Mahdollisimman yksinkertaisesti rannalle

Miksi panostaa varsinaisiin rantavaatteisiin?

Kaikki tarpeellinen on muutenkin käden ulottuvilla.

Kaverini kutsui minut mukaansa rannalle. Autolla mentäisiin ja koko päivä oltaisiin. Mikäpä ettei - paitsi ettei minulla ollut käden ulottuvilla juurikaan rantavaatteita.

Hankin kyllä joitain vuosia sitten ihanat rantavermeet: ylä- ja -alaosan, samasta uimavaatekankaasta tehdyn, mahan peittävän halter-yläosan, jonka voi kätevästi vetäistä bikinien päälle ja vielä mätsäävän minihamosen - uimapukukankaasta myöskin. Lyhyesti sanottuna siis täydellisen rantasetin, jolla voisin paljastella tai peitellä juuri niin paljon kuin mieli tekee ilman että tarvitsee miettiä lainkaan mitkä päällä voi pulahtaa veteen ja mitkä pitää erikseen ensin riisua. 

Mutta mutta... 

Setti sijaitsi paikassa, josta en sitä saisi käsiini ennen h-hetkeä.

Otin sitten asiaan hieman toisen lähestymistavan: mitä saisin napattua mukaan nopeasti ja ilman häsläystä. Lisäksi jotain rannalle tarvittavia peruselementtejä piti saada mukaan, kuten jonkinlainen uima-asu, selkää ja hartioita paahteelta suojaava kerros ja päätä suojaava lieri.

Yksinkertaisista aineksista syntyi sitten päivän rantalook.

Kauluspaita on normaali valkoinen kauluspaita, jonka kangas on itsessään melko ohutta. Paidan mallia ja leikkausta en aivan voi sanoa rakastavani, joten pieni altistus merivedelle ja kulumiselle ei aiheuttanut suuria tuskia. Hyvä vaan että saan käytettyä :) Hattu on hellehattu muutaman vuoden takaa ja uimavaatteet sitten arkikäytössä olevat niin sanotut halliuikkarit: perus musta setti valkoisine vauhtiraitoineen.

Merellä tuli vietettyä ihana päivä, eikä paahteesta tarvinnut huolehtia. Taisi jopa olla ensimmäinen kerta kun en rannalle mentyäni palannut takaisin punaisena. Aivan niin kuvauksellinen en tainnut olla kuin olisin voinut, mutta tärkeintä oli että oli hauskaa ja että sai sekä oltua auringossa että pulahdeltua veteen niin paljon kuin vain halusi. 

Hämmennyksellä muistan, miten edellisellä uimavaateshoppailukerralla kaverini oli täysin sitä mieltä, ettei hän kehtaisi mennä rannalle ilman kunnollisia rantavarustuksia (joihin siis kuuluivat perusbikinien lisäksi myös uimapukualaosan alle tulevat uimapuvunalushousut, bikiniyläosan alle lätkäistävät rintapalat ja lipokkaat. Näitä sitten metsästettiin jonkin aikaa. 

Itse olen ollut täysin tyytyväinen omistamaani bikinisettiin, eikä nykyisessäkään kombinaatiossa ollut sen kummempaa valittamista. Uimahalliasussa oli kenties jopa mukavampaa oleskella kuin ranta-asussa, sillä nämä tuntuvat jo kuin toiselta iholta. Toivottavasti se ei tarkoita, että kangas on alkanut hapertumaan...

Vaatekoon muuntelua ja korjausta edestakaisin

Ensimmäistä kertaa muutin kokoa vaatteesta, josta olin sen jo kerran tehnyt. Alunperin liian ilmavalta tuntunut vaate sai taktisen pienennyksen muutamia vuosia sitten, mutta viime aikoina huomasin, että ilmavampi koko on sittenkin mukavampi kesäpäivinä ja että ompelemani saumat olivat vääriä ja kiersivät vaatetta hieman liikaa. 

