sai lähteä karvalakin tieltä.

Vasta pahimman silppuamisvaiheen hellittäessä tajusin, että materiaalista olisi ennen leikkelyä pitänyt näpsäistä jonkinlainen kuva. Kuvittele vasemmanpuoleinen takki ilman aukkoja, pitkillä ja paksuilla hihoilla ja helmaliepeellä. Taskujen ommelsauma koristaa nyt nurinpäin käännettynä otsaläppää ja helmalieve kiertää korvia.

Inspiraationa toimi tämä malli, joka löytyi kuvahaulla jostain kiinalaisesta tukkuverkkokaupasta:

Yksinkertainen, lämpimän näköinen ja ihanan värinen. Näytti suhteellisen helpolta toteuttaa itse. Koin, että tällainen olisi aivan ehdottomasti paikallaan omistaa, kun eräskin helmikuu jopa Helsingin lämpötilat huitelivat -20 asteen paikkeilla. Sellaisille pakkasille muutoin käytössä oleva, korvat puoliksi peittävä läpsäke ei aivan riitä.

Sovelsin aikaisemmin tehdyissä karvalakeissa hyväksi havaittua neljän pääpalan mallia. Mitat tietenkin laskin uudelleen omaan pääni sopiviksi.

Vaikka teoriassa tämän olisi pitänyt toimia moitteettomasti, niin silti jouduin hatun edetessä tekemään joitain muokkauksia. Esimerkiksi korvaläpistä olisi yllä olevilla mitoilla tullut aivan valtavat. 

Takki itsessään oli -yllätys yllätys- löytö kirpputorilta parin kesän takaa. Vaikka pöydän pitäjä myyntipuheissaan vakuutti, kuinka istuvalta pari kokoa liian iso, hihoista koppuraksi nuhjaantunut miesten takki päälläni näyttikään, niin alusta alkaen ostin takin uudelleenompelua varten. Inspiraatiokuva oli jäytänyt mieleni syövereissä jo turhan ison suonsilmäkkeen, ja kaikki materiaalinhankinta oli enemmän kuin perusteltua.

Kelsitakkia leikellessä hermostutti hieman enemmän kuin karvakangasta saksiessa. Takissa kun ei ollut ehjää pintaa suurina alueina mitenkään hervottoman paljon, joten jos jonkun palasen onnistuisi tuhoamaan niin seuraavaan tulisi sitten paksu ja epämukava sauma jostain päin takkia.

Ompeluprosessin vaiheita. Joka sauma kahdesti yksinkertaisilla pistoilla, jotta säätely ommellessa onnistuisi mahdollisimman helposti. Jotkin saumat elivät enemmän kuin toiset, ja jotkin neulanpistot menivät suorempaan riviin kuin toiset.

Ompeleminenkin oli hieman hermostuttavaa, sillä jatkuvasti mielenperukoilla huusi varoitusääni, että nyt jos pistät harhaan niin se reikä on siinä sitten aina ja heikentää nahan vahvuutta ja lähtee käytössä laajenemaan ja ja ...

Alemmassa saumassa näkyvä käänne on osa takin alkuperäistä helmamuotoilua.

Kiinnikkeenä nahkanauhaa, joka tarttui kierrätyskeskuksen Näprä-osastola mukaan eräänkin hienon hiuskoriste-inspiraation johdosta.  Idea kuoli ennen syntymistään, mutta nauha jäi.

Primitiivinen kiinnitysmekanismi, välistä tursuava karva ja huterat ompeleet - juuri sellaista mitä hain :)

Harmi kyllä hattu ei taida päästä enää tänä vuonna tositoimiin.

Aiemmin tekemistäni karvahatuista olen kirjoittanut täällä ja täällä.

Karvahattu - take two

Ensimmäinen karvahattu (tai hiushattu) kirvoitti muidenkin läheisten kielenkantoja, ja pian olikin selvää että eräältä talvierämieheltä puuttui aivan täysin oikeasti tuulenpitävä ja lämmin metsämyssy.

