Vuosi sitten epätodelliselta tuntunut virstanpylväs on saavutettu.
Olen läpikäynyt kaikki tavarani ja saanut ne mahtumaan noin neliömetrin kokoiseen tilaan. Matkalla oli monia mutkia ja päänsisäisiä kädenvääntöjä tavaran tarpeellisuudesta, mutta pakattuani kaiken joko mukaani tai säilöön tuntuu siltä, ettei turhaa enää ole liikaa. Koska siippani teki myös parhaansa omien tavaroidensa kanssa, vievät rojut nyt yhteensä noin kaksi neliömetriä. Lisäksi tietenkin joitain pitkäaikaiskäyttölainaan annettuja kalusteita, kuten aivan mahdottoman ihana ja kätevä pöytä, koristeelliset tuolit ja muuta suvussa kiertävää tavaraa.
Ehdottomasti tarpeellista ja mukaan otettavaa tavaraa on noin 40 kiloa + pyörä. Aikamoinen roudausreissu on edessä, mutta haaste ei ole mahdoton, sillä kaiken saa kulkemaan lyhyenkin matkaa joko selässä tai erikokoisten pyörien päällä (kiitos nelipyöräisen matkalaukkuni!).
Tietenkin kun miettii kaikkea tavaraa mitä ilman olen päättänyt hetken elää, tuntuu siltä että karsittavaakin tästä kasasta varmasti löytyy. Vaikka yritin karsia pois kaiken, jonka näkemisestä en ilahtuisi sitten kun sen aika taas koittaa, niin tuntuu että kyllä jotain löysää kasassa on kun tavaraa kerran näinkin paljon jäi.
Toisaalta osa taakse jäävästä tulee lähtemään mukaani seuraavalla kerralla käyntikerralla. Esimerkiksi ensimmäiselle roudaukselle mukaan mahtui vain mustia kenkiä, sillä arvelin niistä olevan enemmän hyötyä tilanteessa kuin tilanteessa. En silti halua sanoa hyvästejä ihanille, mukaville ruskeille kengilleni, vaikka ne eivät aivan yhtä saumattomasti uppoa erilaisiin tilanteisiin ja muodollisuuksiin. Aloitin varovasti tunnustelemalla perusvaatteilla ja perusasusteilöa, mutta myöhemmin integroin ehdottomasti myös hieman enemmän rakkaita lempivaatteita ja kenkiä mukaan kuvioihin.
Uusi luku alkaa siitä, kun kaikki elämiseen välttämätön käyttökama, kuten kupit ja kulhot, mitä en ole viemässä mukanani pitää raapia kasaan kavereiden ja kirppisten avulla.
No comments :
Post a Comment