Ei siis kuin sakset käteen ja parsimaan. 

Aiempaa koonmuutosta nähtävissä.

Muutos oli sinänsä helppo: vain kaksi saumaa auki ja avot!, mutta olin aikoinaan ajatellut tekeväni muutoksesta mahdollisimman kestävän ja käyttänyt hyvin, hyvin pientä tikkiä... 

Saksiminen vaati hieman aikaa ja hermoja, jotten olisi vahingoittanut alkuperäistä kangasta. 

Aukipurettua saumaa.

Eipä tämä vaate käyttövaatteisiin asti ole noussut, mutta on mukavan erilainen kuvioltaan, kaikkine ommeltuine koristenauhoineen ja pienien peiliensä ansiosta. Ehkä taas seuraavan riparin/kastajaisen/muun juhlan aikana... 

Vielä en ole hennonnut tästä erikoisuudesta luopua :)

Sama mekko moniin juhliin

Kuinka asustaa sama mekko useisiin juhliin

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että samaa mekkoa (ja miksei asuakin) voi ja tulee käyttää eri tilaisuuksissa, eri asustein ja kokonaisuutta muunnellen. En oikein jaksa ymmärtää, miksi pitäisi hankkia uusia vaatteita varta vasten jotain tiettyä tapahtumaa varten.

1. Itse mekko

Yksinkertaisinta saman mekon uudelleenkäyttö on silloin, kun mekko itsessään on yksinkertainen. Oma mekkoni on raikkaan luonnonvalkoinen, sillä pidän sen kirkkaasta ja asukokonaisuutta piristävästä vaikutuksesta. Muunlaiset mekot toimivat myös, sillä perusajatukseltaan koko homma toimii kuitenkin muiden asusteiden, korujen ja vaihtuvien osasten ympärillä.

Tämä mekko oli yksi osa aiempaa Projekti 333 hahmotelmaani, vaikka joutuikin mustan mekon syrjäyttämäksi häiden ja pikkumustan helppokäyttöisyyden vuoksi. Ompelin sen kaksi vuotta sitten kierrätyskeskuksesta löytämästäni puuvillakankaasta (tai oikeastaan suuresta pöytäliinasta) ja saamastani vuorikankaasta. Koska kangas on mukavan jämäkkää mekon a-linjainen muoto säilyy mielestäni ryhdikkäänä ja yläosa pysyy mukavasti paikoillaan. Ei ole tämän mekon kanssa kertaakaan tarvinnut hätääntyä siitä, että olkain olisi koko ajan tipahtelemassa tai että helma olisi jäänyt kiinni alusvaatteisiin tai mistään muustakaan. Silittämistä tämä tietysti säännöllisesti tarvitsee.

Mekon malli on siis yksinkertainen ja kangaskin monenlaiseen asustemateriaaliin mukautuva. Tykkään silti useimmiten asustaa sitä hieman, ja useimmiten mekon pariksi on vakiintunut leveä vyö. (Osittain johtuu myös siitä, että muutoin yläosan ja hameosan liitos, eli siis mekon vyötärö, jää hieman ylemmäksi kuin oma luonnollinen vyötäröni. Huomasin asian vasta kun olin mekkoa muutamia kertoja käyttänyt, mikä nyt ei enää tämän mekon kanssa auta. Kenties ensi kerralla samaa kaavaa käyttäessäni...)

Mekkoa sellaisenaan - ilman mitään asusteita tai vöitä - en ole käyttänyt kertaakaan. Mekko on kuin tyhjä kangas: kaikki mitä sen päälle lisätään korostuu ja tulee kauniisti esille.

2. Yksinkertainen: kultainen kaulakoru + musta vyö

Yhdistelmä on kenties yksinkertaisin, miten tätä mekko olen koskaan käyttänyt. 

Tai no, kerran taisin vetäistä mekon päälleni pekän mustan vyön kanssa, mutta tilanteesta unohdin ottaa kuvan. Eipä sillä, että asukokonaisuus jotenkin oleellisesti muuttuisi, sillä tässä en ole lisännyt mitään sen kummempaa kuin kauniin, kultaisen kaulakorun.

