Jälkiajatuksia matkustamisesta minimimäärällä

Pohjoista päin matkatessani pakkasin mukaan minimimäärän vaatteita. Järkeilin, että yksillä housuilla, yhdellä ei-aluspaidalla ja yhdellä mekolla saisin vaihtelevuutta pukeutumiseen matkan pitkittyessä ja lämmönsäätely onnistuisi helposti.

Niin no.

Loppujen lopuksi useimmiten vedin tai jouduin vetämään päälleni housut, jotka sitten säätelivät muuta pukeutumista. Junilla matkustaessa halusin vaatteilta enemmän liikkumisen ja mukavan asennon hakemisen vapautta, enkä viitsinyt riskeerata vilauttelemista nukkuessani poikittain sikiöasennossa junan penkeillä. Usean kerran, kun varta vasten ajattelin pukeutuvani sen päivän ajan mekkoon, jouduin vaihtamaan takaisin farkkuihin että pääsisin kapuamaan kaverin pyörän selkään. Ja pyörän kyydissä liikuin suhteellisen paljon. Loppujen lopuksi käytin mekkoani vain silloin, kun matkustin hieman lyhyempiä pyrähdyksiä junalla ja bussilla, sekä niinä hetkinä kun liikuin vain yöpymispaikan lähistöllä.

Lämmönsäätelyaspekti taas meni vielä enemmän mönkään. En kuvitellut, että kevät- ja siitepölyrajan toiselle puolelle matkatessa voisi tulla niin kuuma. Konkreettisimmin ongelma tuli esiin julkisissa kulkuvälineissä, joissa ei ilmastointia juurikaan käytetty - eli kaikissa junissa ja busseissa siis. Istuessani auringonpaahteisella junanpenkillä pohdin pitkään missä soveliaan viuhahtamisen raja oikein menee. Pitkälahkeisiin farkkuihin tukehtuessani shortsit olisivat olleet ässäveto, samoin hieman vähemmän lämpötekniset aluspaidat. Usein jouduin hieman läpikuultavia aluspaitoja käyttämään sellaisenaan ilman päällispaitaa. Töppösetkin olisin voinut jättää ottamatta mukaan (vaikka käytinkin niitä matkan aikana jopa kerran!).

Matkan tärkein tavara oli ilman muuta vesipullo. Nestetankkaus onnistui aina kun kassi oli mukana, ja pystyin helposti laskemaan olinko juonut päivän aikana tarpeeksi.

Lesson learned: Seuraavalla kerralla pitänee tarkistaa määränpään todellinen lämpötilatilanne ennen matkaa.

Maisemaa junanikkunasta: koivuja lehdillä ja ilman.

Matkatavarat kevyelle matkalle pohjoiseen

Menolippu hankittu, paluulipun ostan sitten kun tiedän sitä tarvitsevani. Edessä on ennaltamääräämättömän pituinen matka pohjoiseen. Määränpäänä puolisenkymmentä sukulaistaloa, kämppää ja tilaa. Kulkuvälineenä junat, bussit ja satunnaiset moottoripyöräkyydit.

Jatkuva liikkeelläoleminen vaatii matkatavaroilta lähinnä yhtä asiaa, keveyttä ja vähyyttä. Yksinkertaisuutta ja toimivuutta.

Toisen puoliskoni kaukaisen sukunsa luona vieraileminen taas hienoista panostamista. Ihan rähjäreissumeiningillä ei kehtaa vieraille käydä.

Alla oma ratkaisuni, jolla taistella pohjoisen epävarmaa (?) säätä ja lämpötiloja, sekä reissaamisen ja sukuloinnin omia vaatevaatimuksiaan vastaan.

Vasemmasta yläkulmasta:

arkinen pikkumusta

yöpaita (säädyllisyys ennen kaikkea)

vesipullo nestehukan ehkäisemiseksi

matkapyyhe (käsipyyhkeenä usein käytetty)

tohvelit (koska pohjoinen ja kylmät lattiat (eikö?)

legginsit, joko mekon kanssa tai farkkujen alle (taitaa olla hieman hätävaran liioittelua, mutta mutta)

valkoinen aluspaita

sininen aluspaita

Lisäksi mukaan:

kutimet, joissa junamatkoille tekemistä: ikuisuuspolvivillasukka seitinohuesta langasta

käsilaukku isomman laukun sisään, jossa kaikki elintärkeät asiat tulee nopeasti napattua mukaan lyhyemmällä matkalla tai ravintolavaunuun mennessä

harja, kampa

taskupeili

hammasharja, -tahna ja -tikut

kuivashampoo

kännykän laturi

ynnä muita kuvaan sopimattomia vaihtovaatteita, kuten sukkia :)

Nämä siis kaikki pakattuna siniseen putkikassiin.