Tällä kertaa otin malliin mukaan myös sivu- ja etuläpät, sille ne ovat pieni välttämättömyys kun metsäjormien hatuista puhutaan. Suurista suunnitelmista huolimatta etuläppä ei toimi kuin pystyasennossa, mutta korvaläppiä voi käyttää sekä ylös että alas kiinnitettyinä.

Näistä lähdettiin. Materiaaliksi valikoitui edellisen hahtuvavillan sijaan hieman toisenlainen lanka. Alkuperäistä käyttösuunnitelmaa tai lankamerkkiä en enää muista, mutta vahva arvaukseni on että jonkinmoita Novitaa tuo varmastikin on.

Suunnittelu- ja kokoonkarsimisprosessi eteni seuraavassa järjestyksessä:

- hatun mitoittaminen tarkalla päänmittaustyöllä ja näiden lukujen huolellinen siirtäminen neljästä viisikulmiosta muodostuvaan pääosaan, otsan levyiseen otsaläppään ja sopivasti sommiteltuihin korvaläppiin.

- karvakankaan leikkaaminen ja kokoonkursiminen, samalla koon tarkistus ja pienentäminen ylisuurista kohdista

- yksinkertaisen koetilkun kutominen ja sen pohjalta erikseen kudotut korvaläpät ja otsaläppä

- läppien yhdistäminen koko päätä kiertäväksi pyöriöksi

- liian yksinkertaiseen kuvioon tylsistyneenä uusien kuvioiden keksiminen as-we-go

- sopivassa kohdassa kuvioiden inspiroimaa kavennuskuviota ja kudinosion päätteleminen

- koko komeiden harsiminen näkymättömin pistoin kasaan - käsin tietenkin

Lopputuloksena hattu, jota voi käyttää kummin päin vain:

Joko karvapuoli ylöspäin, jolloin vaikutelma päänlaelle villiintyneistä hiuksista on melkoinen.

Tai sitten kudinpuoli ylöspäin, jolloin hatun liepeistä esiin puskeva karva luo hieman toisenlaista illuusiota hiuksekkuudesta.

Korvaläpät joko kiinni tai auki:

Hatussa tiivistyy hauskasti sen suunniteltu käyttötarve: eräretkeily talvisissa oloissa.

Myssy on uudella omistajallaan odottamassa ensi talvea.

Paras uutinen on, että sain käytettyä kaiken sen karvaisen hiuskankaan minkä vuosia sitten ostin! Käsityövarastojen suunnitelmallinen pienentäminen jatkuu.

Kangashaaste & hiushattu

Suurin syy käsityöhaasteeni aloittamiseen oli tämä karvakangas. Pörhöinen ja karvainen, aikoinaan pehmolelun valmistusta varten hankittu. Pehmoleluajatuksesta kuitenkin aika ajoi ohitse ennen kuin sain edes saksiin tartuttua, ja kangas jäi vaille käyttötarkoitusta. Pinta muistuttaa joko pörheää turkista tai tyyliteltyä hiusta.

Karvareunus? Häntä naamiaisasuun? Kissankorvat sukulaistytölle?

Mietin ja mietin, kunnes--

Karvahattu, joka luo illuusion hiuksista!

Muutamaa vuotta aiemmin sellaista toivottiin joululahjaksi (tosin alkuperäinen ajatus liittyi karvalankaan ja kudottuun myssyyn), ja parempi aina myöhään kuin ei milloinkaan, ajattelin ja piirsin lyhyen googlailun perusteelle peruslumberjack-hatun kaavat. Pari muokkausta ja voila!

Koko mössäkkä on kursittu kokoon käsin. Epäluottamus ompelukoneenkäyttötaitoon ja haastava kangas ei ollut yhdistelmä, jota halusin koettaa.

Hatun sisäpuolelle tein hahtuvalangasta vuoriksi yksinkertaisen virkatun puolipallon, joka on ommeltu käsipistoin kiinni kankaaseen. Käytössä testattu ja todettu - tässä kypärässä pysyy pää lämpimänä ja tuulelta suojassa. Lähinnä puhtaan villaytimen ansiosta.

Lahjan saajakin yllättyi positiivisesti uusista hiuksistaan.

Myös kasakkalakiksi kommentoitiin, mutta kyllä se on tyylikäs!