Musta vyö on mukava kontrasti valkoisen mekon kanssa, vaikka musta-valko väriyhdistelmä on ehkä klassisinta minimalismivaatetusta mitä olla voi. Jos joskus silmääni sattuu osumaan mukava, joustava ja leveä vyö ruskeana, niin saattaa olla että se syrjäyttäisi tämän mustan.

Olen huomannut, että tärkeintä uumavöiden käytössä on se, että ne hieman joustavat. Tässäkin vyössä on takana jousto-osuus. Kerran jouduin viettämään kokonaisen päivän automatkustaessa täysin joustamattoman, leveän ja uumalle tulevan nahkavyön kanssa, ja se jos mikään oli tuskaista. Joko vyö on niin löysällä, että seisomaan noustessa se seilasi ties missä lanteilla eikä enää korostanut sitä kohtaa mitä sen halusin korostavan, tai sitten istuessa hengitys vaikeutui, alkoi ramaisemaan ja tuntui ahdistusta.

Harmikseni en ole vielä kertaakaan nähnyt missään sellaista vyötä, joka olisi aitoa nahkaa ja jossa olisi myös joustava selkäosuus... Tällaisista saa vihjaista :)

3. Ulkoilmaeleganssia: hattu + huivi + kaulakoru

Lisäyksenä edelliseen kokonaisuuteen lähinnä väreiltään mukavasti mekkoon sopiva lierihattu ja kiiltävä, melko neutraalin värinen huivi. 

Vaikkei se enää  kuvassa näy, huivi on sidottu Kalevala-korun Hannunvaakuna-kaulaketjun kanssa yhteen niin, että itse vaakuna jää solmun alapuolelle näkyviin. Koru on vanha ja pronssinen, hapettunut osittain vihreäksi ja kokonaisuudessaan kauniisti vuosien patinoima. Harmikseni ketju vain on hieman vaikean mallinen: korun saa juuri ja juuri pään sujautettua päähän, mutta sitten koru jää roikkumaan hieman liian alas rintojen tienoille. Huivilla tätä epätasapainoa saa visuaalisesti hieman keikautettua niin, ettei huomio kiinnity vain alhaalla roikkuvaan vaakunaan.

Täytyy tunnustaa, että kuvan kengät ovat mukavimmat kengät koskaan! Ostaessani en edes asiaa tiedostanut, mutta nämä kengät on tehty H-lestin jalkaan - eli siis juuri sellaiseen räpylään kuin oma jalkani on. Tajusin asian vasta kun aloin tutkimaan valmistajan sivuja etsiessäni lisää yhtä mukavia kenkiä. Nyt en luopuisi näistä mistään hinnasta, mutta samalla kuumottaa ajatus mustista, yhtä mukavista ja vielä helpommin eri tilanteisiin ja eri asukokonaisuuksiin yhdisteltävistä kengistä... Ensin pitää vain käyttää nykyiset popot kunnolla loppuun.

4. Tuulen viemää: hattu + huivi + neule + kengät ja mätsäävä laukku

Tätä kokonaisuuttani suunnitellessani mielessäni välkkyivät eleganssit, englantilaiset piknikit, puiden lehtiä havisuttava tuuli ranskalaisessa puutarhassa ja kesäinen neitimäisyys. Unelmakuvani kuitenkin hieman lässähtivät kun sain kuulla juhlavaatetukseni muistuttavan lähinnä Liikkuvan linnan Sophien pukeutumista. Ei aivan sitä, mitä itselläni oli mielessä, mutta päätin että ei se Sophien tyylikään ole huono vertauskuvavaihtoehto. Kyllä siinäkin elokuvassa tuuli hulmutteli helmojen liepeitä ja tempoili lierihattuja mukaansa (ainakin omissa mielikuvissani).