Lisäksi tietenkin päälleotettavat varusteet:

Vasemmasta yläkulmasta lukien:

lätsä

villapaita

musta aluspaita

farkut

lämmittävä kaulaliina

kengät

Näillä luulisin selviäväni melkein mistä olosuhteista vain, sekä lämpötilan että tilanteen puolesta. Farkkulook vaihtuu helposti siistimmäksi mekon avulla.

Lämpötilan säätely hoituu vaatekerroksia vaihtamalla - pahimmillaan sekä mekko että villapaita, farkut että legginsit. Tuskinpa kuitenkaan Oulun korkeudella - toukokuussa?

No, ei vara venettä kaada.

Kunhan kantamus pysyy kevyenä ja helposti liikuteltavana.

Loputtomalta tuntuvat junamatkat, täältä tullaan!

Karsiminen kahdestaan - kilpailu vai ei?

Karsimisen alkaessa ihmisten lähtötilanne on erilainen. Toisella voi olla enemmän tavaraa kuin toisella. Yhdessä asuessa karsiminen on periaatteessa yhteinen projekti, mutta samalla jotkin tavarat ovat selkeästi vain toisen tavararoita.

Huomasin jääneeni jälkeen. Tai omistaneeni alun alkaen liikaa tavaraa. 

Jossain vaiheessa yhteistä karsimisprosessia tasapaino yhtäkkiä keikahti, ja suurin osa kaikesta tilaa vievästä roinasta olikin yllättäen minun tavaroitani. Hups.

Tarkemmin asiaa kun tarkastelee, huolella eri paikkoihin kätkemäni nyytit muodostavat huomattavan läjän. Vieläpä läjän, jota en käytä, jota en tarvitse ja jolle en todennäköisesti koskaan tule tekemään muuta kuin siirtämään paikasta toiseen.

Miksi toinen sija tuntuu niin karvaalta?

Eroon säätämisestä? - 6 peruskikkaa

Elämää yksinkertaistaisi huomattavasti se, että pääsisi eroon kaikenlaisesta turhasta säätämisestä. Olen tänä vuonna kiinnittänyt asiaan erityistä huomioita, ja todennut että seuraavat (kantapään kautta opitut) keinot auttavat parhaiten.

1. Yksi kalenteri

Useamman kalenterin loukku on oikea ansaloukku: vaikka luulee olevansa ajan tasalla siitä, mitä ja milloin on sopinut tekevänsä, aina on asioita jotka merkitsi vain yhteen paikkaan ja unohti sen jälkeen.

Siispä yksi kalenteri.

Omassa käytössäni kalenteri, jota useimmiten kuljetan mukanani on kännykässäni. Vaikka asioiden merkitseminen on hieman vaivalloisempaa kuin paperiseen kirjoittaminen, ehdottomana plussapuolena on että pystyn aina tarkistamaan koska oikeasti onkaan aikaa.

2. Kalenterin säännöllinen päivittäminen ja aktiivinen käyttäminen

Menojen ylös kirjaamisesta ei ole mitään hyötyä, jos ei sitä tee jatkuvasti ja myös tarkista ennen uusia lupauksia, repeääkö juuri sinä päivänä paikalle.

3. Yksi meno yhdelle päivälle

Ehkä olen liiankin putkiaivoinen, mutta jo kaksi samalle päivälle sovittua vapaa-ajan menoa aiheuttavat säätöä ja stressiä. "Nyt on mukavaa, mutta silti kohta pitää lähteä seuraavaan paikkaan" -ajatuksen  tai myöhästyminen seuraavasta sovitusta jutusta on ikävää.

Minulle tärkeitä ihmisiä tavatessani haluan myös antaa heille aikaa. En vilkuilla kelloa ja miettiä kauan tässä vielä ehditään olemaan.

