Thursday 24 April 2014

1 pikkumusta, 14 päivää

Vaatevallankumouspäivän kunniaksi paljastan oman tapani käyttää vaatteitani vastuullisemmin ja ekologisemmin: useammin ja monipuolisemmin.

Muutaman viime viikon ajan olen turvautunut pukeutumisessani pääsääntöisesti vain yhteen vaatekappaleeseen - yksinkertaiseen pikkumustaan, jota aikaisemmin muokkasin omien mieltymyksieni mukaiseksi.

1 mekko, 12 eri kokonaisuutta
1 mekko, 12 eri kokonaisuutta

Yksi mekko taipui monenlaiseen asuun vain muutamaa asiaa vaihtelemalla.
Tämä muokattavuus on tietenkin yksi pikkumustan eniten hehkutetuista ominaisuuksista, mutta kokemus oli siitä huolimatta valaiseva.


Kaikki lähti oikeastaan liikkeelle häistä, joihin en ollut osannut varautua omaa talven Projekti 333 -vaatekokoelmaa suunnitellessani. Pähkinänkuoressa: mekko tuntui häiden jälkeenkin hyvältä, joten jatkoin käyttöä hieman eri somisteilla.





Aamu muuttui nopeasti helpoksi ja vaivattomaksi rutiiniksi. Vaikkei vaatteiden valintaan ollut aiemminkaan kulunut paljoa aikaa taikka energiaa, kului sitä pikkumustaan pukeutuessa huomattavasti vähemmän. 

Osittain vaivattomuus johtui myös siitä, että käytin mekon kanssa aina mustia leggingsejä. Valinnat koskivat lähinnä aluspaitoja, kenkiä, vöitä ja tarpeellista lämmikettä. Päivän ohjelmaan sopeutettuna tietenkin.


Yksinkertaisimmillaan käytin mekon alla toisenväristä paitaa, joka korosti kivasti mekon muotoa ja toi esiin erivärisen poolokauluksen ja hihat. Tykkään tästä tavasta eniten - kenties siksi että näissä yhdistelmissä pukeutumiseni sai eniten positiivisia mainintoja muilta ihmisiltä.




Joinain päivinä oli hieman kylmempi kuin toisina. Turvauduttuani muutaman kerran hädän iskiessä mukana olleeseen kaulaliinaan ymmärsin että se toimii myös osana kokonaisuutta muutenkin. Harteille heitettynä lämpötilaa on helppo säädellä, mutta kaulan ympäri kietaistuna huivi lämmitti enemmän. Loogista.




Yllä on muutama yksinkertainen asu lisää. Koska talvella mekkoa on hankala (tai oikeastaan mahdotonta) käyttää ilman lämmittävää kerrosta, toivat hihat oman saväyksensä asuihin. Lisäksi yhdistin mekkoon myös mustaa, hihatonta poolopaitaa, joka sulautui hyvin mekon muotoihin.


Koitin sopeuttaa mekkoa myös muihin käytössä oleviin vaatteisiin. 

Olen usein törmännyt ajatukseen, että avonaisella liehukepaidalla asuista saisi rennompia. Rennosta en tiedä sen tarkemmin, mutta mukavaa vaihtelua lisäkerros kyllä toi. Varsinkin kun otin mukaan nauhavyön.


Sitten taas oli päiviä, jolloin aluskerros vain ei riittänyt. Kylmyys ajoi lisäämään päälle neuleen ja paksun vyön. Mielestäni kokonaisuus oli varsin vakuuttava, mutta jälkeenpäin tarkasteltuna melkoisen synkkä. Sama juttu harmaan bleiserin kanssa.

Pitäneekin ottaa pian käyttöön vaaleampia huiveja...


Siinäpä se.

Vaikka kuinka etukäteen tiesinkin ja tein suunnitelmia, kuinka samasta mekosta saisi monta kivaa asua, en ollut osannut ajatellakaan kuinka mukavaa se olisi kiskaista päälle joka aamu. 

Jos mekko ei olisi tuntunut hyvältä, ei sen käyttö tietenkään olisi ollut niin mukavaa.



No comments :

Post a Comment