Tämä kokonaisuus käy sitten viileämpiinkin päiviin, sillä neuletakin alle livahtaa mukavasti vielä lämmittävä, pitkähihainen aluspaitakin (joka siis ei näy ulospäin kunhan sen kunnolla käärii piiloon). 

5. Suomiromantiikkaa: sininen kansallispuvun liivi

Vaikka tiedän, ettei virallinen juhlaetiketti hyväksy kansallispuvun muokkaamista tai sen osien käyttöä muuna kuin kansallipukuna, en voinut olla rakastumatta tähän yhdistelmään kun sitä mielenhäiriössäni kotonani kokeilin.

Lainassani oli Jyväskylän kanssallispuku, jota olin miettinyt käyttäväni sitten hieman toisenlaisessa juhlassa. Kansallispuvun liivi on täyteläisen sininen, ja jos en aivan väärin muista niin tehty kauniista villakankaasta ja pellavavuoresta. 

En oikein muista, miksi ajattelin yllä olevaa yhdistelmää kokeilla - kai se oli tuo kansallinen väriyhdistelmä sinisestä ja valkoisesta. Ihastuin kuitenkin niin paljon, että ennen kuin palautin kansallipuvun kopioin liivistä kaavat itselleni siltä varalta, että käsiini joskus eksiytyisi sopivanlaista ja sopivan väristä kangasta... Aluksi ajattelin, että musta olisi mukava väri siinä mielessä, että sitä voisi yhdistellä helposti muihinkin vaatteisiin, mutta myös ah niin tylsä ja turvallinen vaihtoehto.

Liivi tekee saman kuin mitä musta vyö muissa kokonaisuuksissa: kuroo uuman kauniiksi. Kyllä mekkoja käytettäessä on ehdottamasti oltava sitten kunnolla naisellinen!

Kesäisiä kangaskasseja

En oikein muista mitä olin ajatellut kauniista puuvillakankaista alunperin tehdä. Jokaista ostin noin 30 sentin pätkän, ja jotain pussukoita niistä oli muistaakseni tarkoitus tulla. Päätin kuitenkin, että parhaimpaan käyttöön ne pääsisivät juuri kangaskasseina. Hankin kierrätyskeskuksesta hieman valkoista puuvillakangasta värikkäiden palojen lisukkeeksi ja asetelman neutraaliksi tasapainottajaksi. 

Kangaskassit ovat ihania, sillä yksi mahtuu aina mukaan kauppakassiksi, joka kestää painavia ostoksia paremmin kuin muovipussit. 

Kevyenä kesäpäiväni siihen voi sujauttaa avaimet ja lompakon, ja kanniskella pitkin päivää käsilaukun korvikkeena. 

Rantakamat mahtuvat mukaan täydellisesti, eivätkä niljaannu samalla lailla kuin hengittämättömässä muovipussissa. 

Ja pisteenä iin päälle, ovat aivan loistavia silloin kun suuremmassa nyssäkässä pitää kuljettaa mukana kutimia. Ei tarvitse pelätä että puikot lähtevät karkuun, langat nuhjaantuvat kaikesta epämääräisestä tai että menisivät sellaiseen sotkuun jota ei Erkkikään selvittäisi. 

Muutaman tutunkin olen saanut hullaantumaan kangaskassien kätevyydestä. Joitakin olen lahjoittanut näiden uusien fanien mukaan, ja parhaimmat ovat pikku hiljaa kuluneet käytössä jo siihen kuntoon, että kantokahvojen ja kankaan välisestä sidoksesta on syytä olla huolissaan. Myös kassien pohjaan ilmaantuneet reiät ovat antaneet syytä olettaa, etteivät kaikki puikot enää pysyisikään tallella. 

Pari mittausta, leikkausta, ompelukoneella surautus ja viimeistely. 

Kolme kaunista kangaskassia valmiina! 

Jokainen on hieman eri muotoinen ja kokoinen, ja kaikki ovat osoittautuneet arkipäivän piristäjiksi. Joka kerta keskeneräistä kudinprojektia kaivellessa tulee hymy huulille. 