Samoin myös muiden ihmisten säätäminen ärsyttää silloin kun itse joutuu kohteeksi. Erityisesti "Anteeksi, unohdin..." tai "Sori mun pitää lähtee jo" aiheuttaa sen, että aina kun näiden ihmisten kanssa jotain sopii tietää odottaa myös sitä, ettei sovitusta mitään tulekaan.

4. Kieltäytyminen silloin kun muuta on jo sovittu

Tämä liittyy kiinteästi siihen, että pitää osata sanoa "ei" silloin kun se on tarpeen. Monen ihmisen kanssa sovitusta soutaminen ja huopaaminen on yksi asia, joka aiheuttaa henkisiä näppylöitä.

Myös silloin kun vastaavan huopaamisen kohteeksi joutuu.

5. Muiden ihmisten säätämisen hyväksyminen

Muita ihmisiä en voi pakottaa olemasta säätämättä. Vaikka muiden säätämisestä stressaaminen aina hieman tarttuu, asia on vain pakko hyväksyä. Epämieluisaa silloin kun itse joutuu toisen ihmisen monimutkaiseen säätörumbaan mukaan.

6. Lepopäivä

Asia, jonka tärkeyden tajuaa vasta kun sitä ei ole.

Omaksuin ajattelutavan hieman vanhemmalta kaverin kaverilta, mutta käytännön toteutukseen asti on vielä hieman matkaa...

Yksinkertaisimmillaan lepopäivä on päivä, jolle ei sovita MITÄÄN muita menoja. Päivän aikana voi sitten omaan tahtiinsa  pysähtyä, tehdä rästiin jääneitä kotihommia ja keskittyä kotiasioihin kokonaisvaltaisesti.

Karvahattu - take two

Ensimmäinen karvahattu (tai hiushattu) kirvoitti muidenkin läheisten kielenkantoja, ja pian olikin selvää että eräältä talvierämieheltä puuttui aivan täysin oikeasti tuulenpitävä ja lämmin metsämyssy.

Tällä kertaa otin malliin mukaan myös sivu- ja etuläpät, sille ne ovat pieni välttämättömyys kun metsäjormien hatuista puhutaan. Suurista suunnitelmista huolimatta etuläppä ei toimi kuin pystyasennossa, mutta korvaläppiä voi käyttää sekä ylös että alas kiinnitettyinä.

Näistä lähdettiin. Materiaaliksi valikoitui edellisen hahtuvavillan sijaan hieman toisenlainen lanka. Alkuperäistä käyttösuunnitelmaa tai lankamerkkiä en enää muista, mutta vahva arvaukseni on että jonkinmoita Novitaa tuo varmastikin on.

Suunnittelu- ja kokoonkarsimisprosessi eteni seuraavassa järjestyksessä:

- hatun mitoittaminen tarkalla päänmittaustyöllä ja näiden lukujen huolellinen siirtäminen neljästä viisikulmiosta muodostuvaan pääosaan, otsan levyiseen otsaläppään ja sopivasti sommiteltuihin korvaläppiin.

- karvakankaan leikkaaminen ja kokoonkursiminen, samalla koon tarkistus ja pienentäminen ylisuurista kohdista

- yksinkertaisen koetilkun kutominen ja sen pohjalta erikseen kudotut korvaläpät ja otsaläppä

- läppien yhdistäminen koko päätä kiertäväksi pyöriöksi

- liian yksinkertaiseen kuvioon tylsistyneenä uusien kuvioiden keksiminen as-we-go

- sopivassa kohdassa kuvioiden inspiroimaa kavennuskuviota ja kudinosion päätteleminen

- koko komeiden harsiminen näkymättömin pistoin kasaan - käsin tietenkin

Lopputuloksena hattu, jota voi käyttää kummin päin vain:

Joko karvapuoli ylöspäin, jolloin vaikutelma päänlaelle villiintyneistä hiuksista on melkoinen.

Tai sitten kudinpuoli ylöspäin, jolloin hatun liepeistä esiin puskeva karva luo hieman toisenlaista illuusiota hiuksekkuudesta.

Korvaläpät joko kiinni tai auki:

Hatussa tiivistyy hauskasti sen suunniteltu käyttötarve: eräretkeily talvisissa oloissa.

Myssy on uudella omistajallaan odottamassa ensi talvea.

Paras uutinen on, että sain käytettyä kaiken sen karvaisen hiuskankaan minkä vuosia sitten ostin! Käsityövarastojen suunnitelmallinen pienentäminen jatkuu.