Tuleeko mistään paremmalle tuulelle kuin kauniin värisistä, kuviollisista käyttöesineistä?

Monikäyttöisyys on kaunista

Arvokkaimpia ovat esineet, joita voi käyttää monella tapaa. Toisinaan se vaatii hieman luovaa hulluutta, mutta miksipä ei? 

Pidin pienimuotoiset juhlat, joihin osallistujat toivat mukanaan kukkia. En ollut osannut varautua koko asiaan, ja hässäkässä piti sitten kehittää jostain jotain, mihin niitä kukkia sai laitettua. 

Ruusu viinipullossa on jo klassikko, mutta entäpäs kukka-asetelma sen muotokieltä tukevassa kannussa? 

Lasinen karahvikin pääsi uusiokäyttöön kukkapuskan kannattimena, mutta siitäkin huolimatta ruskean kannun kukka-asetelmasta tuli kaikista sympaattisin.

En tiedä onko se tuo täyteläinen väri, pyöreä muotokieli vai yllättävä kahva takavasemmalla.

Miksipä ei? Jos tarvitsen kukkavaasia vain kerran vuodessa, en kyllä jaksa pyöritellä nurkissa vain siihen tarkoitukseen tarkoitettuja vaaseja.

Hurraa monikäyttöisyydelle!

Ruokahössötyksen minimalisointi

Ajankäytön yksinkertaistaminen on parasta yksinkertaistamista. Ruuan tekeminen ja syöminen vie aikaa ja vaivaa joka päivä, joten se on ehkä järkevimpiä paikkoja pyrkiä karsimaan ylimääräistä. Viimeiset kaksi viikkoa olen pyrkinyt minimoimaan kaupassa ja keittössä käyttämäni ajan, mutta syömään silti itse tehtyä, terveellistä ja edullista ruokaa. 

Kun keittiön kaapeissa on liikaa raaka-aineita, sattuu silloin tällöin huolimattomuuslevähdyksiä.

Käytännössä se tarkoittaa, että olen minimoinut kaupassakäynnit mahdollisimman vähiin, tehnyt suuria määriä yksinkertaista ruokaa lähes samoista aineksista ja tehnyt eväät illallisen jäämistä.

Viikottainen kaupassakäynti ei kai ole mitenkään ihmeellistä, mutta silti olen harrastanut sitä aiemmin uskomattoman vähän. Kerran viikossa mietitään että mitä noin suurin piirtein seuraava viikko syödään, mennään kauppaan ja ostetaan koko viikon satsi sitten kerralla. Usein ruokasuunnitelmat muuttuvat sen mukaan mitä on saatavilla, mikä näyttää tuoreelta ja mikä on halpaa juuri sillä hetkellä siinä kaupassa. Asia vaikeutuu heti jos tarvitsee jotain, mikä pilaantuu helposti tai ei säily hyvänä montaa päivää. Sen takia kaupassa tulee sitten ravattua ja ainakin minulla tarttuu silloin mukaan kaikkea muutakin, mitä ei taas myöhemmin muista tai jaksaa kokata ruuaksi asti. 

Ruokaostoksien tekemistä kerralla helpottaa yksinkertainen menuu, johon ei tarvita joka päiväksi erilaisia raaka-aineita. On ollut suhteellisen toimivaa ostaa kasa kasviksia, jotka enemmän tai vähemmän sopivat keskenään yhteen ja sitten kokata pääsääntöisesti näistä ruokaa. 

Olen valinnut kasvikset (ja niiden mausteet) eri päiviksi hieman fiiliksen mukaan, paistanut niitä panulla joka öljyssä tai hauduttanut pannulla vedellä, heittänyt mukaan ituja ja tofua, silloin tällöin kanaa kun sitä on kaupasta tarttunut mukaan. Lisäkkeenä riisiä, joka valmistuu melkein itsestään hauduttelemalla.

Ehdottomasti paras puoli on se, että kerralla valmistuu sellainen satsi ruokaa että syömme siitä molemmat illalla, sekä uudestaan taas seuraavana päivänä. Evääksi ottamiini rasioihin olen usein ujuttanut lisäksi jotain säilykekasvista, että maku olisi edes hieman erilainen edellisestä kerrasta.

Vaikka tuntuukin siltä että syö paljon terveellisemmin kuin söisi ilman säntillistä suunnitelmaa (jolloin tulee ostettua vähemmän kasviksia kuin haluaisi syödä), niin päivästä toiseen samanlainen ruoka alkoi ensimmäisen viikon jälkeen hieman saamaan nurinaa osakseen. Sen jälkeen suunnitelma muuttui, ja emme käytä enää aivan samoja kasviksia ja mausteita joka päivä.

Keittiötarvikkeistakaan ei tarvita kuin muutama lautanen, lasi ja paistinpannu. 

Tähänhän voisi melkein tottua.

Paitoja puolison paidoista muokkausompelulla

Vaikka olen pyrkinyt vähentämään vaatteiden määrää vain sellaisiin vaatteisiin, jotka a) sopivat tai ovat muunnettavissa sopiviksi ja joita b) tykkään käyttää ja c) oikeasti nykyään käytän, en voinut vastustaa kiusausta haalia itselleni hieman käsityö- ja muokkausompelumateriaalia puolisoni karsiessa omaa vaatekaappiaan vastaavilla kriteereillä.

En vain voinut sallia laadukkaalta tuntuvien denim-paitojen poistuvan huushollistamme samalla, kun olin jo pitkään katseskellut itselleni vastaavanlaisia, yhtä laadukkaan oloisia ja käytännön yksityiskohtia myöten huolellisesti suunniteltuja paitoja.

Pari askelta taaksepäin tavara- ja vaatevuorien hillitsemisessä, mutta kyllä se on sen arvoistakin.

Paitoja oli kaksi lähes identtistä: lyhythihaisia, paksuhkommasta denimkankaasta tehtyjä, edestä jämäköillä neppareilla suljettavia paitoja. Aikoinaan hankittu kahdessa värissä vain sen takia, kun malli, laatu ja hinta sattuivat kohdalleen.

Mutta nyt ne olivat poistumassa taloudestamme yllämainitun kohdan a) vuoksi.

Minulle ainoa pieni ongelma paidoissa oli niiden istuvuus, erityisesti keuhkoista alaspäin.

Paitojen muokkausprosessi itsessään oli yksinkertainen, sillä paidoissa oli takana jo valmiiksi kaksi muotolaskosta. Ei tarvinnut kuin ottaa näistä laskoksista hieman lisää kangasta sisään. Oikeaan vyötärökokoon nuppineuloittaminen onnistui helposti, kun sain hieman apua.

Oikeaa istuvuutta tai silti hieman hakea. Nuppineulat eivät jostain syystä tuntuneet antavan aivan oikeaa mitoitusta, ja omplelin sentti kerrallaan lisää kangasta sisään, aina vain ylempää hartioista. Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen paidassa olikin jo muutama ommel, ja alunperin muutaman kymmenen sentin pituinen muotolaskos ulottui hartiakappaleeseen asti.

Lopputulokseen olen tyytyväinen: paksu ja laadukas denim-paita, jollaista olin jo kauan katsellut kaupoista ja kirppareista "sillä silmällä", jos täydellinen yksilö olisi sattunut tulemaan vastaan. Nyt sain kuitenkin ilman rahallista panostusta itselleni sopivat paidat, joiden väristä, materiaalista, napituksesta ja tyylistä pidän. Ainoa haittapuoli on se, että napitus on ns. väärin päin ja joudun käyttämään aivojani ja koordinoimaan napituksen hieman toisella lailla kuin muiden paitojeni kanssa. Muutoin muokkausompelua helpoimmillaan!